Yhteiskuntatieteen lupaus

Mills lukeutuu Zygmunt Baumanin (s. 1925), Erwing Goffmanin (1922–1982) ja Talcott Parsonsin (1902–1979) kaltaisten maineikkaiden yhteiskuntatieteilijöiden joukkoon ja Sosiologinen mielikuvitus alan eittämättömiin klassikoihin. Mainituista tutkijoista Mills eroaa siinä, että hän oli huomattavan kärkäs sosiologian kriitikko ja radikaali suorapuheinen marxilaisen yhteiskuntateorian kannattaja. Hänen valtaeliittiä ja kulutuskapitalismia kritisoivat marxilaissävytteiset tutkimuksensa saavuttivat tästä syystä suosiota varsinkin 1960-luvun opiskelijoiden ja radikalisoitumassa olleen opiskelijaliikkeen keskuudessa. Yhteiskuntatieteen klassikoista hänen ajatteluunsa vaikutti Karl Marxin (1818–1883) ohella erityisesti Max Weber (1864–1920), jonka teksteistä hän käänsi ja toimitti jo vuonna 1946 yhdessä opettajansa Hans Gerthin (1908–1978) kanssa englanniksi artikkelisarjan From Max Weber: Essays in Sociology.

Helppotajuista ja selkeää asiaproosaa

Sosiologinen mielikuvitus on kestänyt aikaa yllättävän hyvin osaltaan siksi, ettei se sisällä kovin vaikeita ammattikäsitteitä, oman aikansa muoti-ilmauksia tai muuten hankalaa kielenkäyttöä, vaan perustuu melko helppotajuiseen yleiskieleen. Mills kirjoitti suurelle yleisölle selkeää asiaproosaa vältellen vaikeaselkoisia lauserakenteita ja käsitteitä. Toisaalta teos on temaattisesti ihailtavan selkeä ja keskittyy lähinnä sosiologian tieteenalan ja tutkijan aseman määrittelyyn. Tyylin ja käsittelytavan intensiivisyyteen on vaikuttanut epäilemättä se, ettei Mills kypsytellyt teosta kovin kauan, vaan julkaisi sen suhteellisen nopeasti ja siirtyi saman tien uuteen aiheeseen. Sosiologisen mielikuvituksen alustavan version hän esitti yhteiskuntatieteellisessä seminaarissa Kööpenhaminassa keväällä 1957 ja hahmotteli ennen teoksen varsinaista julkaisemista sen teemoja vain muutamissa referee-artikkeleissa sekä The American Political Science Association’in symposiumissa syyskuussa 1958.

Kritiikin kohteeksi Sosiologisessa mielikuvituksessa joutuvat erityisesti yhteiskuntatieteiden liian yleiset ja abstraktit selitysmallit. Mills omaksui jo suhteellisen varhain Wisconsinin yliopistossa opiskellessaan pragmatismin perustavat opit ja tietokäsityksen, jonka mukaan tieto ja totuus eivät ole ”tuolla jossain”, vaan ne syntyvät kokeilemalla ja soveltamalla erilaisia havainnollistuksia ja ongelmanratkaisumalleja käytännön tilanteisiin. Tämä kanta heijastuu sekä hänen vuonna 1942 julkaisemassaan, lähinnä John Deweyn (1859–1952) pragmatismia käsittelevässä väitöskirjassa A Sociological Account of Pragmatism: An Essay on the Sociology of Knowledge että Sosiologisessa mielikuvituksessa.

C. Wright Mills. Kuva: Yaroslava Mills

Pragmatismin lisäksi Mills omaksui anarkistisen (tai syndikalistisen) maailmankuvan lukemalla kirjailija Henry Thoreaun (1817–1862) ja yhteiskuntatieteilijä Thorstein Veblenin (1857–1929) teoksia. Jälkimmäinen oli tarkastellut tutkimuksissaan yhdysvaltalaista massayhteiskuntaa kriittisesti ja kehittänyt oman aikansa mielialojen kuvaamiseksi muun muassa käsitteet ”kerskakulutus” (conspicuous consumption), ”joutilas luokka” (leisure class) ja ”valtavirta” (the main drift). Viimeksi mainittu viittasi teknologian ja nationalismin synnyttämiin kielteisiin vaikutuksiin sekä kapitalistisen talousjärjestelmän pyrkimykseen tasapäistää yksilöt omia tarpeitaan tyydyttäväksi ja talousjärjestelmän tahtoa mekaanisesti noudattavaksi kuluttajakunnaksi. Veblen oli tunnistanut massayhteiskunnan ongelmat jo Saksan kansallissosialismissa.

Sosiologinen mielikuvitus on Millsin myöhäiskauden teos ja sellaisena se eräässä mielessä summaa yhteen hänen käsityksensä sekä sosiologian yhteiskunnallisesta asemasta että sen tutkimuskohteista. Mills kuoli jokseenkin nuorena sydänkohtaukseen vuonna 1962, mutta tästä huolimatta hän ehti tuottaa laajahkon kirjallisen tuotannon. Ensimmäisen kerran yhteiskuntakriittiset sävyt nousivat esiin jo varhaisteoksessa The New Men of Power: America’s Labor Leaders (1948), joka tarkastelee ammattiyhdistysliikettä ja sen johtajien roolia toisen maailmansodan jälkeisen Yhdysvaltojen jälleenrakentamisessa. 1950-luvun alusta vuosikymmenen puoliväliin Mills omaksui pessimistisen käsityksen yhteiskunnan valtasuhteista ja kirjoitti voimakkaasti valtaeliittiä ja massayhteiskuntaa kritisoivat tutkimuksensa White Collar: The American Middle Classes (1954) ja Power Elite (1956). Vuosikymmenen lopulla hän julkaisi Sosiologisen mielikuvituksen (1959) sekä lisäksi sodan ja rauhan kysymyksiä ja kolmannen maailmansodan uhkaa käsittelevän poleemisen tutkimuksen The Causes of World War Three (1958). Ennen kuolemaansa hän ehti vielä julkaista teoksen Listen, Yankee: The Revolution in Cuba (1960) sekä tulkinnan vasemmiston uusista tehtävistä otsikolla The Marxist (1962).

Teokset ovat paikoin huomattavan poleemisia ja antavat aiheen pohtia, oliko Millsin tavoitteena todellisten vastausten antaminen erilaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin vai pikemminkin keskustelun herättäminen ja suoranainen provosointi. Parhaimmillaan teokset toimivat kummallakin tasolla. Edellä mainittujen lisäksi hän julkaisi vielä yhdessä Clarence Seniorin ja Rose Goldenin kanssa tutkimuksen Puerto Rican Journey: New York’s Newest Immigrants (1950) sekä Hans Gerthin kanssa tutkimuksen Character and Social Structure: The Psychology of Social Institutions (1953). Millsin maailmanmaine perustuu erityisesti teoksiin The New Men of Power, White Collar, Power Elite ja Sosiologinen mielikuvitus. Näissä hän korosti yksittäisen ihmisen ongelmien sosiaalisia ja poliittisia yhteyksiä ja kehitteli teoriaa jälkimodernista yhteiskunnasta, jossa massatuotantoon, byrokratiaan ja kulutukseen liittyvät ongelmat voitaisiin ratkaista tavalla, joka tarjoaisi mahdollisimman täysipainoisen elämän mahdollisimman monelle yksilölle.

Kohti taistelevaa yhteiskuntatiedettä

Sosiologisen mielikuvituksen otsikko voi olla siinä mielessä harhaanjohtava, ettei teos tarjoa perinteisessä mielessä ohjeita käytännön yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen tekemiseksi, vaan pyrkii pikemminkin määrittelemään sosiologian tutkimusalana ja sosiologin aseman yhteiskunnan ja tutkijayhteisön jäsenenä. Yhteiskuntatieteiden lupaus tarkoitti Millsille vaatimusta tarttua tavallisen ihmisen kokemusmaailman tavoittavaan elämänhistorialliseen näkökulmaan ja yhdistää se aikakauden suuriin sosiaalisiin ja poliittisiin kysymyksiin. Tämä edellytti yhteiskuntatieteilijöiltä älyllistä valppautta ja kykyä tarkastella arjen ilmiöitä uusista rohkeista näkökulmista. Tutkijan oli osattava katsoa yhteiskuntaa historiallisesti laajassa kontekstissa ymmärtääkseen yksittäisen ihmisen ongelmien ja yleisten yhteiskunnallisten kysymysten väliset syy-seuraussuhteet.

Näin rajattu tutkimusnäkökulma vaati sosiologista mielikuvitusta eli käytännössä kykyä yhdistää erilaisia näennäisesti ristiriitaisia tekijöitä toisiinsa sekä kykyä analysoida yhteiskunnan taloudellisia, poliittisia ja sosiaalisia ilmiöitä yhtenäisessä viitekehyksessä. Tutkija tarvitsi laaja-alaista historiatietämystä muotoillessaan tutkimusongelmaansa ja kehitellessään käsitystä yhteiskunnan rakenteissa tapahtuneista ajallisista muutoksista. Historiattomat tutkimukset olivat yleensä staattisia ja koskivat rajattua ympäristöä ja lyhyttä aikajännettä. Ne eivät tarjonneet todellista kuvaa yhteiskunnan rakenteiden ajallisesta kerrostuneisuudesta.

Kyseinen ajattelutapa oli uusi 1950-luvun lopun yhteiskuntatieteissä. Sosiologista mielikuvitusta voi lukea oppihistoriallisessa mielessä oman aikakautensa yhteiskuntatieteen menetelmien ja tutkimuskohteiden kritiikkinä. Teos heijastelee 1950-luvulla nousussa olleiden nuorten yhteiskuntatieteilijöiden tuntoja viittaamalla useassa kohtaa aikaisemman perinteen kriisiytymiseen varsinkin niin sanotun abstraktin empirismin osalta. Kyseinen perinne kiinnitti huomiota yhteiskunnan laajoihin taloudellisiin ja sosiaalisiin rakenteisiin, mutta oli samalla kyvytön tarkastelemaan yksilöiden aktiivista toimintaa näissä rakenteissa. Abstraktin empirismin tarjoama passiivinen ja neutraali kuva yhteiskunnasta ei lisännyt tietoisuutta siitä, millaisin välinein yhteiskuntaa voitiin kehittää. Merkittävä syy tähän oli se, että abstraktit empiristit tuntuivat olevan enemmän kiinnostuneita tieteenfilosofiasta kuin varsinaisesta yhteiskuntatutkimuksesta.

Toisaalta – ja jossain määrin edelliseen liittyen – teosta voi lukea tutkimuseettisenä pamflettina, jonka tavoitteena on uusien tutkimusnäkymien avaaminen ja tutkijan julkisen roolin pohdinta. Tämä puoli tulee teoksessa paikoin voimakkaasti esiin Millsin vaatiessa tutkijoilta yhteiskunnallista osallistumista sosiaalisten epäkohtien selvittämiseksi. Mills ei ollut perinteinen akateemikko eikä hän haaveillut tutkimusprofessorin urasta, vaan pyrki vaikuttamaan kirjoituksillaan tiedeyhteisöä laajempaan yleisöön. Hänen käsityksenä mukaan huomattava osa yhteiskuntatieteilijöistä toimi järjestelmän palveluksessa eräänlaisina yhteiskunnallisina kirjanpitäjinä – hänen omaa käsitettä käyttäen ”tutkimusteknikkoina”. Yhteiskuntatieteilijä ei kuitenkaan ollut sen enempää yhteiskunnan kuin aikakautensa historiaan vaikuttavan päätöksenteon ulkopuolella. Pikemminkin hän oli avoimesti poliittinen henkilö, jonka tuli suunnata viestinsä (tutkimustuloksensa) sekä päätöksentekijöille että tavallisille kansalaisille paljastaakseen työllään yhteiskunnan rakenteisiin liittyvät ongelmat. Sosiologinen mielikuvitus pyrki tarjoamaan sekä 1960-luvun hippinuorisolle että aikakauden kumoukselliselle vasemmistoälymystölle välineitä maailman muuttamiseen osoittamalla yksilön henkilökohtaisten ongelmien yhteiskunnallisen perustan ja tekemällä yksittäisen ihmisen kohtaamista vaikeuksista julkisia kysymyksiä.

Tämä kaksoiskonteksti on Millsin tuotannolle kauttaaltaan ominaista hänen teostensa jakautuessa yleensä empiiriseen ja ohjelmalliseen osaan. Kyseinen jakolinja näkyy varsinkin hänen 1950-luvun tuotannossaan. Siinä missä empiirinen osa paneutuu yhteiskunnallisten ongelmien ja niiden historiallisen taustan pohdintaan, on ohjelmallisen osan tavoitteena poliittisen järjen edistäminen. Jälkimmäinen merkitsi Millsille järjen ja vapauden sekä valistuksen muiden keskeisten arvojen varaan rakentuvaa kasvatusajattelua. Sosiologinen mielikuvitus on varsinkin tämän teesin osalta yhä ajankohtainen ja monet yhteiskuntatieteilijät ovat jatkaneet teoksen aloittamaa keskustelua esittäen omia ehdotuksiaan sosiologian erityisluonteen määrittelemiseksi. Esimerkiksi englantilainen Michael Burawoy (s. 1947) on katsonut sosiologian eroavan muista tieteistä siinä, että se perustaa katsomuksensa oikeudenmukaisuuteen ja yhdenvertaisuuteen. Millsin tapa vedota 1950-luvulla järjen ja vapauden arvoihin saattoi sen sijaan johtua juuri päättyneen toisen maailmansodan läheisyydestä, jolloin kansallissosialismin, fasismin ja kommunismin aiheuttamat vaarat olivat vielä tuoreessa muistissa.

Sosiologinen mielikuvitus on oppihistoriallisesti merkittävä ennen kaikkea siksi, että Mills kehitteli siinä muiden 1950-luvun teostensa tavoin monia marxilaisen sosiologian näkökulmia, erityisesti konfliktiteoriaa, jonka tavoitteena oli tehdä hallitsevan eliitin ja hallittujen välillä vaikuttava yhteiskunnallinen ero näkyväksi. White Collar (1954) ja Power Elite (1956) todistivat Yhdysvaltojen muuttuneen toista maailmansotaa edeltävinä ja sitä seuraavina muutamina vuosikymmeninä republikaanieliitin hallitsemasta pienkaupunkien maasta yhtiövaltaan perustuvaksi massayhteiskunnaksi. Eräässä mielessä tämä kritiikki huipentui Sosiologisessa mielikuvituksessa Millsin kritisoidessa Yhdysvaltojen demokratiakehitystä ja katsoessa maan noudattavan demokratian periaatteita lähinnä vain julkisissa juhlapuheissaan. Sen käytännön politiikka ja monet instituutiot olivat tästä huolimatta monessa suhteessa vielä täysin epädemokraattisia.

Sosiologinen mielikuvitus 1982 ja 2015

Sosiologisen mielikuvituksen ensimmäinen suomennos ilmestyi kaksikymmentä vuotta tekijänsä kuoleman jälkeen vuonna 1982. Uuden korjatun suomennoksen tuottaminen on perusteltua alkuperäisen suomennoksen painoksen loppumisen sekä sosiologian kielessä ja käsitteistössä tapahtuneiden muutosten vuoksi. Toisaalta julkaisemista voidaan perustella sillä, että Millsin ideat ovat yhä ajankohtaisia. Hänen pääteoksistaan otetaan jatkuvasti uusintapainoksia ja hänen ajattelustaan laaditaan akateemisia erillistutkimuksia ja opinnäytetöitä – uusimmista selvityksistä mainittakoon Daniel Gearyn Radical Ambition: C. Wright Mills, the Life, and American Social Thought (2009), Keith Kerrin Postmodern Cowboy: C. Wright Mills and a New 21st Century Sociology (2009) sekä Stanley Aronowitzin Taking it Big: C. Wright Mills and the Making of Political Intellectuals (2012). Lisäksi mainitsemisen arvoinen on Aronowitzin toimittama yli 1000-sivuinen teossarja C. Wright Mills: Three Volume Set (2004).

Antti Kariston, Esa Konttisen, Pentti Takalan ja Hannu Uusitalon alkuaan 1980-luvun alussa tekemän käännöksen on tarkistanut Juha Suoranta. Uusi käännös on ajanmukainen ja luettavuudeltaan ymmärrettävästi aikaisempaa selkeämpi, mutta kovin radikaaleista muutoksista ei ole kysymys. Tarkistetun käännöksen parannukset koskevat lähinnä lauserakenteita ja sanajärjestystä, eivät niinkään käsitteitä tai asiasisältöä. On myös syytä huomata, ettei alkuperäinen käännös ole sisällöllisesti heikko, vaan yhä suhteellisen käyttökelpoinen. Käännösten välillä ei ole myöskään rakenteellisia tai sisällöllisiä muutoksia. Otsikot ovat niin ikään yhtä poikkeusta lukuun ottamatta säilyneet samana – vain alkuperäiskäännöksen neljännen luvun otsikko ”Tutkimustiedon käytännön muodot” on kääntynyt muotoon ”Tutkimustiedon käytännöllisyys”.

Tarkistettuun käännökseen tehdyt muutokset koskevat lähinnä kielen luettavuuden parantamista, mutta paikoin on havaittavissa sellaista kielen suoristamista ja linjojen oikomista, joka voi pahimmassa tapauksessa johtaa asiasisällön muuntumiseen. Korjaukset toimivat hyvin, mikäli luettavuuden parantamiseksi tehty kielen oikaisu ei hävitä varsinaista merkityssisältöä tai sen vivahteita. Hyvän esimerkin tästä tarjoaa luvussa kaksi esiintyvä väite, joka alkuperäiskäännöksessä muotoillaan näin:

”Yleisen teorian perusominaisuus on sen lähtökohtana oleva ajattelun taso, joka on niin yleinen että sen edustajat eivät kykene loogisesti laskeutumaan havaintojen teon tasolle. Yleisen teorian edustajina he eivät milloinkaan laskeudu yleistystensä korkeuksista historiallisissa ja rakenteellisissa yhteyksissään esiintyviin ongelmiin” (1982, 37).

Nyt julkaistussa editiossa sama kohta etenee näin:

”Yleisen teorian lähtökohtana on niin yleinen ajattelu, ettei siinä päästä loogisesti käsiksi havaintoihin. Sen harjoittajat eivät milloinkaan laskeudu yleistystensä korkeuksista historiallisissa ja rakenteellisissa yhteyksissä esiintyviin ongelmiin” (2015, 47).

Pääsääntöisesti teksti on kyetty korjaamaan asianmukaisesti, mutta kuten todettua, korjattu käännös sisältää paikoin kohtia, joissa tekstin suoristamisen kustannuksella on kadotettu joitain merkitysnyansseja. Mainittakoon tällaisesta korjauksesta teoksen neljänteen lukuun sisältyvä vastakkaisia arvoja käsittelevä väite. Alkuperäinen suomennos esittää asian seuraavasti:

”Mutta kun on arvoja, joista aidosti vastakkaiset osapuolet pitävät niin lujasti ja johdonmukaisesti kiinni, että ristiriitaa ei ole mahdollista ratkaista loogisen analyysin ja tosiasioita koskevan tutkimuksen avulla, niin järjellä ei tuossa kysymyksessä näytä enää olevan osaa eikä arpaa” (1982, 76).

Suoranta muotoilee teesin näin:

”Kun on olemassa vastakkaisia arvoja, joista pidetään lujasti ja johdonmukaisesti kiinni, arvojen ristiriita ei ratkea järjen käytöllä, loogisella analyysilla tai tosiasioita koskevan tutkimuksen avulla” (2015, 94).

Millsin tarkoite ei ehkä katoa jälkimmäisessä muotoilussa täysin, mutta vuoden 1982 suomennos saavuttaa hänen alkuperäisideansa täsmällisemmin (vrt. C. W. Mills, The Sociological Imagination: Fortieth Anniversary Edition. Oxford University Press 2000, 77). Käännöksen korjattuun versioon sisältyy useita vastaavanlaisia ongelmakohtia. Tekstin liiallinen silottelu ja suoristaminen johtavat helposti pienten merkitysvivahteiden katoamiseen.

Lisäksi oman ongelmansa muodostavat kohdat, joissa Suoranta ei ole kiinnittänyt riittävästi huomiota yksittäisten käsitteiden muotoon ja sisältöön. Esimerkiksi abstraktia empirismiä kritisoiva kolmas luku sisältää Millsin huomautuksen siitä, että ”[m]uiden tutkimustyylien tarjoamia keskeisiä käsitteitä ei liioin ole käytetty hyväksi, vaan on tullut tavaksi käyttää heppoisia ’sosio-ekonomisen statuksen indeksejä’” (1982, 55). Suoranta on korjannut kyseisen kappaleen muuten asiallisesti, mutta jättänyt kyseisen kohdan korjaamatta ilmeisesti siksi, ettei ole löytänyt sille alkuperäistä käännöstekstiä parempaa vaihtoehtoa (vrt. 2015, 69; ks. myös 2000, 54). Tämä voi olla kokonaisuuden kannalta mitätön asia, mutta tällaiset yksittäiset muotoseikat pistävät vääjäämättä silmään, koska korjaukset ovat muuten pääsääntöisesti moitteettomia. Nykylukijalle asia saattaisi aueta paremmin, jos käännöksessä olisi puhuttu esimerkiksi ”sosio-ekonomisen aseman tekijöistä” tai vielä yksinkertaisemmin ”sosio-ekonomisista tekijöistä”.

Edellä esitetyistä huomioista huolimatta teoksen tarkistettu käännös on asianmukainen ja ansaitsee paikkansa suomeksi toimitettujen sosiaalitieteellisten klassikoiden joukossa. On selvää, että nykylukijan on helpompi seurata Millsin ajatuksenjuoksua vuoden 2015 kuin vuoden 1982 käännöksestä. Kielen helppolukuisuuden lisäksi selvänä etuna suhteessa aikaisempaan on se, että nyt julkaistu käännös sisältää henkilö- ja asiahakemiston sekä lisäksi Suorannan esseen ”C. W. Mills – Sosiologi, keskustelija ja kriitikko”, joka tarjoaa hyvät perustiedot Millsin akateemisen uran vaiheista ja kirjallisesta tuotannosta. Käännöksellä on epäilemättä arvoa osana suomennettua käännöskirjallisuutta ja sitä voi vilpittömästi suositella jokaiselle yhteiskuntatieteellisestä kirjallisuudesta ja sen oppihistoriasta kiinnostuneelle lukijalle.

Kirjan nimi:

Sosiologinen mielikuvitus

Kirjan alkuperäinen nimi:

The Sociological Imagination

Kustantaja:

Gaudeamus

Julkaisuvuosi:

2015

Sivumäärä:

292

Kirjoittajat:

Mills, C. Wright

Kääntäjät:

Karisto, Antti; Konttinen, Esa; Takala, Pentti & Uusitalo, Hannu

Lisätiedot:

Mills, C. Wright C. Wright Mills: Letters and Autobiographical Writings. Berkeley: University of California Press, c2000
Sociologicalimagination.org

Esittelyn kirjoittajan nimi:

Jouni Huhtanen

Esittelyn kirjoittajan arvo tai asema:

Tohtorikoulutettava

Esittelyn kirjoittajan organisaatio tai kotipaikka:

Oulun yliopisto, aate- ja oppihistoria