Kansanlääkintä tai kansanparannus on varsin harvinainen tutkimuskohde suomalaisessa tiedemaailmassa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Svenska litteratursällskapet i Finlandin arkistoissa säilytetään lääketieteen tohtori Antti Hernesniemen laajaa kenttätutkimusaineistoa, joka antaa kattavan kuvan kansanparantajista.
Maaliskuussa 2022 lääketieteen tohtori ja filosofian maisteri Antti Hernesniemi luovutti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon suomalaista kansanparannusta käsittelevän kenttäaineistonsa. Muutamaa vuotta aiemmin hän oli lahjoittanut aineistonsa ruotsin kielisen osuuden Svenska litteratursällskapet i Finlandin arkistoon. Hernesniemi on tutkinut kansanparannusta neljän vuosikymmenen ajan, ja on siten tehnyt ainutlaatuisen ja merkittävän työn. Esimerkiksi nimitys jäsenkorjaaja on yleistynyt suomen kieleen Hernesniemen artikkelien kautta.
Hernesniemen kansanlääkinnän tutkimus alkoi vuonna 1981 hänen toimiessaan Uudenkaarlepyyn terveyskeskuslääkärinä. Hänen vastaanotollaan kävi toisinaan potilaita, jotka olivat esimerkiksi käyneet kupattavana. Näiden kohtaamisten kautta hän oivalsi, ettei ollut opintojensa kautta saanut mitään tietoa kansanlääkinnän keinoista parantaa erilaisia vaivoja. Pian hän huomasi olevansa kiinnostunut aiheesta todella paljon ja käyttävänsä vapaa-aikaansa asian tutkimiseen.
1980-luvun alussa kansanlääkintää ei juuri oltu tutkittu. Kaksi keskeistä tutkimusta olivat Elias Lönnrotin Afhandling om finnarnes magiska medicin ja Erkki Pelkosen Über die volkstümliche Geburtshilfe in Finnland vuodelta 1931. Erityisesti Pelkosen työ inspiroi Hernesniemeä aloittamaan oman tutkimuksen. Pelkosen väitöskirja perustui haastatteluihin, joita oli lähetetty kuntien terveydenhoitajille.
Hernesniemi alkoi jakaa suomalaisissa lehdissä ilmoituksia, joissa pyysi ihmisiä kertomaan hänelle heidän omista ja suvuissa kiertäneistä kansanparannuskeinoista. Hän saikin noin 100 yhteydenottoa puhelimitse ja kirjeitse, mikä sai Hernesniemen kiinnostumaan aiheesta vielä aiempaa enemmän. Hän halusi kuulla näiden ihmisten tarinoita lisää ja päätti ottaa vielä itse uudemman kerran heihin yhteyttä. Ajatus asioiden selvittämisestä perin pohjin voimistui:
Tuli tunne, että nyt on lähdettävä kirjeitä lähettäneiden ja minulle soittaneiden henkilöiden luo.
Hänen ensimmäinen kiinnostuksen kohteensa kansanlääkinnästä oli jäsenkorjaus, eli hieromalla ja erilaisilla käsiliikkeillä parantaminen. Tämän jälkeen hän kiinnostui kuppaamisesta ja mukaan tulivat myös mm. lääkekasvien käyttö, rohdosten teko, verenpysäytys, energiaparantaminen ja maasäteilyn käsittely. Aihe kiinnosti häntä laaja-alaisesti.
Antti Hernesniemen tutkimuksia leimaava piirre on se, että hän kiersi itse tapaamassa kansanparantajia. Hän kertoo, että lääkärinkoulutus vaikutti suuresti siihen, että hän halusi tutkia aihetta empiirisesti sen sijaan, että olisi turvautunut arkistolähteisiin. Hernesniemen mukaan arkistolaatikoita penkomalla ei samalla tavalla voinut tulla vakuuttuneeksi siitä, mikä ihmisiä saattoi vaivata ja miten näitä vaivoja hoidettiin. Asiat piti itse nähdä, kysellä ihmisten vaivoista ja kuunnella heidän vastauksiaan.
Antti Hernesniemen keräämää laajaa aineistoa säilytetään Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Svenska litteratursällskapet i Finlandin arkistoissa. SKS:n arkistossa aineisto kuuluu tällä hetkellä ”Antti Hernesniemen arkisto” sekä ”Antti Hernesniemen kokoelma” –kokonaisuuksiin, mutta aineiston järjestäminen ja luettelointi on edelleen kesken. SLS:n arkistossa aineisto löytyy Folkmedicinundersökning i Österbotten –kokonaisuudesta.
Aiheesta lisää:
Uutta kansanlääkinnän kenttätutkimusaineistoa SKS:aan (SKS:n Vähäisiä lisiä -blogi)
Milla Nordlundin omalaatuiselle salibandyn mailaotteelle löytyi nimi (Helsingin Sanomat)
LT, FM Antti Hernesniemi: kansanlääkintätutkimukseni / Dr Antti Hernesniemi’s ethnomedicine study (YouTube)
Kotien keinot sairauden sattuessa. Alku (YouTube)
Kotien keinot sairauden sattuessa. Kaksi. (YouTube)
Lauri Honkoa muistellen. Osa 1 (YouTube)
Lauri Honkoa muistellen. Osa 2 (YouTube)