Tarttuessani Ukrainan historia kolmessa vartissa -teokseen ensimmäistä kertaa en tuntenut sen kirjoittajan aikaisempia vastaavia julkaisuja. Takakansiteksteissä Pekka Tuomikosken kerrotaan olevan liminkalainen tietokirjailija ja toimittaja, joka on kirjoittanut myös Suomen historia kolmessa vartissa -teoksen sekä useita muita julkaisuja. Kiinnostuin Tuomikosken teoksesta ensisijaisesti siksi, että kaipasin Ukrainan valtiollisen historian vaiheisiin johdattavaa teosta. Teoksen sisällysluetteloa silmäilemällä sain käsityksen, että kyseessä on varsin tiivis paketti ja että Ukrainan historian keskeisimpien merkkipaalujen paikantamiseen on panostettu. Tiivistämisen taitoa onkin kirjassa tarvittu, sillä myös kiireisimmät lukijat on huomioitu: teoksen alussa tarjotaan kahden sivun tiivistelmä ”Kaikista lyhin versio tästä kaikesta hätäisimmille lukijoille!!” (s.13–14).

Tarkempi katsaus sisällysluetteloon ja koko teoksen lukeminen osoitti kuitenkin tietynlaisen epätasapainon kirjan sisällössä. Saatavilla olevien lähteiden runsaudesta huolimatta kirjan loppupuolen sisältö on alkua suoraviivaisempaa ja paikoin ehkä hieman viimeistelemättömämmän tuntuista, mikä näkyy lukijalle ensin muutamien lukujen otsikoissa (esim. IV Ukrainan muotoutuminen + tuho, ”oikean rannan kukoistus”, Venäjä laajenee tai VII Uusi itsenäistyminen – ydinaseet ja muuta ”mukavaa”). Toisaalta teoksen loppupuolella on kirjan ainoat lähdeviittaukset – yksi artikkeli ja kirja –, joiden ansiosta lukija voi tehdä päätelmiä kirjoittajan käyttämistä tietolähteistä.

Ensialkuun ilahduin teoksen laadukkaan tuntuisista sivuista ja runsaasta kuvituksesta. Etenkin teoksen alkuosa on värikäs ja teksti on höystetty useilla kartoilla. Lukiessani teosta pidemmälle karttojen runsaus ja ajoittainen irrallisuus tekstistä alkoivat tuntua hieman haastavilta. Pedantin lukijan huomion kiinnitti myös karttojen ja kuvien lähdetietojen puuttuminen – kunnes näin teoksen alkulehdillä huomautuksen, jonka mukaan kuvien, karttojen ja taulukoiden lähde on pääasiassa Wikimedia Commons. Tämä selittänee sen, miksi karttojen paikannimet on kirjoitettu suomen ohella ainakin seitsemällä eri kielellä. Laaja kielikattaus laittaa lukijan pohtimaan, millä perusteilla kartat ovat teokseen valikoituneet – ja olisiko käsitellyn asian voinut toisinaan kertoa sanoin ilman tilaa vievää karttaa? Toki paikannimien eri kielisten kirjoitusasujen vertailu voi parhaimmillaan olla opettavaistakin, mutta lukuisten karttojen informaatioarvo voi jäädä vähäiseksi, mikäli kirjan pyrkii lukemaan kolmessa vartissa.

Ukrainan alueen varhaisempi historia on saanut kirjoittajalta riittävästi huomiota. Teoksessa alkuosassa käydään varsin tarkasti läpi nykyisen Ukrainan alueella asuneet väestöryhmät tai sen läpi vaeltaneet kansat. Väestöhistorian ohella luodaan kuvaa maantieteellisten olojen vaikutuksesta Ukrainan alueen myöhempään kehitykseen. Teoksessa tuodaan esille laajat kehityskulut mm. Kiovan Rusin, varjagien ja kasakoiden kautta valtiollisen historian alkuaikoihin – unohtamatta historian voimahahmoja, keskeisiä valtataisteluja ja uskonnollisia oloja. Kasakoiden autonomian kautta edetään kansallisen heräämisen ideaan, kansallisen liikkeen voimistumiseen sekä levottomien aikojen jälkeen Ukrainan ensimmäiseen lyhyeen itsenäisyyskauteen (huhti-joulukuu 1918).  Neuvostoliiton ajan kärsimykset ja epäoikeudenmukaisuudet saavat myös huomiota: Ukrainaa koetelleen holodomor-nälänhädän (1932–1933) kauheudet tuodaan esille ja samalla viitataan EU:n vuonna 2022 hyväksymään päätöslauselmaan siitä, että kyseessä oli Neuvostoliiton aiheuttama kansanmurha.

Nykyisen Ukrainan alueen sijaitseminen idän ja lännen välissä tulee lukijalle selväksi esimerkkien ja historian keskeisten henkilöhahmojen kautta, samoin kuin Venäjän muodostama uhka. Erityisesti Dnipro-joen, ”Ukrainan valtasuonen”, merkitys korostuu historian saatossa. Krimin niemimaan asema poliittisena kiistakapulana taustoitetaan myös lyhyesti. Vuonna 1991 Neuvostoliitosta itsenäistyneen Ukrainan poliitikkojen ja voimistuvan länsisuuntauksen käsittely jäävät kirjan loppuosaan.

Maantieteellisesti laajan alueen pitkän ja monivaiheisen historian esittäminen tiiviisti on haastava tehtävä. Ymmärrettävää onkin, että monta kokonaisuutta ja kiinnostavaa kehityskulkua on pitänyt rajata teoksen ulkopuolelle. Ukrainan historia kolmessa vartissa -teos palvelee eniten suurista linjoista kiinnostunutta lukijaa, joka teoksen otsikon innoittamana haluaa luoda nopean silmäyksen Ukrainan historiaan. Lähdekriittinen ja tiedonjanoisempi lukija voi kaivata perusteellisempaa, selkein kuva- ja lähdetiedoin varustettua esitystä. Kyseessä vaikuttaisi olevan teos, joka on kirjoitettu innostuksen vallassa tärkeän ja ajankohtaisen asian puolesta – kirjan loppuun onkin pyritty tuomaan ajankohtaisuutta ja Venäjän aloittaman hyökkäyssodan karujen seurauksien pohdintaa.