Tukholman yliopisto ja islantilainen deCODE genetics -yhtiö ovat johtaneet kansainvälistä tutkimusta, jossa on tutkittu skandinaavisen geenipoolin kehitystä viimeisen 2000:n vuoden aikana. Tutkimuksessa analysoitiin arkeologisissa kaivauksissa löytyneen 297:n yksilön geenejä yhdessä 16 638:n nykyään Skandinaviassa elävän yksilön geenien kanssa. Näin selvisi mm. se, että geneettinen vaihtelu lisääntyi niin kutstulla viikinkiajalla, mikä viittaa siihen, että muutto Skandinaviaan oli tänä aikana erityisen voimakasta.

Tehokkailla tuloksillamme emme voi vain vahvistaa, että viikinkiaikana tapahtui siirtolaisuutta. Voimme myös jäljittää siirtolaisuuden itäisen Itämeren alueelle, Iso-Britannian ja Irlannin saarille ja Etelä-Eurooppaan. Kaikki Skandinavian osat eivät kuitenkaan saaneet yhtä paljon geenien sisäänvirtausta näiltä alueilta. Brittiläis-irlantilaisen syntyperän yleistyessä koko Skandinaviassa balttilainen syntyperä tuli laajalle levinneeksi lähinnä Gotlannissa ja Keski-Ruotsissa, sanoo Ricardo Rodríguez Varela, joka analysoi kaiken datan ja erotteli osan vanhasta DNA:sta, jota tutkimuksessa käytettiin.

Toinen mielenkiintoinen havainto oli, että geenipooli näytti muuttuvan viikinkiajan jälkeen takaisin samanlaiseksi, mitä se oli ennen viikinkiaikaa. Tämä viittaa professori Anders Götherströmin mukaan siihen, että siirtolaiset saivat viikinkiaikana vähemmän lapsia, tai jollakin muulla tavalla siirtolaisten jälki geenipoolissa jäi pienemmäksi.

Tutkimuksessa hyödynnettiin monien tunnettujen ruotsalaisten arkeologisten kohteiden löytöjä. Näin oli mahdollista hyödyntää maantieteellisiä ja ajoituksellisia tietoja laajalla skaalalla, mikä mahdollisti geenipoolin kartoittamisen tavalla, joka ei ennen ole ollut mahdollista.

Tutkimuksesta on julkaistu artikkeli Cell-lehdessä: The genetic history of Scandinavia from the Roman Iron Age to the present

Lähde: Tukholman yliopiston tiedote