Oulun kaupungintalon edustalla satakunta ihmistä osoitti sunnuntaina mieltään sitä vastaan, että Kansallisarkisto suunnittelee sulkevansa toimipisteensä kaupungissa. Opiskelijoiden järjestämä mielenosoitus kokosi paikalle myös yliopiston tutkijoita ja opettajia, arkisto-alan ammattilaisia, sukututkijoita ja muita kaupunkilaisia.
Kansallisarkisto suunnittelee toimipisteiden lakkauttamista Hämeenlinnassa, Oulussa ja Joensuussa sekä Helsingin Siltavuorenrannalla ja Mikkelin Pirttiniemenkadulla. Ajatuksena on, että lakkautettavien toimipisteiden aineisto siirretään pääosin Mikkeliin. Oulussa on tällä hetkellä laajasti aineistoa Pohjois-Pohjanmaalta, Kainuusta ja Lapista. Julkaisemassaan vetoomuksessa opiskelijat arvostelivat suunnitelmaa siirtää tämä paikallishistoriallinen aineisto Mikkeliin, 450 kilometrin päähän Oulusta. Opiskelijat painottivat myös sitä, miten tärkeää on päästä opintojen alkuvaiheessa tutustumaan arkistossa sen toimintaan sekä asiakirjojen tutkimiseen käytännössä.
Tilaisuudessa puhuivat muun muassa opiskelijoiden edustaja Roope Järvinen, vasemmistoliiton kansanedustaja Hanna Sarkkinen ja Oulun yliopiston historian yliopistonlehtori Seija Jalagin. Sarkkinen on yksi kansanedustajista, joka on tehnyt eduskunnassa kirjallisen kysymyksen Kansallisarkiston tilanteesta.
Kalevan uutisen mukaan Sarkkinen kertoi tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitien vastanneen kysymykseen perjantaina ja viitanneen siihen, että Kansallisarkisto etsii tilanteeseen edelleen ratkaisuja. Kansallisarkisto onkin tiedottanut etsivänsä aktiivisesti ratkaisuja, joiden avulla analogisia aineistoja voisi jatkossakin käyttää paikkakunnilla, joissa toimipaikkaa ei enää ole. Tutkijat ovat kritisoineet ajatusta siitä, ettei aineistojen lähettäminen toiseen paikkaan luettavaksi korvaa varsinaista arkistoa paikkakunnalla.
Tilaisuudessa puhunut ylipistonlehtori Seija Jalagin kiinnitti huomiota siihen, että Kansallisarkiston kaavailemat muutokset uhkaavat tieteen vapautta. Vaikka digitointi ja digitaalinen toimittaminen parhaimmillaan tukevat tutkimusta, tutkijoille ja opiskelijoille on tärkeää päästä myös fyysisten aineistojen äärelle. Lisäksi Jalagin kiinnitti huomiota siihen, että Oulun toimipisteen lakkautusta perustellaan säästöillä, vaikka samaan aikaan Mikkeliin on rakennettava uudet tilat sinne siirtyville aineistoille. Digitoinnin ja digitaalisen aineiston säilyttämisen kustannuksista ei puolestaan ole esitetty minkäänlaisia laskelmia.
”Arkisto ei ehkä näy tavan ihmisille, mutta jos hallitus nyt kaventaa mahdollisuutta tutkia ja tuottaa perusteltua tietoa Suomen ja suomalaisten historiasta, se tarjoaa itse lisää tilaa tuottaa menneisyyttä koskevia väitteitä esimerkiksi poliittisiin tarkoituksiin”, Jalagin tiivisti.
Suomen Historiallinen Seura on painottanut, että arkistoihin pääsy on tärkeää myös demokratian ja historiakäsityksen näkökulmista. Samaan seikkaan viittasi Oulussa puheen pitänyt ensimmäisen vuoden historianopiskelija Eemil Alajärvi, joka korosti oikeutta päästä käsiksi omia juuria koskevaan tietoon. Oulun mielenosoituksessa nostettiin esille myös muistiorganisaation merkitystä kaupungin kulttuuriperinnön osana.
”Kuten entinen opiskelutoverini ja historiantutkija sanoi, ’tämä on kuin pohjoisen ihmisen Sammon ryöstö’.”
– Seija Jalagin
Opiskelijoiden vetoomus
Kansallisarkisto suunnittelee Oulun toimipisteensä lakkauttamista vuonna 2030. Myös muita Kansallisarkiston toimipisteitä suunnitellaan lakkautettavan vuosina 2026–2030. Lakkautettavien toimipisteiden aineisto on suunniteltu siirrettävän Mikkeliin, jossa arkiston kapasiteettia on puolestaan laajennettava. Jatkossa painotetaan aineistojen digitaalista käyttöä.
Oulun lakkautettavaksi suunniteltuun toimipisteeseen on keskitetty arkistoaineistoa Pohjois-Pohjanmaalta, Kainuusta ja Lapista. Oulun toimipisteen lakkauttaminen tarkoittaisi näiden aineistojen siirtymistä Mikkeliin, noin 450 kilometrin päähän Oulusta. Arkistovierailu Oulusta Mikkeliin vaatisi yli viiden tunnin juna- tai automatkan. Pohjoisemmilta paikkakunnilta matka olisi vielä huomattavasti pidempi ja kalliimpi.
Arkistot eivät ole vain varastoja aineistolle. Arkistoissa työskentelevien asiantuntijoiden merkitystä historiantutkimukselle ei pidä aliarvioida. Paikan päältä tavoitettavan henkilökunnan asiantuntijuus tukee tutkijoiden työn lisäksi myös opiskelijoita sekä muita historiasta kiinnostuneita, esimerkiksi sukututkimusta tekeviä.
Kansallisarkiston toiminnan painottuminen eteläisen Suomen lisäksi digitaaliseen käyttöön ei ole ongelmatonta. Vain alle kymmenen prosenttia Kansallisarkiston aineistoista on digitoitu. Huolenaiheena on, että hidas aineiston digitoinnin toteutuminen ja aineiston toimittaminen viivästyttäisivät tutkimusten ja opinnäytetöiden valmistumista.
Monen alan opiskelijoille on tärkeää päästä opintojen alkuvaiheessa tutustumaan arkistossa sen toimintaan sekä asiakirjojen tutkimiseen käytännössä. Mahdollisuus tutkia aineistoja niiden alkuperäisessä muodossaan on olennaista historiantutkimukselle. Aineistojen siirtyminen ja niiden vaikeampi käytettävyys heikentäisi myös opiskelijoiden valmiuksia perehtyä paikallishistoriaan kurssi- ja opinnäytetöissään.
Oulun kansallisarkiston toimipisteen lakkauttaminen hankaloittaisi kohtuuttomasti historian tutkijoiden työtä. Lakkauttaminen vieraannuttaisi opiskelijoita ja muita alueella toimivia ryhmiä alueen historiasta ja kulttuuriperinnöstä sekä Kansallisarkiston toiminnasta. Toimipisteen lakkauttaminen merkitsisi Kansallisarkiston saavutettavuuden heikentymistä sekä alueellisen epätasa-arvon kasvua Suomessa.
Vaadimme, että suunnitelmat Kansallisarkiston Oulun toimipisteen lakkauttamisesta kumotaan ja Oulun toimipiste säilytetään.
Sari Aalto
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston dosentti ja Suomen Historiallisen Seuran toiminnanjohtaja.
- Kategoriat:
- Uutiset
- Julkaistu: