Lausunto eduskunnan valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaostolle 22.10.2026
Suomen Historiallinen Seura (SHS, per. 1875) edustaa eri yliopistoissa ja niiden ulkopuolella toimivia, eri uravaiheissa olevia historiantutkijoita ja alan asiantuntijoita. Seura kiittää mahdollisuudesta esittää lausuntonsa Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaostolle valtion talousarviosta vuodelle 2027.
SHS on seurannut Kansallisarkiston muuttuneita toimipaikkaverkosto- ja palvelulinjauksia ja ilmaissut toistuvasti vakavan huolensa rajuista aukiolon leikkauksista, suunnitelmista useiden toimipisteiden sulkemiseksi ja siirtymisestä pääosin digitaaliseen toimittamiseen. Nykyiset toimet vaikeuttavat monella tavalla historian opetusta ja tutkimusta Suomessa. Kun kontakti tutkijoihin ja muuttuvaan tutkimuskenttään heikkenee, Kansallisarkiston tilannekuva on vaarassa etääntyä opetuksen ja tutkijoiden todellisuudesta. SHS:n huoli on, että Kansallisarkistossa olevien laajojen julkisten ja yksityisten arkistojen tutkimuskäyttö marginalisoituu.
Useimmat niistä toimipisteistä, joita laki ei suojaa, on suunniteltu suljettavan. Arkistoaineistot suljettavista toimipisteistä siirretään kauas niiden syntysijoilta: esimerkiksi Hämeenlinnassa on suuri osa Uuttamaata ja Hämettä käsittelevistä julkisista ja yksityisistä arkistoista, jotka ovat SHS:n tietojen mukaan siirtymässä Kuopioon Varastokirjastoon. Varastokirjastoa ei ole suunniteltu arkistoaineistoille, eikä siellä ole tutkijasalia, joten aineistojen saatavuus heikkenee merkittävästi.
Toimipisteiden sulkemisia on perusteltu sillä, että Kansallisarkiston budjetin pienentyessä Senaattikiinteistöjen vuokrat muodostavat liian suuren kuluerän, jolloin osasta tiloja on luovuttava. Toiseksi Kansallisarkisto on vedonnut siihen, että paperiaineistojen käyttö on vähentynyt ja kävijämäärät laskeneet. Osittain tämä kuitenkin selittyy sillä, että sukututkijoille tärkeää aineistoa on digitoitu huomattavasti ja toisaalta myös sillä, että aukioloaikoja on 2010-luvulta lähtien jatkuvasti supistettu, mikä on vähentänyt arkistojen käytön mahdollisuuksia. Lain suojaamien toimipisteiden niukat aukiolot aiheuttavat viiveitä aineiston tilauksessa ja käytössä.
Seuran tiedossa on, että aineistotilauksissa on tullut erehdyksiä ja tietokatkoja, joiden vuoksi aineiston saaminen ei ole onnistunut aukiolopäivien puitteissa kuukauden tai kahdenkaan aikana. Digitaalinen toimittaminen ei onnistu silloin, jos aineisto on tietosuojattua, sillä tietoturvallinen verkkokäyttö on vasta suunnitteilla. Käyttörajoituksia on asetettu moniin aineistoihin puhtaasti sillä perusteella, että jossain kohtaa aineistoa voi olla henkilötietoja, vaikka tutkijan tilaama osa aineistosta ei sellaista sisältäisi. SHS:n tutkijoille tekemä kysely arkistopalveluista, samoin kuin tapauskohtaiset selvitykset, välittävät tietoa pitkittyneistä odotusajoista, mutkikkaista käyttölupaprosesseista ja lannistavista vaikeuksista kaikissa vaiheissa (Santavuori 2026). Pääsyä paperiaineistoihin ei ole rajattu näin tiukasti muualla Pohjoismaissa tai länsimaisissa sivistysvaltioissa.
Tutkijoille paperisten aineistojen käyttö on usein nopeampaa kuin digitaalisten ja välttämätön osa tutkimusta. Se on keskeistä myös opetukselle. Yhden päivän aukioloaika tai digitaalinen toimittaminen vertautuvat siihen, että lääkäriksi opiskelevat saisivat tavata potilaita kasvokkain kerran kuussa ja muuten harjoitella vain etävastaanotoilla. Arkistoaineistot ovat koulutuksen ja tutkimuksen kannalta äärimmäisen tärkeitä. Digitaalisia työkaluja ja analyysiresursseja tarjoavat muutkin, esimerkiksi yliopistojen omat organisaatiot.
Kansalaisten tiedonsaanti ja tiedon avoimuus suojaavat demokratiaa, ja epävakaina aikoina pitäisi huolehtia siitä, että isot muutokset hoidetaan suunnitellusti ja ennakoitavasti. Senaattikiinteistöjen vuokrataso vaikuttaa nyt sanelevan sen, miten kulttuuriperintöä hoidetaan. Hyvien kiinteistöjen hylkääminen (Hämeenlinnan arkistorakennus valmistui vuonna 2008) ei ole ekologisesti kestävää, ei myöskään valtavien arkistomassojen siirtely maakunnasta toiseen (Jyväskylästä Ouluun, Hämeenlinnasta Kuopioon ja ehkä myöhemmin Mikkeliin).
SHS:n tiedossa ei ole, että prosessissa olisi tehty Seuran peräänkuuluttamaa puolueetonta selvitystä muutosten vaikutuksista, jossa arvioitaisiin tilannetta Kansallisarkiston budjettia laajemmin esimerkiksi selvittämällä tutkijoiden mahdollisuuksia tehdä työtään tai arvioimalla tekemättä jääneitä tutkimuslöytöjä ja toteutumattomia tutkimushankkeita. Kansallisarkiston toimipisteiden karsiminen ja maksulliset palvelut aiheuttavat opiskelijoille, tutkijoille ja tutkimushankkeille lisäkustannuksia, mikä on muun muassa pois mahdollisuuksista työllistää tutkijoita.
Kun yhteys Kansallisarkistoon on heikentynyt, tutkimus ja opetus ovat siirtyneet muiden arkistojen suuntaan. Yksityisten Keskusarkistojen, kaupunginarkistojen, yliopistoarkistojen ja pienten organisaatioiden arkistojen kanssa yhteistyö on sujunut hyvin ja käyttöaste on kasvanut mm. Elinkeinoelämän Keskusarkistossa (ELKA) ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa (SKS). SKS:n aukioloaikoja on pidennetty ja vuosikertomukset raportoivat ennätyksistä kävijämäärissä. Yksityisten Keskusarkistojen arvo kulttuuriperinnön vaalijana ja tutkimuspalvelujen varmistajana korostuu ja vastuu kasvaa, joten niiden budjetin turvaaminen vähintään nykyisellään on perusteltua. Arkistosektori jää erilaisissa rahoitusratkaisuissa väliinputoajaksi, koska TKI-rahoitus liittyy maksulliseen palveluun ja yksityisarkistojen valtionapu edellyttää, että palvelu on ilmaista. Olisikin tärkeää tunnistaa arkistojen väliinputoajan asema rahoitusinstrumentteja kehitettäessä.
Suomen Historiallisen Seuran kanta on, että
- Pohjois- ja Itä-Suomea palvelevat ja monia alueellisia yksityisiä aineistoja vaalivat Kansallisarkiston toimipisteet Oulussa ja Joensuussa tulee säilyttää.
- Säilyvien toimipisteiden aukioloa tulee laajentaa. Asiakaspalvelupäivä vain kerran kuussa kasvattaa viiveiden riskiä, opetuskäyttö on käytännössä mahdotonta.
- Digitaalisessa toimittamisessa on ensin varmistettava palvelun toimivuus. Nyt on paljon kehitysvaiheessa, käytössä on haavoittuvuuksia ja tietosuojaongelmia.
- Tarvitaan riippumaton selvitys palveluverkoston sulkemisesta ja aineistosiirtojen turvallisuudesta sekä alue-, koulutus- ja tiedepoliittisista vaikutuksista ja vaihtoehtoiskustannuksista. Tarvitaan myös mekanismeja, joilla toimittamisen ongelmat voidaan tunnistaa ja asiakkaiden tarpeita todennetusti ottaa huomioon.
- Vallitsevassa tilanteessa Yksityisten Keskusarkistojen rooli kulttuuriperinnön vaalijoina ja asiakaspalvelussa kasvaa ja tämän tulee näkyä myös niiden rahoituksessa.
- Palveluiden on oltava linjassa lainsäädännön kanssa. Perustuslain 16 §:n 3 ja Yliopistolain 6§ turvaavat taiteen, tieteellisen tutkimuksen ja ylimmän opetuksen vapauden; perustuslain 20 §:n mukaan vastuu kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Faron sopimus toteaa, että ”jokaisella ihmisellä on oikeus, muiden oikeuksien ja vapauksien kunnioittamista unohtamatta, yhteyteen valitsemansa kulttuuriperinnön kanssa”.
- Kategoriat:
- Tiedotteet
- Julkaistu: