Hyppää sisältöön

Virtuaalinäyttely merenkulun historiasta kertoo tarinoita kulttuurista, kaupasta ja vallankäytöstä

John Nurmisen Säätiö on julkaissut virtuaalisen Merenkulkijan kartastot -näyttelyn. Säätiön merellisessä kokoelmassa on lähes tuhat vanhaa karttaa Itämeren ja pohjoisen alueelta aina 1400-luvulta alkaen. Näyttelyssä esitellään kokoelman merkittävimpiin osiin kuuluvia neljää atlasta eli merikarttojen kokoelmaa 1600–1800-luvuilta. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat kartat ovat nyt ensimmäistä kertaa näytteillä laajasti verkossa. Näyttelyn tavoitteena on kertoa, miten navigointi, kauppa ja strateginen vallankäyttö kietoutuivat toisiinsa Itämeren alueella.

Mitä merikartastot kertovat?

Itämerellä on kuljettu viikinkiajoista lähtien. 1500-luvun lopulla alettiin laatia merenkulkua helpottavia karttoja, jotka sisälsivät arvokasta navigointitietoa ja opastivat purjehtijoita löytämään reittinsä kapeilla väylillä, pirstaleisissa saaristoissa ja karikoiden keskellä. Kartat tarjoavat myös muuta tietoa, kuten John Nurmisen Säätiön julkaisu- ja kokoelmapäällikkö Maria Erkheikki kuvaa:

Van Keulenin merikartasto Itämereltä ja Pohjanmereltä (1788). Kartassa näkyy Finnmarkin alue.

”Vanhat merikartastot eivät ole vain navigoinnin apuvälineitä, vaan aikansa peilejä. Ne kertovat, mitä meristä tiedettiin, mitä ehkäpä pelättiin ja mihin uskallettiin purjehtia. Merikartoissa yhdistyy tieteen, taiteen ja historian kudelma, joka tekee niistä ainutlaatuisen arvokkaita.”

Suomenlahden itäosan kartassa näkyvät vertauskuvallisesti Venäjän valtapyrkimykset: meren jumalan Neptunuksen tritonit puhaltavat vettä, merestä nousee Venäjän kaksipäinen kotka, Mars-jumala kantaa voitonlehvää ja Merkurius runsaudensarvea. Nämä symboloivat sotilaallista voimaa ja taloudellista menestystä. (Nagajev, 1795).

Meritie oli nopein ja usein ainoa keino liikkua suurvaltojen välillä, joten kartoilla oli myös strategista ja sotilaallista merkitystä. Kartat kertovatkin merireittien hallitsemisesta ja merikaupan tärkeydestä Itämeren valtakuntien taloudelle. Niihin merkittiin yksityiskohtaisia tietoja satamista, linnoituksista ja väylistä, ja näitä voitiin hyödyntää sotatoimissa. Erkheikin mukaan esimerkiksi Tanskan salmien tarkka kartoitus auttoi valvomaan pääsyä Itämerelle. Pietarin ympäristöä kuvaavat venäläiskartat puolestaan osoittivat keisarivallan pyrkimyksen turvata pääkaupunkia mereltä käsin.

Neljä kartastoa esillä

Virtuaalinäyttelyssä voi tutustua neljään merikartastoon John Nurmisen Säätiön kokoelmasta. Mukana on ruotsalainen kartografi Petter Geddan merikartasto vuodelta 1695, hollantilainen Van Keulenin Uusi valovoimainen merilyhty vuodelta 1788, venäläinen amiraali Aleksei I. Nagajevin Itämeren merikartasto vuodelta 1795 ja englantilainen Robert Laurien ja James Whittlen merellinen opas vuodelta 1809. 

Kartastoista näyttelyyn valitut kartat kuvaavat eri puolille Itämerta sijoittuvia alueita ja tarjoavat tietoa väylistä, syvyyksistä ja paikoista. Jokainen kartasto on esitelty ja taustoitettu huolellisesti. Näyttelystä löytyy kuvia karttojen yksityiskohdista, joiden symboliikkaa on myös avattu.

Näyttelyn tietosisällön on tuottanut John Nurmisen Säätiön julkaisu- ja kokoelmapäällikkö Maria Erkheikki, joka on erikoistunut kartografian historiaan ja erityisesti Pohjolan karttoihin. Näyttelyn on mahdollistanut atlasten digitointi alkuvuodesta. Digitointi tehtiin osana säätiön ja Userix Oy:n Älymeri-hanketta, jossa kehitettiin myös tekoälyavusteinen näyttelysuunnittelualusta.

”Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden merikartastojen digitointi on tärkeää, sillä se tarjoaa hauraille ja kookkaille alkuperäiskartoille vaihtoehdon: niitä ei tarvitse käsitellä yhtä usein, kun sisällöt ovat kaikkien ulottuvilla virtuaalisesti”, Erkheikki sanoo.

Itämeren kartan kartussissa Ruotsin valtakuntaa symboloi leijona, joka pitelee kilpeä, jossa ovat kuningas Kaarle XI:n nimikirjaimet. Vasemmassa reunassa olevat hahmot esittävät todennäköisesti maanmittareita ja kartanpiirtäjiä, mikä lienee viittaus Geddan kartaston taustalla vaikuttaneeseen suureen kartoitustyöhön. (Petter Gedda, 1695).

Uutinen on kirjoitettu John Nurmisen Säätiön tiedotteen ja näyttelyn pohjalta.
Tutustu Merenkulkijan kartastot -näyttelyyn verkossa.

Kuvat: John Nurmisen Säätiö

Kategoriat:
Näyttelyt, Uutiset
Julkaistu: