
Kulju, Mika: Volodymyr Zelenskyi - koko tarina . Readme.fi, 2022. 208 sivua. ISBN 978-952-373-497-5.
Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyistä on tähän mennessä ilmestynyt Suomessa ja suomeksi jo kaksi elämäkertaa. Lisää on luvassa syksyllä, ja kansainvälisillä markkinoilla valikoima on huomattavasti runsaampi. Kirjojen lisäksi maailman suurin nettikirjakauppa Amazon myy muun muassa Zelenskyin kuvalla varustettua t-paitaa (saatavana sekä miesten että naisten koot).
Käsillä on nyt täysin kotimainen vaihtoehto, historioitsija Mika Kuljun Volodymyr Zelenskyi – koko tarina. Kirja tuli markkinoille juhannusviikolla, ja se on syntynyt pikavauhtia. Tekijä kertoo esipuheessaan aloittaneensa työn maaliskuun alkupäivinä ja lopettaneensa sen 28.5. Lähteinään Kulju on käyttänyt suomalaisia ja ulkomaisia sanoma- ja aikakauslehtiä, sähköistä mediaa sekä Ukrainan presidentin omia virallisia nettisivuja ja hänen somekanaviaan. Käytössä on ollut myös huhtikuussa ilmestynyt, ainakin toistaiseksi suomentamaton teos Zelensky – The Unlikely Ukrainian Hero Who Defied Putin and United the World (tekijät Andrew L. Urban ja Chris McLeod).
Kirjan sisäkansissa on karttapiirrokset, joista toinen esittää koko Ukrainan ja toinen pääkaupunki Kiovan ympäristön. Kuudentoista sivun kuvaliitteestä suurin osa on viime kuukausilta eli sodan ajalta, parissa vähän vanhemmassa presidentti esiintyy puolisonsa Olena Zelenskajan kanssa. Liitteessä on myös kuva Kiovassa vierailleesta pääministeri Sanna Marinista. Marin ja Zelenskyi poseeraavat kuvaajalle rennosti t-paidoissa, Marin mustassa ja Zelenskyi armeijanvihreässä. Armeijan t-paidat ja ajamaton parta ovat olleet hänen tavaramerkkejään helmikuusta asti, ja jossain vaiheessa ulkoasua täydentämään ilmaantuivat suurikokoiset silmäpussit. Lieneekö mies pystynyt nukkumaan koko keväänä yhtään kokonaista kahdeksan tunnin yötä?

Yllättävä mutta ylivoimainen vaalivoitto
Volodymyr Zelenskyin elämäntarina on epäilemättä tuttu kaikille vähänkin uutisia seuranneille. Mies on sukujuuriltaan juutalainen, syntyjään ylempää keskiluokkaa ja koulutukseltaan juristi. Lakimiehen ammattia hän ei ole kuitenkaan harjoittanut pakollista parin kuukauden harjoittelua lukuun ottamatta, sillä harrastus eli näytteleminen vei mukanaan. Koomikon homma osoittautui tuottoisaksi: Zelenskyi ja hänen ensemblensä kiersivät Itä-Eurooppaa ja Venäjää, esiintyivät televisiossa ja perustivat tuotantoyhtiön. Sen tunnetuin produktio, satiirisarja Kansan palvelija, on nähty myös Suomessa (ja on parhaillaankin katsottavissa Yle Areenassa). Sarja oli Ukrainassa huikean suosittu – kansa kun nauroi itselleen ja omille johtajilleen eli kaikenkattavalle korruptiolle ja loputtomalle byrokratialle.
Ukrainan sisäpolitiikassa pysyvää on vain jatkuva muutos. Niinpä presidentinvaaleissa keväällä 2019 oli lähes 30 ehdokasta, yksi heistä tuo televisiosta tuttu tyyppi, joka oli ottanut vaalilupauksikseen korruption kitkemisen ja rauhan aikaansaamisen Itä-Ukrainan venäläismielisille separatistialueille. Yllättävästi Zelenskyi, joka oli korostetun länsimielinen mutta täysin vailla ulkopoliittista kokemusta, sai ensimmäisellä kierroksella noin 30 % äänistä, istuva presidentti Petro Poroṧenko noin puolet siitä. Toisella kierroksella voitto oli vielä ylivoimaisempi eli Zelenskyi sai 73 % äänistä.
Ensitöikseen tuore presidentti supisti valtionpäämiehen muhkean saattueen vain kahden auton mittaiseksi ja marssitti Kiovan kaduille perinteisen sotilasparaatin sijasta arjen sankarit, kuten opettajat ja terveydenhoitohenkilöstön. Ihan puhdas pulmunen Zelenskyi ei ollut: ensin levisi tieto epämääräisistä presidenttiehdokas Donald Trumpin kanssa tehdyistä sopimuksista, sitten selvisi että hänellä oli tai ainakin oli ollut veroparatiisiyhtiö ellei useampiakin. Hämmästystä herätti myös se, että iso osa hallinnon avainhenkilöistä tuli omasta tuotantoyhtiöstä tai perheen lähipiiristä. Kun vaalilupauksetkaan eivät alkaneet täyttyä kansan mielestä riittävän nopeasti, suosio laski.
Daavid ja Goljat – vai Kain ja Abel?
Volodymyr Zelenskyin sotaa edeltävien vaiheiden lisäksi Kulju käy lyhyesti läpi koko Ukrainan historian noin vuodesta 1000 alkaen. Se on lievästi sanottuna kirjava – ja traaginen. Vuosisatojen varrelle mahtuu sekä epämääräisen itsenäisyyden kausia että miehitysjoukkoja milloin mistäkin ilmansuunnasta. Ennen ensimmäistä maailmansotaa maa oli osa keisarillista Venäjää, sen jälkeen suurin osa siitä kuului sosialistisena kansantasavaltana Neuvostoliittoon. Toisessa maailmansodassa Ukraina oli natsi-Saksan miehittämä. Sen jälkeen ei natseja ole nähty, vaikka Venäjän johto mielellään tätä väitettä viljeleekin.
Ukrainan urheaa taistelua on usein verrattu Suomen talvisotaan, ja näin talvisodasta hyvin perillä oleva Mika Kuljukin tekee. Talvisodan mainitsi myös Zelenskyi huhtikuun alussa pidetyssä puheessaan Suomen eduskunnalle. Hän sai kansanedustajilta raikuvat aplodit, ja omassakin maassa suosio on jälleen noussut huippuunsa: yhdeksän kymmenestä ukrainalaisesta tukee presidenttiään.
Talvisodassa vastakkain olivat Daavid ja Goljat, kääpiö ja jättiläinen. Ukrainassa taistelevat pikemminkin Kain ja Abel, veljekset joista isompi haluaa alistaa toisen, pienempi pyrkii kaikin voimin säilyttämään itsenäisyytensä ja samalla kurottamaan länteen. Vladimir Putinin mukaanhan mitään Ukrainan kansaa ei ole olemassa – Putinin aiemmat ulkopoliittiset pullistelut ja rajarähinät käydään tässäkin kirjassa läpi. Niiden taustalla on entisen KGB-upseerin, kylmän sodan kasvatin, painajainen ja unohtumaton trauma eli Neuvostoliiton hajoaminen.
Totta on, että kolme vuosikymmentä sitten, Neuvostoliiton romahtaessa, ukrainalaisten identiteetti oli epämääräinen. Maassa puhutaan edelleen sekä ukrainaa että venäjää (venäjä on Zelenskyinkin äidinkieli), joskin valtionjohto on koko ajan suosinut ukrainaa. Siteet idän suuntaan ovat vahvat; monella ukrainalaisella on sukua Venäjällä. Sodan aikana yhteydet ovat katkenneet tai vähintään niitä on ollut hankala hoitaa, etenkin kun Venäjän propaganda esittää tilanteen kovin erilaisena kuin se oikeasti on. Eroja länsi- ja itä-Ukrainan välillä on havaittavissa, selkeimpinä tietysti erottuvat separatistialueet Donetsk ja Luhansk.
Sota jatkuu, mutta mediasota on jo voitettu
Kuljun kirjassa ei varsinaisesti ole mitään ihan uutta – miten voisikaan olla, kun sanomalehdet ja tv-uutiset ovat koko kevään ajan täyttyneet sotatilanteen selostuksista ja erilaisten asiantuntijoiden arvioista – mutta hän tekee hyviä yhteenvetoja tapahtumista ja valottaa niiden taustoja. Ukrainan presidentin, josta tuli sodanjohtaja vastoin tahtoaan, Kulju nostaa sellaisten historian suurmiesten kuin Winston Churchillin ja C. G. E. Mannerheimin rinnalle. Toki aika on toinen, kuten keinotkin, mutta oman kansansa yhdistäjinä nämä kolme ovat onnistuneet. (Ja kyllähän EU:kin tiivisti rivejään kevään aikana Ukrainan sodan vaikutuksesta. Lisäksi puolueettomat maat, Suomi mukaan luettuna, aloittivat ripeät asetoimitukset jotka jatkuvat ja mahdollisesti jopa laajenevat.)
Kirja on siis lukemisen arvoinen, vaikka asiat ovat uutisista tuttuja. Teksti kulkee notkeasti, Zelenskyin tarinan rinnalla valottuu myös maailmanpolitiikan arkipäivä eli Venäjän ja Kiinan suhteet sekä USA:n ja Venäjän suhteiden jäätyminen. Myös maailmaa järkyttäneet, Ukrainan rintamilla tapahtuneet sotarikokset ovat esillä.
Viimeiset 50 sivua on käytetty kolmen ensimmäisen sotakuukauden kronologialle, se alkaa Emmanuel Macronin ja Vladimir Putinin tapaamisesta Moskovassa 7.2. ja päättyy 24.5., jolloin Putinin julistama ”kolmen päivän erikoisoperaatio” on venynyt kolmen kuukauden täysimittaiseksi sodaksi, jolle ei loppua näy.
Kirjan yhdestätoista luvusta mielestäni antoisin on mediasotaa käsittelevä. Sekin sisältää tietoa, jonka uutisia seuraava ja maailmanmenosta kiinnostunut lukija on imaissut kevään mittaan mediasta, mutta tässä on hyvä yhteenveto kaikesta siitä, mitä mediarintamalla on sodan kuluessa tapahtunut. Kiovan aave, Käärmesaaren sankarit, usealle eurooppalaiselle kielelle käännetty Bayraktar-laulu ja monet muut ukrainalaisten sotapropagandistien tempaukset ovat sekä huvittaneet maailmaa että herättäneet myötätuntoa. Unohtaa ei sovi hyytyneitä venäläisiä panssarivaunuja vetäviä ukrainalaisia traktorimiehiä. Kuljun ja monen muunkin tarkkailijan mukaan maassa on sodan jälkeen romua kiertotalouden tarpeisiin vähintään riittävästi.
Zelenskyi, jolle esiintyminen on vaivatonta ja joka pystyy ottamaan yleisön kuin yleisön, alkoi heti sodan ensi päivinä julkaista videoita ja somepäivityksiä myös englanniksi. Ne päättyivät aina huudahdukseen Slava Ukraini, Kunnia Ukrainalle. Hulppea yhden miehen mielenosoitus nähtiin myös voitonpäivänä 9.5. Siinä missä Moskovan Punaisella torilla marssivat sotilasosastot ja jyrisivät erilaiset ajoneuvot, joita Putin katseli talvitakki päällä ja polvet villahuovan peitossa, Zelenskyi käveli villapaitasillaan pitkin Kiovan autioita katuja ja puhui kameralle – ja samalla suoraan katsojien sydämiin.