Historian Ystäväin Liitto  on valinnut vuoden 2020 historiateoksen ja kunniamaininnat. Vuoden historiateos on Lea ja Santeri Pakkasen teos Se tapahtui meille, isän ja tyttären matka inkerinsuomalaisuuteen. Lisäksi myönnettiin kaksi Vuoden Historiateos kunniamainintaa: Mikko Majanderin teokselle Komplekseja, kilpailua ja kumppanuutta Suomen ja Ruotsin suhteissa sekä Aapo Roseliuksen ja Tuomas Teporan teokselle Muukalaisten invaasio. Siirtoväki Suomen ruotsinkielisillä alueilla 1940-1950. Voittajat julkistettiin la 6.2.2021 Suomalaisilla historiapäivillä, jotka pidettiin tänä vuonna verkossa.

Se tapahtui meille on iholle käyvä historia inkerinsuomalaisten kohtaloista Neuvostoliitossa ja kohtelusta Suomessa. Se kertoo sopeutumisesta ja sopeutumattomuudesta vieraassa kulttuurissa ja vihamielisessä ympäristössä. Teoksen jännite syntyy kahden sukupolven tarinasta ja suhtautumisesta muuttuvaan ympäristöön. Omakohtaisuus tuo tarinaan inhimillisen kosketuksen.

Vaikka teos on yhden suvun tarina, se on vahvasti dokumentoitu sekä ympäristön valtiollisiin ja poliittisiin tapahtumiin sidottu. Lisämausteen tuovat tekijöiden omat kokemukset. Ne toimivat eräänlaisena aikalaistodisteena ja lähentyvät tutkimusmetodina kaunokirjallisuudessa muodissa olevaa autofiktiota, joka siis tässä on autofaktaa.

Santeri Pakkanen oli nuoresta lähtien yhteiskunnallisesti aktiivi. Hänestä kasvoi sekä neuvostokansalainen että tietoinen inkerinsuomalainen, joka eli valtaväestön ja inkeriläisen vähemmistön välisessä puristuksessa. Hän opiskeli Petroskoissa suomen kielen opettajaksi ja toimi myös toimittajana. Hän työskenteli, perusti perheen Neuvostoliitossa ja muutti Suomeen aikuisena juuri ennen Neuvostoliiton romahtamista.

Lea Pakkanen puolestaan muutti perheen mukana lapsena Suomeen, kasvoi Pudasjärvellä ja opiskeli Tampereella.  Hänellä oli varhaislapsuuden maailmaan kyselevä ja ulkopuolinen asenne. Inkeriläisten synkkä historia avautui hänelle vasta aikuisena yhdessä isän kanssa tehdyn Siperian matkan myötä. Toiseuden kokemus Suomessa vei hänet kansainvälisiin tehtäviin. Venäjällä he olivat suomalaisia ja Suomessa yllätyksekseen vieraita inkerinsuomalaisia. Teoksessa on kyse myös oivaltavasta inkeriläisten identiteetin muodostumisesta ja vähemmistökansan oman kulttuurin luomisen ja ylläpitämisen mahdollisuudesta.

Aihepiiri on erittäin ajankohtainen, kun Suomessa juuri nyt tutkitaan maanmiesten kohtaloita Neuvostoliitossa. Tekijöiden kieliopinnot ja toimittajakokemus näkyvät teoksen sujuvuudessa ja erinomaisessa kieliasussa. Se imaisee lukijan mukaansa surulliselle, vaikka tekijöiden osalta onnellisesti päättyneelle matkalle historiaan.

 Vuoden Historiateos kunniamaininnat

Lisäksi myönnettiin kaksi Vuoden Historiateos kunniamainintaa, Mikko Majanderin teokselle Komplekseja, kilpailua ja kumppanuutta Suomen ja Ruotsin suhteissa sekä Aapo Roseliuksen ja Tuomas Teporan teokselle Muukalaisten invaasio. Siirtoväki Suomen ruotsinkielisillä alueilla 1940-1950.

Mikko Majander on paneutunut Suomen ja Ruotsin välisiin poliittisiin suhteisiin neljänkymmenen viime vuoden ajalta. Ruotsi on lähin naapurimaamme, jota luulemme tuntevamme. Majander kertoo lähivuosikymmenien suhteista, hyvästä yhteistyöstä ja kitkasta. Teos valaiseen hienolla tavalla jännitteitä, jotka ovat syntyneet ennen muuta Euroopan yhdentymiskehityksen sivutuotteena ja kylmän sodan viimeisten vuosien kouristuksissa. Kansainvälisissä suhteissa mentiin kylmän sodan aikana Ruotsi edellä mutta Euroopan unioniin Suomi sopeutui nopeammin ja ajoi Brysselissä myös Ruotsin etuja.

Teos osoittaa, ettei tämä naapuruussuhde ole ollut pelkkä rakkaussuhde, vaan ryppyjäkin on ollut. Niiden syynä on ollut kilpailu ja luottamuksen rakoilu. Valtioiden johdon henkilökemia ja suomalaisten ruotsinkielentaidon merkitys tulee hyvin esiin.

Teos on helppolukuinen ja kiinnostava perusteos maidemme välisestä historiasta lähivuosikymmeninä.

***

Tämä teos avaa uusia näkökulmia historiaan ja ravistelee ennakkoluuloja. Ennakkoluulot perustuivat aikanaan käytyyn julkiseen keskusteluun, kun karjalaiset evakot ja ruotsinkieliset kunnat kävivät kiistaa maanjakokysymyksistä ilman, että lopputulos olisi tullut kansalaisille selväksi. Tekijät osoittavat vastaansanomattomasti, että ruotsinkielisille maanomistajille koitui yhtä suuri rasitus kuin muillekin.Lopputuloksen tasapuolisuus jopa yllättää. Suomenkielisten asukkaiden suhteelliselle kasvulle ruotsinkielisissä ja kaksikielisissä kunnissa oli myös muita syitä kuin asutustoiminta, kun kansalaiset muuttivat työn perässä tehdaspaikkakunnille.

Suurten kartanoiden aikakausi päättyi, vaikka varakkaimmat suurtilalliset ostivat myös vastikemaata muualta Suomesta säilyttääkseen maaomaisuuttaan. Siirtoväkeä siirrettiin useaan otteeseen ennen kuin lopullinen sijoituspaikka määrättiin, mikä sekoitti mielikuvia. Tilat vaihtoivat omistajia myös vapaaehtoisin kaupoin ja osa evakoista luopui maanviljelystä ja siirtyi muihin ammatteihin. Siirtoväki koki sekä torjuntaa ja halveksuntaa että auttamishalua ja ystävyyttä. Nuoriso oli joustavampaa kuin aikuiset ja avioliitot tulokkaiden kanssa toivat yhteisymmärrystä – samoin kuin karjalaisen pitopöydän herkut piirakkoineen.

Roselius ja Tepora valottavat monesta eri näkökulmasta sekä hallituksen politiikkaa että karjalaisten ja heidän järjestöjensä pyrkimyksiä ja ruotsinkielisen väestön taistelua säilyttää asuinkuntiensa kielisuhteet. Tekijät kommentoivat myös maan muuttumista pientilavaltaiseksi juuri ennen 1960-luvulla alkanutta teollisuuden kasvua ja kaupungistumista. Asutustoiminnasta tuli lähinnä yhden sukupolven ratkaisu, mutta se epäilemättä lisäsi sisäpoliittista vakautta sodanjälkeisinä vaikeina vuosina.

***
Historian Ystäväin Liitto palkitsee vuosittain ansiokkaan historiateoksen. Yleisöllä on mahdollisuus tehdä ehdotuksia, joista Liiton hallitus valitsee kymmenisen teosta raadin käsittelyyn. Raati arvostaa ennakkoluuloja ravistelevia teoksia, jotka innostavat keskusteluun ja jotka on kirjoitettu lukijaa innostavalla tavalla. Raatiin kuuluvat lehtori Vuokko Aromaa ja rehtori Ville Marjomäki sekä professori Aura Korppi-Tommola puheenjohtajana.