Neuvosto-Karjalaan 1920- ja 1930‑luvulla saapuneiden Amerikan ja Kanadan suomalaisten historiaan liittyviä asiakirjoja, valokuvia ja muita dokumentteja on nyt saatavilla netin kautta, kun Venäjän Karjalan tasavallan Kansallisarkisto on avannut kokoelmiaan verkkoon.  Suomalaistaustaisilla siirtolaisilla oli merkittävä vaikutus Neuvostoliton vuonna 1928 alkaneen ensimmäisen viisivuotissuunnitelman täytäntöönpanossa, osana talouden, kulttuurin, koulutuksen ja urheilun kehitystä. Merkittävä osa heistä sai surmansa stalinististen sortovuosien aikana.

Sivustolla kerrotaan arkistokokonaisuudesta:

”Pohjois-Amerikan suomalaiset Neuvosto-Karjalassa 1920-1930-luvuilla” arkisto on luotu Karjalan tasavallan kansallisarkistoon tallennettujen asiakirjojen perusteella. Merkittävä osa arkiston kokoelmasta sisältää asiakirjoja suomalaisista, jotka saapuivat tasavaltaan Neuvostovallan ensimmäisinä vuosikymmeninä Yhdysvalloista ja Kanadasta.

Suurin osa asiakirjoista on KASNT:n (Karjalan autonominen sosialistinen neuvostotasavalta) kansankomissaarien neuvoston alaisuudessa sijaitsevan siirtolaishallinnon kokoelmassa (kokoelma R-685).

Siellä on myös materiaaleja KASNT:n kansankomissaarien neuvoston, KASNT:n korkeimman neuvoston puheenjohtajiston, SFNT:n (Venäjän sosialistisen federatiivisen neuvostotasavallan) kommunistisen puolueen Karjalan Tasavallan kokoelmista, useista tasavallan yrityksistä, joissa Pohjois-Amerikan suomalaiset työskentelivät. Asiakirjoja on venäjäksi, suomeksi ja englanniksi.

Sivustolla kerrotaan siirtolaisuuden taustoista:

Neuvostoliiton ensimmäisen viisivuotissuunnitelman hyväksymisen myötä alkaa teollistumisen nopeuttaminen. Se oli vaikea taloudellinen ja poliittinen tehtävä, joka vaati kaikkien resurssien mahdollisimman suurta käyttöönottoa. Sen toteuttamiseksi Neuvostoliiton johto luopui 1920-luvun työvoiman maahanmuuttokielloista ja XVI Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (bolshevikit) (1930) edustajakokouksessa tehtiin päätös houkutella 40 000 ulkomaista työntekijää ja asiantuntijaa Neuvostoliittoon.

Ulkomaisten asiantuntijoiden oli tarkoitus auttaa suunnitelmien toteuttamisessa ja ensimmäisen viisivuotissuunnitelmakauden lopulla Neuvostoliitossa työskenteli jo noin 20 000 ulkomaista työntekijää. Huomattavassa roolissa Neuvostoliiton talouden modernisoimisessa toimi Amtorg (Амторг, Amtorg Trading Corporation) ja muut amerikkalaiset yritykset, joita se houkutteli mukaan. Erityisesti detroitilainen firma Albert Kahn Inc. suunnitteli ja rakensi Neuvostoliitossa vuosina 1929-1932 yli 500 teollisuuslaitosta: traktori/tankki- ja autoteollisuutta, valimot, konepajat ja valssaamot sekä paljon muuta Keski- ja Etelä-Venäjällä, Uralilla ja Siperiassa.

Karjala ei voinut jäädä pois näistä prosesseista. Harvaan asuttu ja maatalousvaltainen tasavalta tarvitsi kipeästi ammattitaitoista työvoimaa. Ensimmäisen viisivuotiskauden suuria suunnitelmia ei voitu toteuttaa ilman teknisiä asiantuntijoita. Karjalan hallitus, jota johti Edward Gylling, teki tarjouksen kansallisesta autonomiasta houkutellakseen Amerikan suomalaisia. 1930-luvun alussa Amerikassa ja Kanadassa oli yli 300 000 suomalaista siirtolaista. Parhaimmat näistä ihmisistä, Karjalan johdon suunnitelmien mukaan muodostaisivat ydinjoukon tasavallan kansallisessa proletaarisessa kaaderissa.

Syksyllä vuonna 1930 ensimmäinen pieni ryhmä metsureita saapui Kanadasta Karjalaan. Samaan aikaan sovittiin Moskovan johdon (Stalin, Molotov) kanssa Pohjois-Amerikasta peräisin olevien ammattitaitoisten suomalaisten työntekijöiden joukkosiirrosta. Rekrytoinnin toteuttivat erityisesti sitä varten luodut organisaatiot (Karjalan tekninen apu Amerikassa, Petroskoin uudelleensijoittamistoimisto). Sitä edelsi laaja propagandakampanja, jonka kehitti suomenkielinen vasemmistolehdistö Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

Päätös houkutella ulkomaista työvoimaa syntyi 1930

Sivuston mukaan päätös 40 000:n ulkomaisen työtekijän houkuttelemiseksi tehtiin 1930:

Neuvostoliiton ensimmäisen viisivuotissuunnitelman hyväksymisen myötä alkaa teollistumisen nopeuttaminen. Se oli vaikea taloudellinen ja poliittinen tehtävä, joka vaati kaikkien resurssien mahdollisimman suurta käyttöönottoa. Sen toteuttamiseksi Neuvostoliiton johto luopui 1920-luvun työvoiman maahanmuuttokielloista ja XVI Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (bolshevikit) (1930) edustajakokouksessa tehtiin päätös houkutella 40 000 ulkomaista työntekijää ja asiantuntijaa Neuvostoliittoon.

Ulkomaisten asiantuntijoiden oli tarkoitus auttaa suunnitelmien toteuttamisessa ja ensimmäisen viisivuotissuunnitelmakauden lopulla Neuvostoliitossa työskenteli jo noin 20 000 ulkomaista työntekijää. Huomattavassa roolissa Neuvostoliiton talouden modernisoimisessa toimi Amtorg (Амторг, Amtorg Trading Corporation) ja muut amerikkalaiset yritykset, joita se houkutteli mukaan. Erityisesti detroitilainen firma Albert Kahn Inc. suunnitteli ja rakensi Neuvostoliitossa vuosina 1929-1932 yli 500 teollisuuslaitosta: traktori/tankki- ja autoteollisuutta, valimot, konepajat ja valssaamot sekä paljon muuta Keski- ja Etelä-Venäjällä, Uralilla ja Siperiassa.

Sivuston mukaan tasavallan johtajan Edward Gyllingin yhtenä houkuttelukeinona oli luvata kansallista autonomiaa Karjalan tasavallalle:

Harvaan asuttu ja maatalousvaltainen tasavalta tarvitsi kipeästi ammattitaitoista työvoimaa. Ensimmäisen viisivuotiskauden suuria suunnitelmia ei voitu toteuttaa ilman teknisiä asiantuntijoita. Karjalan hallitus, jota johti Edward Gylling, teki tarjouksen kansallisesta autonomiasta houkutellakseen Amerikan suomalaisia. 1930-luvun alussa Amerikassa ja Kanadassa oli yli 300 000 suomalaista siirtolaista. Parhaimmat näistä ihmisistä, Karjalan johdon suunnitelmien mukaan muodostaisivat ydinjoukon tasavallan kansallisessa proletaarisessa kaaderissa.

Syksyllä vuonna 1930 ensimmäinen pieni ryhmä metsureita saapui Kanadasta Karjalaan. Samaan aikaan sovittiin Moskovan johdon (Stalin, Molotov) kanssa Pohjois-Amerikasta peräisin olevien ammattitaitoisten suomalaisten työntekijöiden joukkosiirrosta. Rekrytoinnin toteuttivat erityisesti sitä varten luodut organisaatiot (Karjalan tekninen apu Amerikassa, Petroskoin uudelleensijoittamistoimisto). Sitä edelsi laaja propagandakampanja, jonka kehitti suomenkielinen vasemmistolehdistö Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

Useimmat maahanmuuttajat uskoivat vilpittömästi ”uuteen vapautetun työvoiman”- yhteiskunnan mahdollisuuteen ja talouskriisi, joka pyyhkäisi Amerikkaa vielä vahvisti tätä uskoa. Työsopimus allekirjoitettiin uudisasukkaiden kanssa kahdeksi vuodeksi, mutta monet aikoivat asettua Venäjälle ikuisesti. He tulivat perheen kanssa myyden kaiken omaisuutensa (kodin, autot, koneet ja oman pienyrityksensä) ja ottivat mukaansa koneita, laitteita ja valuuttaa. Vuosina 1931–1934 Yhdysvalloista ja Kanadasta muutti Karjalaan noin 6 500 ihmistä (kolmasosa heistä oli naisia ja lapsia).

Maahanmuuttajat työskentelivät eri teollisuusaloilla. Merkittävin oli niiden vaikutus metsä- ja rakennusteollisuuden tai sellaisten suurten yritysten kehittämiseen, kuten Petroskoin suksitehdas, Kontupohjan paritehdas ja sellutehdas. He toivat mukanaan tasavallalle erittäin tarpeellisia resursseja: teknologiaa, laitteita, koneita ja taloudellisia resursseja, joiden ansiosta oli mahdollista nykyaikaistaa kokonaisia paikallisen talouden aloja.

• Pohjois‑Amerikan suomalaiset Neuvosto‑Karjalassa 1920‑1930‑luvuilla
• Tarkemmin projektin tekijöistä ja kuvaus sen toiminnasta
• Katso myös: Suomalaisten kohtalot Stalinin ajan Neuvostoliitossa (Agricolan julkaisusarja osa 16.)

Teksti ja kuvalähteet: Karjalan tasavallan Kansallisarkisto