Epävarmuuden tunne ja monenlaiset huolenaiheet ovat varmasti olleet monien ihmisten ajatuksissa ja keskusteluissa viime vuosien aikana. Millä keinoin historiantutkimus voi tuoda tasapainoa epävarmuuden tilalle ajoittain kaottisen maailmantilan ymmärtämiseen? Miten yhteiskunnassa tiedostettaisiin historiantutkimuksen merkityksellisyys aikana, jossa taloudellinen tehokkuus ja jatkuva kiire tuntuvat sokaisevan ihmiset?
Näihin kysymyksiin ei ole olemassa valmiita saati oikeita vastauksia. Tämänkaltaiset pohdinnat olivat mieleni päällä, kun kuuntelin asiantuntijoita Suomen Historiallisen Seuran juhlavuoden paneelikeskusteluissa. Tässä puheenvuorossa reflektoin seuran juhlavuoden teemaa historiantutkimuksen yhteiskunnallisesta merkityksestä näiden paneelikeskustelujen, kirjallisuuden ja omien kokemusteni pohjalta.
Tammikuussa seuran 150-vuotisjuhlavuoden kunniaksi järjestettiin Tieteen päivillä Helsingissä paneelikeskustelu, jossa syvennyttiin suomalaisen historiantutkimuksen tilaan ja yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Loppuvuodesta Historiantutkimuksen päivillä Jyväskylässä pidettiin seuran juhlapaneelikeskustelu otsikolla ”Historiantutkimus ja demokratian tulevaisuus”.
Molemmissa paneeleissa oli keskustelijoina historiantutkimuksen asiantuntijoita, jotka antoivat syväluotaavat näkemyksensä historiantutkimuksen nykytilasta. Paneelikeskustelut olivatkin omiaan edistämään seuran tavoitetta nostaa esille historiallisen ymmärryksen ja tutkitun tiedon keskeistä merkitystä yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja keskusteluun.
Historiantutkimuksella suhteellisuutta ja tasapainoa kaoottisen maailmantilan ymmärtämiseen
Lähtökohtaisesti historioitsijat ovat vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa tutkimuksellaan. Yhteiskunnallinen vaikuttavuus tarkoittaa pelkistetysti sitä, miten tutkimus vaikuttaa muuhun yhteiskuntaan. Tutkijat toimivat muun muassa historiakulttuurin ja historiapolitiikan luojina ja purkajina ja vaikuttavat yleisesti historian käyttöön erilaisissa tilanteissa suomalaisessa yhteiskunnassa (Karonen 2019).
Suomen Historiallisen Seuran historiateoksessa Tiede ja yhteiskunta (SKS 2019) todetaan, että historioitsijoita voidaan kutsua yhteiskuntatieteellisestä keskustelusta tutulla tavalla mandariineiksi. Mandariinit tuottavat älymystön edustajina merkittävää yhteiskuntaa koskevaa tietoa suurelle yleisölle. Historioitsija toimii – monista muista tutkijaprofessioiden edustajista poiketen – usein samanaikaisesti sekä niin sanotusti kantamandariinina että välittäjämandariinina, sillä historiantutkija kykenee ja pyrkii yleensä kirjoittamaan hengentuotteensa sellaisessa muodossa, joka aukeaa myös muille kuin alan asiantuntijoille.
Tieteen päivien paneelikeskustelussa todettiin, että tutkimus, tiede ja akateeminen toiminta antavat eväitä asioiden suhteellistamiseen. Asioiden suhteellistamisella ja tasapainon tunteella vaikuttaisi olevan jonkinlainen yhteys. Jos asioita osaa suhteuttaa menneisyyden kehityslinjoja ymmärtämällä, se voi parhaimmillaan tuoda mukanaan rauhaa ja tasapainoa. Jos taas tutkimus ja tiede jäävät taka-alalle, näkökulmat kaventuvat ja vastakkainasettelu lisääntyy, kuten nykyisessä maailmantilassa on käynyt.
Millainen tulevaisuus demokratialla on nykymaailmassa? Demokratia on nähty tasapainottavana tekijänä yhteiskunnassa. Ajoittain kuitenkin mietityttää, millä keinoin demokratiaa voidaan lujittaa ja vaalia tänä päivänä ja kuinka hyvin tässä onnistutaan. Hyvä kysymys onkin, mitä historiantutkijat voivat tehdä edistääkseen demokratian periaatteita. Tutkijat voivat toimia ainakin nostamalla asioita kriittiseen ja avoimeen keskusteluun, tuottamalla tietoa demokratian moninaisesta historiasta ja tukemalla kansalaistoimintaa, kuten Historiantutkimuksen päivien keskustelussa todettiin.
Suomen Historiallisen Seuran 150-vuotisjuhlapaneelin osanottajia keskustelemassa Historiantutkimuksen päivillä. Kuvassa puheenjohtaja, professori Jari Ojala (vas.) sekä panelistit PhD Reetta Humalajoki, dos. Kati Parppei, prof. Pasi Ihalainen ja dos. Timo Miettinen.
Kuva: Sari Aalto / Suomen Historiallinen Seura
Tuomas Heikkilän ja Ilkka Niiniluodon toimittamassa teoksessa Aika haastaa humanistit: puheenvuoroja humanistisen tutkimuksen puolesta (Gaudeamus 2023) todetaan, että humanismi ei ole valistuneelle yhteiskunnalle ylimääräinen menoerä vaan viisas sijoitus, joka on omiaan tuottamaan sivistystä, ymmärrystä, hyvinvointia, sosiaalista eheyttä, onnellisempaa yhteiskuntaa ja parempaa maailmaa.
Miten onnellisempaa ja parempaa maailmaa rakennetaan, on yksi tämän päivän kohtalonkysymyksiä, joihin historiantutkimus tarjoaa näkemyksiä ja oppimisen paikkoja tekemällä menneisyyttä ymmärrettäväksi. Kuten Heikkilä ja Niiniluoto teoksessaan toteavat, maailman ja yhteiskunnan suurimmat haasteet ja pirullisimmat ongelmat ovat ihmisen aiheuttamia. Siksi me tarvitsemme monitieteistä ihmismielen, uskomusten, arvojen, kulttuurin, historian ja kielten tutkimusta.
Lisää painoarvoa historiantutkimukselle tehokkuuden ja kiireen värittämään yhteiskuntaan
Aikana, jolloin taloudellinen tehokkuus ja jatkuva kiireen tuntu vaikuttavat olevan läpitunkevia voimia, on historiantutkimuksen haastavampaa saada äänensä kuluviin. Kriittisyyden vaaliminen sekä tarkoin, harkitusti ja ajan kanssa tehdyt tutkimukset tuntuvat jäävän vaille ansaitsemaansa arvostusta ja huomiota. Tehokkuutta ja suorituskykyä arvostetaan ja raha ratkaisee.
Humanistisesta tutkimuksesta syntyvää arvoa on vaikeaa mitata konkreettisesti rahassa. Onkin pohdittava, miten ympäröivä yhteiskunta ymmärtäisi entistä paremmin historiantutkimuksen arvon, jos sitä on hankalaa osoittaa tai todentaa yhteiskunnassa, joka pyörii rahan ympärillä. Entä mistä löydetään resursseja tässä haasteellisessa taloudellisessa tilanteessa, jotta mahdollisimman monella historiantutkijalla olisi edellytykset laadukkaan tutkimuksen tekoon?
Pilvi Torstin Suomalaiset ja historia –teoksen (Gaudeamus, 2012) haastatteluissa ihmiset kokivat historialla olevan merkitystä nykypäivässä. Tutkimukseen osallistujilta välittyi vankka usko siihen, että historia kuuluu olennaisena osana jokaisen yleissivistykseen. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä tutkimukseen osallistuneet ihmiset vastaisivat nyt samoihin kysymyksiin. Millainen painoarvo ja merkitys historialla tai historiantutkimuksella on ihmisille Suomessa vuonna 2025?
Miten historiantutkija kykenee olemaan yhteiskunnallisesti vaikuttava, kun hän ei esimerkiksi pysty suunnittelemaan toimintaansa pidemmällä tähtäimellä tutkimusrahoituksen ollessa epävarmaa? Moni historioitsijoista vaikuttaa paikallistasolla erilaisissa yhdistyksissä vapaaehtoisesti tai pienillä korvauksilla. Tämänkaltainen toiminta on jo itsessään merkittävää ja yhteiskunnallisesti vaikuttavaa.
Järjestö-, yhdistys- ja seuratoiminta tuntuvat kuitenkin kaipaavan nuorta voimaa aktiivisten toimijoiden ikääntyessä. Kentällä tämä suuntaus on toki huomattu jo aiemmin, ja huoli järjestöjen toiminnasta on aiheellinen ja hyvinkin ajankohtainen. Nuorempien ihmisten olisi aktivoiduttava, jotta järjestöissä olisi tulevaisuudessa jatkuvuutta. Henkilökohtaisesti olen kokenut järjestötoiminnan luontevana tapana vaikuttaa yhteiskunnallisesti oman paikkakuntani ja maakuntani asioihin, vaikka tunnenkin itseni nuorena toimijana vielä kokemattomaksi yhteisössämme.
Historiantutkimuksen tulevaisuutta rakentamassa
Ilahduin kuullessani radiosta, että Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanoton teemana on tänä vuonna koulutus ja sivistys. Tämä ilahdutti minua erityisesti sen takia, että olen opettajataustaisena väitöskirjatutkijana konkreettisesti nähnyt ne haasteet, joita nykyinen kouluopetus kohtaa. Olenkin miettinyt, miten historiantutkimuksen arvostusta ja merkitystä voidaan juurruttaa peruskoulussa tai lukiossa annettavaan opetukseen.
Tehtävä ei ole lainkaan helppo, koska historia nähdään usein haastavana ja raskaana oppiaineena sen palkitsevista, oivaltavista ja sisältörikkaista piirteistä huolimatta. Miten motivoida oppilaita tai opiskelijoita historian opiskeluun? Minkälaisia historiantutkijoita meillä tulevaisuudessa on?
Ehkä historiantutkijoiden pitäisi entistä useammin jalkautua kouluihin kertomaan tutkimuksesta. He voisivat esimerkiksi kertoa siitä, mitä historiantutkijan työ oikeasti on ja mitä se vaatii tekijöiltään. Kun olen aika ajoin tehnyt opettajan töitä, oppilaat ovat olleet ilahduttavan usein kiinnostuneita siitä, minkälaista historiantutkimus konkreettisesti on.
Koen tekeväni merkityksellistä yhteiskunnallista vaikuttamistyötä historiantutkimuksen puolesta jakamalla luokassa kokemuksia tutkijantyöstä. Tämä on tärkeää tulevaisuuden historiantutkimuksen kannalta, jotta tulevatkin sukupolvet oppivat arvostamaan tekemäämme työtä ja jatkavat mahdollisesti jalanjäljissämme. He ovat tulevaisuuden kantavia voimia ja heidän mielipiteensä ja näkemyksensä merkitsevät.
Ville Vuolanto pohtii ansiokkaasti historiantutkimuksen tulevaisuutta Historiallisen Aikakauskirjan numerossa 3/2025, joka juhlistaa Suomen Historiallisen Seuran 150-vuotista taivalta. Vuolanto kysyy kirjoituksessaan, millaista tulevaisuutta historiankirjoittajat, ja erityisesti historiantutkijat, ovat luomassa? Millaisia identiteettejä ja millaista menneisyyttä nostetaan yhteiskunnalliseen keskusteluun? Nämä ovat erittäin tärkeitä kysymyksiä ja keskustelunavauksia, joita toivon meidän historiantutkijoiden pohtivan ja esittävän näkemyksiään julkisissa keskusteluissa.
Minulle Suomen Historiallisen Seuran toiminta tuli entistäkin merkityksellisemmäksi, kun osallistuin seuran järjestämille Nuorten historiantutkijoiden kesäpäiville elokuussa 2024. Kesäpäivät olivat mainio tapahtuma, jossa pystyin verkostoitumaan muiden väitöskirjatutkijoiden kanssa ja saamaan vertaistukea omalle tutkimusprosessilleni. Kun keskustelin kollegojeni kanssa, minulle tuli jakamissamme hetkissä hyvin vahvasti se tunne, että historiantutkimuksella on aidosti väliä ja merkitystä yhteiskunnassa sekä tänä päivänä että tulevaisuudessa.
Sonja Aarniola-Järvinen
Kirjoittaja on filosofian maisteri ja väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa.
Kirjallisuus
- Heikkilä, Tuomas & Niiniluoto, Ilkka (toim.) Aika haastaa humanistit: puheenvuoroja humanistisen tutkimuksen puolesta. Gaudeamus, Helsinki 2023.
- Karonen, Petri: Historiantutkimuksen ja yhteiskunnan yli puolitoistavuosisatainen vuoropuhelu: resurssit, rakenteet ja tulokset. Teoksessa Petri Karonen (toim.) Tiede ja yhteiskunta. Suomen Historiallinen Seura ja historiantutkimus 1800-luvulta 2010-luvulle. SKS, Helsinki 2019.
- Karonen, Petri (toim.) Tiede ja yhteiskunta. Suomen Historiallinen Seura ja historiantutkimus 1800-luvulta 2010-luvulle.SKS, Helsinki 2019.
- Torsti, Pilvi: Suomalaiset ja historia. Gaudeamus, Helsinki 2012.
- Vuolanto, Ville: Menneisyyttä tutkien, tulevaa rakentaen – Suomen Historiallinen Seura 150 vuotta. Historiallinen Aikakauskirja 3/2025, 273–275.