Suomen Historiallisen Seuran Tilauskeskus-jaosto ja Kansalliskirjasto järjestivät yhteistyössä seminaarin ”Digitalisaatio ja tekoäly historiantutkimuksessa” 24.9.2026. Paikan päälle oli kokoontunut viitisenkymmentä kuulijaa, ja etäyhteyksillä seminaaria seurasi noin 90 henkilöä. Puheenvuoroissa ja paneelikeskustelussa käsiteltiin laajasti digitalisaation vaikutuksia ja mahdollisuuksia.
Seminaarin tallenne on julkaistu Unitubessa.
Tilaushistoriakeskuksen puheenjohtaja, dosentti Matti Hannikainen summasi avaussanoissaan viimeaikaista keskustelua ja nosti esille kysymyksen siitä, säilyykö varsinaiselle uuden tiedon tuottamiselle resursseja myös jatkossa. Uusille teknisille innovaatioille pitää olla riittävästi niin sanottua raaka-ainetta, tietoa, jotta näiden innovaatioiden yhteiskunnallinen hyöty olisi mahdollisimman suuri, Hannikainen muistutti. Tekoälyn perusteet ja käyttö olikin yksi seminaarin keskeinen puheenaihe.
Digitaalisten aineistojen kysyntä on kasvanut tutkijoiden keskuudessa valtavasti. Kansalliskirjastossa on tuotettu tutkijoiden avuksi uusi digitaalisten aineistojen jäsennys, josta seminaariyleisölle kertoi tietoasiantuntija Jussi-Pekka Hakkarainen. Pyrkimyksenä on parantaa tutkijoiden pääsyä digitaaliseen aineistoon. Uudessa järjestelmässä aineisto on järjestetty erilaisiin kokoelmiin, joihin kaikki digitoitu aineisto on kiinnitetty. Hakkarainen kertoi tämän mahdollistavan, että tutkijat voivat käyttää erilaisia aineiston luennan tapoja valitsemiensa metodien mukaisesti.
Historioitsijan supervoimat: lähdekritiikki, perspektiivi ja kontekstin ymmärtäminen
Professori Anu Lahtisen johdolla seminaarin paneelikeskustelussa pohdittiin digitalisaation vaikutuksia historiantutkimukseen. Paneelissa olivat mukana professori Jari Eloranta, FT Maria Kallio-Hirvonen, FT Eeva Kotioja ja Kansalliskirjaston palvelujohtaja Johanna Lilja.
Kehityksen hyvänä puolena pidettiin aineistojen avoimuuden ja saavutettavuuden lisääntymistä. Digitaaliset aineistot mahdollistavat myös uudella tavalla kvantitatiivisten ja kvalitatiivisten menetelmien yhdistämisen. Huonoksi puoleksi Jari Eloranta nosti esille vauhtisokeuden, joka huolestutti muitakin panelisteja. Tällä hetkellä digitalisaatiota ja tekoälyä tarjotaan tutkimuksen ratkaisuiksi ilman, että huolehditaan uusien välineiden käyttäjälähtöisyydestä.
Tutkijoiden näkökulmasta kiinnostavaa on, missä määrin aineistojen muoto voi ohjata tutkijoita. Panelistit arvioivat, että digitalisaatio voi houkutella enemmän laskennalliseen ja big data -tutkimukseen. Riskinä on, että metodologia korostuu ja varsinainen analyysi ja kontekstin ymmärtäminen kärsivät. Arkistotyössä olennaista on, että kulttuuriperintöorganisaatio pystyy avaamaan tutkijalle aineistojen provenienssin tai kontekstin, Johanna Lilja totesi.
Eeva Kotioja huomautti, että tilaushistoriantutkimuksessa tutkijan on usein käytävä läpi massiiviset lähdeaineistot, joiden selaaminen digitoituina on selvästi hitaampaa kuin paperilla. Syntydigitaalisessa aineistossa puolestaan on alun perin mietitty niiden digitaalisen käytön logiikka. Maria Kallio-Hirvonen puhui tutkimustyön kaksivaiheisuudesta, jossa arkistossa ei vietetä niin paljon aikaa kuin ennen vaan lähdeaineistoista kuvataan olennainen ja siihen perehdytään sitten erikseen työpisteellä. Tutkija liikkuu yhä useammin analogisten ja digitaalisten aineistojen välillä.
Tekoälytyökalut ovat historiantutkijoillekin hyödyllisiä, mutta tutkijan on olennaista tietää, mitä tekoäly tekee ja miten. Opettajina historioitsijoilla on vastuu kouluttaa tulevat sukupolvet käyttämään tekoälyä vastuullisesti.
Panelistit pohtivat myös historiantutkijoiden roolia yhteiskunnan digitaalisessa murroksessa. Yhtä mieltä oltiin siitä, että historioitsijat voivat tuoda keskusteluun perspektiiviä ja lähdekriittistä lukutaitoa.
Tietokannat, tekoäly ja digitaalinen julkaiseminen
Seminaarin jälkimmäisellä puoliskolla käsiteltiin digitaalisia välineitä tutkimuksen ja sen julkaisemisen saroilla. Esitelmässään professori Jari Eloranta puhui tilastoista ja tietokannoista tutkimuksen apuna. Eloranta kertoi, että kvantitatiivinen tutkimus kiinnostaa jälleen historiantutkijoita. Kokoavat tietokannat tuottavat uudenlaisia aineistoja ja ymmärrystä. Ne ovat välineitä, joilla voidaan yhdistää tilastollista ja kuvailevaa materiaalia sekä liikkua mikro- ja makrotasojen välillä.
Seuraavana vaiheena Eloranta näki aineistojen yhdistämisen ja tekoälyn käytön. Hän nimesi tulevaisuuden historiantutkimuksen haasteiksi kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen tiedon yhdistämisen, indikaattorien rakentamisen, kausaliteettien todentamisen vaikeuden, tasavertaisuuden yli kielirajojen, kontekstin ymmärtämisen ja monimutkaisuuden mallintamisen.
Eloranta painotti, että keskeinen lähtökohta on kuitenkin aina lähdekritiikki, laatu ja käytettävyys.
FM, väitöskirjatutkija Ville Vaara puhui yleisölle tekoälyn hyödyntämisestä historiantutkimuksessa. Vaara kävi käytännönläheisessä puheenvuorossaan läpi, mistä tekoälyssä ja koneoppimisessa oikeastaan on kyse. Tekoälyn toiminta perustuu tilastolliseen ennustamiseen, mikä on hyvä muistaa. Vaara esitteli myös välineitä, joiden avulla historioitsijat voivat tehdä esimerkiksi lähdekartoituksia ja tiivistelmiä. Koska tekoäly hoitaa tänä päivänä yhä useammin koodaamisen, on entistä helpompaa ryhtyä digitaaliseksi historiantutkijaksi, Vaara katsoi.
Viimeisen puheenvuoron seminaarissa käytti FT, Gaudeamuksen toimitusjohtaja Outi Karemaa, joka esitti kustantajan näkökulman digitalisaatioon. Tilaushistoriantutkimuksen tuotoksena julkaistaan yhä ensisijaisesti painettu kirja. Muutoin digitaalisuus on muuttanut kustannusmaailmaa. Tänä päivänä lähes kaikista kirjoista tehdään automaattisesti e-kirja ja usein myös äänikirja. Karemaa muistutti, että digitaalisten kirjojen elinkaari on painettuja teoksia pidempi, ja e-kirjoja tehdäänkin usein teoksista, joiden käyttöiän arvioidaan olevan pitkä.
Äänikirja tuotetaan yleensä sellaisista uutuuskirjoista, joilla arvioidaan olevan kysyntää ja jotka ovat helposti toteutettavissa tässä muodossa.Äänikirjojen yleistyminen on tuottanut ilmiön, jota Karemaa kutsui äänikirjaistumiseksi: äänikirjoissa erityisen tärkeää on vetävä alku ja prologit ovatkin yleistyneet kaikissa kirjoissa. Narratiivinen historiakerronta on niin ikään nousussa.
Seminaarin ajankohtainen anti kiinnosti selvästi yleisöä. Kansalliskirjasto on julkaissut seminaarin puheenvuorot tallenteena, joka on kuunneltavissa Unitubessa.
Sari Aalto
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston dosentti ja Suomen Historiallisen Seuran toiminnanjohtaja
- Kategoriat:
- Artikkelit
- Julkaistu: