Tieto vallan alla -tutkimushankkeen podcastissa Arkiston valta on ilmestynyt kolme uutta jaksoa. Kaikki jaksot ovat kuunneltavissa Spotifyssa.
Jakso 2: Kuka suojelee menneisyyttä?
Podcastin toinen jakso käsittelee menneisyyden säilymistä ja arkistojen merkitystä. Jaksossa kysytään, kuka suojelee menneisyyttä ja millä ehdoilla. Arkistot ovat yhteiskunnan muistia, mutta niiden säilyminen, käyttö ja saavutettavuus eivät ole itsestäänselvyyksiä. Mitä laki sanoo arkistojen arvosta, säilyttämisestä ja vastuista? Entä suojeleeko lainsäädäntö ennen kaikkea asiakirjoja, kulttuuriperintöä vai niissä esiintyviä ihmisiä? Jakson vieraina ovat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistonjohtaja, dosentti Outi Hupaniittu sekä tiedonhallintapäällikkö, tietosuojatäti ja oikeushistorian väitöskirjatutkija Ilona Sidoroff.
Keskustelussa esiin nousevat arkistojen säilyttämisen ja käytön haasteet sekä lainsäädännön rooli tiedon elinkaaressa. EU:n tietosuoja-asetus sekä kansallinen tietosuojalaki säätelevät arkistojen toimintaa, ja arkistot on GDPR:ssä haluttu huomioida erikseen. Vieraat puivat myös aineistojen säilyttämiseen ja seulomiseen liittyvää päätöksentekoa. Valta- ja vastuukysymykset ovat väistämätön osa arkistotyötä.
Lue koko jakson esittely Tieto vallan alla -hankkeen blogista. Arkiston valta -podcastin toisen jakson pääset kuuntelemaan tästä.
Jakso 3: Tutkimuksen tukirakenteet
Podcastin kolmas jakso pureutuu arkistoihin historiantutkimuksen infrastruktuurina. Mitä tutkimuksen tekeminen arkistossa käytännössä tarkoittaa ja millaista työtä arkistoissa tehdään, jotta kokoelmat olisivat tutkijoiden käytettävissä? Millaista tutkimusta arkistoissa tehdään ja kuinka tutkimuksen tekemistä tuetaan? Jakson vieraina ovat neljännen polven historioitsija ja johtava asiantuntija Iida Suolahti ja SKS:n arkistonjohtaja, dosentti Outi Hupaniittu.
Jakso alkaa keskustelulla arkistojen materiaalisuudesta sekä vierailijoiden sykähdyttävistä arkistomuistoista. Hupaniittu pitää parhaana niitä hetkiä, kun palaset alkavat vanhan aineiston äärellä loksahtaa kohdilleen ja uusi tieto alkaa muotoutua. Suolahti on samoilla linjoilla: on avainhetki, kun tutkija on tiennyt asioiden lopputuleman ja löytää aineistoa, joka todistaa sen. ”Ja vielä vähän eri lailla kuin oli olettanut, löytyy vähän erilaisia lähteitä. Se on tosi hienoa. Löytää, ei sen mitä etsi, vaan sen, millä on merkitystä.”
Hupaniittu muistaa konkreettisen esimerkin siitä, miten arkistossa voi kokea suuria tunteita. Hän oli väitöskirjaa tehdessään Kansallisarkiston erikoislukusalissa ja löysi kauppakirjoja, jotka todistivat kahden liikemiehen välisen yhteyden, jota hän oli ounastellut. ”Mulla oli sellainen olo, että purskahdan kohta itkuun, koska tämä on niin hienoa. Samalla hetkellä toinen asiakas siellä salissa purskahti ääneen ja nousi seisomaan niin voimakkaasti, että hänen tuolinsa kaatui. Hän piteli kummallakin kädellä kasvojaan ja tuijotti sitä paperia edessään. Tiesin, että meillä on nyt täsmälleen samanlainen hetki. Sieltä paperista on löytynyt jotain aivan täysin avaavaa.”
Asiakkaiden monenlaiset tarpeet
Keskustelussa pureudutaan myös siihen, keitä arkistojen asiakkaina käy ja mitä erilaiset asiakkaat vaativat arkistolta ja niiden työntekijöiltä. Ammattitutkijalla, journalistilla tai sukututkijalla on erilaiset lähtötiedot ja tarve neuvonnalle. Myös heidän läpikäymänsä aineistomäärät vaihtelevat.
Arkistotyöntekijöiden tehtävän ytimessä on lisäksi se, mitä kaikkea aineistoille on tehtävä ennen kuin ne ovat käytettävissä ja löydettävissä arkistosta. Aineistojen hallintaan kuuluu monen muun tehtävän lisäksi käyttörajoitusten huomioiminen. Aivan keskeistä on toki myös asiakaspalvelu. Maria Kallio-Hirvonen mainitsee arkistokauhun, jota etenkin jotkut uudet arkistonkäyttäjät voivat kokea. Kauhun hetkellä apu löytyy yleensä tiskin takaa.
Kyllä se arkistossa käymisen ydin ovat ne asiakaspalveluvuorossa olevat ihmiset, Hupaniittu tiivistää.
Arkistotyöntekijöiden ammattitaito selkänojana
Arkistossa asioivat eivät useinkaan voi välttää hutihakujen tekemistä, mutta hiljalleen oleellisiakin tietoja yleensä alkaa nousta esille. Jos asiakas etsii aineistoja monimutkaiseen aiheeseen liittyen, työntekijöiden tehtävänä on lähteä haarukoimaan, mistä sopivaa aineistoa löytyy. Juuri tässä päästään hyödyntämään ammattilaisten aineistontuntemusta.
”Mä ajattelen just sitä, että arkistot eivät ole pelkästään se asiakirja-aineisto, vaan arkisto on tutkimusinfrastruktuuri sellaisenaan. Siellä on asiakirja-aineistot, asiantuntijat ja aiempaa tutkimusta usein käsikirjastossa ja niitä apuhakemistoja. Eli me seistään niiden jättiläisten harteilla arkistossa”, Suolahti summaa.
Keskeistä on se, että arkistossa jo hakemistojen käyttö edellyttää ammattitaitoa. Arkistoammattilainen osaa myös huomioida sen, miten arkistot ovat rakentuneet ja kuinka tieto on ajallisesti kerrostunut. Viitemerkintöihin kirjattu KA voikin Kansallisarkiston sijaan tarkoittaa kaupunginarkistoa tai Kansan Arkistoa. ”Olen törmännyt useammankin kerran siihen, että asiakas löytää verkosta tiedon, mutta hän ei osaa yhdistää sitä siihen paljon suurempaan tietomäärään, joka saattaisi löytyä ehkä jopa digitoituna.”
Arkistoammattilaisten työhön kuuluu myös kohdata kaikki asiakkaat. Vaikka arkiston tehtävänä ei ole ottaa kantaa siihen, miten arkistoja käytetään, työssä käytetään silti tähän liittyvää valtaa. ”Kaikki se, mitä arkistot tekevät, auttamatta vaikuttaa siihen, miten aineistoja käytetään. Miten tuotamme arkiston asiantuntemusta, miten tuotamme kuvailutietoa, miten esimerkiksi valitsemme digitoitavia aineistoja – kaikki se vaikuttaa siihen, miten niitä käytetään”, Hupanittu toteaa.
Digitointi turvaa ja nopeuttaa, mutta myös ohjaa aineistojen käyttöä
Podcastin kolmannessa jaksossa käsitellään lisäksi arkistojen digitointia, joka osaltaan ohjaa tutkimusta. Miten arkistot valitsevat, mitä digitoidaan ja mitä ei? Muun muassa arkistojen resurssit, konservoinnin hinta, tietosuoja ja tekijänoikeudet vaikuttavat tähän.
Hupaniittu kertoo, että SKS:n arkistossa on käynnissä avokelanauhojen pelastuskopiointi, jolla turvataan nauhojen tietosisältö. Verkkoon asti SKS:n arkistosta päätyy digitoinnin jälkeenkin silti vain pieni osa. Suolahden mukaan myös Helsingin kaupunginarkistossa vain viitisen prosenttia aineistoista on digitoitu. Tarvittaessa konservaattori huolehtii siitä, etteivät asiakirjat kärsi digitoinnista.
Aineistojen suojelun lisäksi digitoinnissa on kyse tietopalvelun parantamisesta, koska hakuja vanhoista asiakirjoista voidaan tehdä entistä nopeammin. ”Kyse saattaa olla myös isoista taloudellisista asioista. Jos kyse on maa-alueen käytöstä: kuka omistaa, kuka hallitsee, kenen vika on se, että rautatieasemalle tuli reikä, jonka kautta valui miljoona kuutiota vettä ja kuka maksaa – silloin sen tiedon olisi hyvä löytyä ja tosi nopeasti”, Suolahti toteaa.
Kolmas jakso on kuunneltavissa Spotifyssa.
Jakso 4: Muuttuuko menneisyys dataksi?
Uusin jakso Arkistojen valta -podcastissa on ilmestynyt torstaina 17.9. Jaksossa kysytään, mitä tapahtuu, kun arkistoaineistosta tulee dataa? Onko digitoitu asiakirja dataa tai voidaanko lopulta ajatella, että kaikki arkistot ovat dataa?
Arkistoaineistojen muuttaminen koneellisesti käsiteltävään muotoon avaa tutkimukselle uusia mahdollisuuksia. Suuria aineistomääriä voidaan hakea, yhdistellä ja analysoida tavoilla, jotka eivät aiemmin olleet mahdollisia. Samalla datan laatu, metadata ja aineiston alkuperäisen kontekstin säilyminen nousevat entistä tärkeämmiksi kysymyksiksi.
Arkiston valta -podcastin neljännessä jaksossa keskustellaan siitä, mitä oikeastaan on data? Entä jääkö jotain näkymättömiin, jos menneisyyttä tarkastellaan vain datana? Ja mitä ihmettä tarkoittaa dataintensiivinen tutkimus?
Jakson vieraina Reko Etelävuori ja Mikko Nykänen.
Kuuntele neljäs jakso Spotifyssa.
Teksti pohjautuu Tieto vallan alla -hankkeen tiedotteisiin.
- Kategoriat:
- Podcastit
- Julkaistu: