Suomen Sukututkimusseuran julkaiseman Aikakauskirja Genoksen numero 3/2026, Karjala-teemanumero on ilmestynyt. Artikkelien tiivistelmät ovat luettavissa alla.
Numerossa on julkaistu seuraava vertaisarvioitu artikkeli:
Heikki Vuorimies: Vähemmän tunnettu itäsuomalainen Rutenstiernan aatelissuku
Lisäksi numero sisältää tutkimusartikkelit:
Santeri Palviainen: Vanhan Suomen ortodoksiseurakuntien papiston avioliitto- ja kummisuhteet 1722–1810
Veli Pekka Toropainen: Koskimäen perhe ja Viipurin Vesijohtoliike sanomalehdissä 1880-luvulta 1970-luvulle
Tiina Miettinen: Kansanpuvuista kohti karjalaisia kansallispukuja – Havaintoja Laatokan-Karjalan naisten pukeutumisesta
Genoksen digilehti on Suomen Sukututkimusseuran jäsenetu. Jäsenet voivat omakustannusmaksulla saada paperilehden kotiin kannettuna. Digilehden irtonumeron voi ostaa Sukututkijan verkkokaupasta ja paperilehden Tiedekirjasta.
Genos 3/2026 Karjala-teemanumero, tiivistelmät
Heikki Vuorimies: Vähemmän tunnettu aatelissuku Rutenstierna
Osa Ruotsissa aateloiduista suvuista, kuten Rutenstierna-suku, eivät hakeutuneet Ruotsin ritarihuoneen jäseneksi. Kyseisten aatelissukujen sukutauluja ei ole ritarihuoneiden aatelismatrikkeleissa. Rutenstierna-suku on todennäköisesti peräisin Ruotsista, sillä suvun kantaisä Esbiörn Hvässing aateloituna Rutenstierna aloitti sotilasuransa Ruotsin aatelislipullisessa. Varsinaisen uransa hän loi kuitenkin Viipurin läänin jalkaväkirykmentissä yleten lopuksi Lappveden komppanian kapteeniksi. Myös hänen kolme poikaansa Otto, Johan ja Carl Henrik palvelivat itä- ja eteläsuomalaisissa maakuntarykmenteissä. Seuraavat kaksi sukupolvea sitä vastoin palasivat Ruotsin puolelle, jossa kolmatta sukupolvea edustanut Uplannin jalkaväkirykmentin luutnantti syyllistyi armeijalta varastettujen viittojen kauppaamiseen, sekä häiriköintiin, ilkivaltaan ja varasteluun Tukholman kaduilla. Hänet tuomittiin kuolemaan ja mestattiin Tukholmassa vuonna 1746. Luutnantilla oli kaksi tytärtä ja yksi poika, joista pojan vaiheet jäivät osittain hämärän peittoon. Vuoden 1779 jälkeen asiakirjoista ei enää löydy mainintoja suvun jäsenistä.
Santeri Palviainen: Vanhan Suomen ortodoksiseurakuntien papiston avioliitto- ja kummisuhteet 1722–1810
Artikkelissa käsitellään ortodoksisen papiston perheiden avioliitto- ja kummisuhteita vuosina 1722–1810 Vanhan Suomen alueella toimineissa tietyissä ortodoksisissa seurakunnissa. Tulokset kertovat, että avioliittosuhteiden selvityksessä näyttäytyy selkeä ero maalais- ja kaupunkiseurakuntien avioliittokentissä: maalaisseurakunnissa maaseudulla kaksi kolmasosaa papiston avioliitoista on talonpoikien kanssa ja vajaa kolmasosa papillisia. Kaupungeissa puolet alemman papiston morsiamista oli papillisia, mutta toisesta puolikkaasta ei mikään ryhmä nouse esiin. Kummisuhteissa havaitaan, että papiston jäseniä oli suhteellisen paljon kummeina, mutta henkilökohtainen variaatio on merkittävää. Papiston omien lasten kummeina maalaisseurakunnissa oli sekä muita papiston jäseniä että talonpoikia, kaupunkiseurakunnissa enemmistönä upseereja.
Veli Pekka Toropainen: Koskimäen perhe ja Viipurin Vesijohtoliike sanomalehdissä 1880-luvulta 1970-luvulle
Viipurin kaupunkiseurakunnan kirkonkirjat tuhoutuivat suurelta osin edellisten sotiemme aikana. Mikä siis sukututkijalle neuvoksi? Miten esimerkiksi Kansalliskirjaston digitaalinen Historiallinen sanomalehtikirjasto voi edistää tutkimusta? Tällä hetkellä sanomalehtikirjastossa ovat käytettävissä suomalaiset sanomalehdet vuodesta 1771 vuoden 2024 loppuun. Luettavissa on yli sata eri sanomalehteä ja muita painatteita. Vuoden 1949 jälkeen painettujen lehtien lukeminen vaatii kirjautumisen lukuun ottamatta luovutetun Karjalan lehtiä, mutta muita lehtiä voi lukea koneelta yliopistojen kirjastoissa. Esimerkiksi omassa perheessäni on kerrottu tämän artikkelin Vilho Koskimäen toimineen Viipurin kaupungin kaasumestarina. Koska kirkonkirjat ovat epätäydelliset, mainitaan hänet niissä vain viilarina. Mutta mitä sanomalehdet kertovat asiasta? Vilhon poika Toivo pakeni perheen tiedon mukaan ulkomaille Siperiaan lähettämistä. Mitä sanomalehdet mahtavat tietää tästä? Perheellä oli yritys myös Viipurin Vesijohtoliike, josta voisi olettaa löytävänsä tietoja sanomalehdistä. Tämä artikkeli antaa vastauksia näihin kysymyksiin. Kaikkia tuhansia perheen yritysten mainoksia, henkilöitä koskevia mainintoja ja saman uutisen toisintoja eri lehdissä ei kuitenkaan ole mahdollista liittää tähän artikkeliin. En myöskään paneudu tässä artikkelissa sanomalehtikirjaston toimintaan tai rakenteeseen, sillä nämä tiedot ovat saatavissa tässä lähdeviitteessä mainitusta osoitteesta. Täydennän sanomalehtien antamaa kuvaa joillakin perheessä kerrotuilla tiedoilla ja kirkonkirjoilla.
Tiina Miettinen: Kansanpuvuista kohti karjalaisia kansallispukuja – Havaintoja Laatokan-Karjalan naisten pukeutumisesta
Helena Maria Naukkarinen, os. Valkeapää esiintyy valokuvassa 1910-luvulla kansannaisen puvussa. Tytär Idalla on yllään aikakauden muotipuku. Valokuvan kautta lähdin selvittämään, millaisia vaatteita naiset käyttivät Laatokan Karjalassa 1800-luvulla. Kansallisromantiikan myötä säätyläistö kiinnostui varsinkin Karjalan alueen kansanpuvuista ja ryhtyi keräämään niistä tietoja. Kansanpukujen perusteella ryhdyttiin 1900-luvulla suunnittelemaan karjalaisia kansallispukuja, jotka perustuivat tekstiilinäytteisiin. Toisaalta esimerkiksi vuonna 1948 esitellyn Laatokan Karjalan kansallispuvun väritys pohjautuu Karl Axel Gottlundin 1820-luvulla värittämiin painokuviin. Siksi se ei välttämättä edusta väritykseltään aitoa kansanpukua, vaan kansallisromanttista näkemystä kansanpuvun väreistä.
- Kategoriat:
- Uudet julkaisut
- Julkaistu: