Valtiopäivät
Alkuperäinen säätyjen koollekutsumiskäskykirje 6/18.6.1863. Kirjeen koko on 44 x 63 cm. Sen.tal.os. keisarilliset käskykirjeet 1/1863. Kansallisarkisto.
Helsingin rautatieasema koristeltuna keisarin vierailun johdosta 1863. Museovirasto.
Suomenkielinen käännös hallitsijan ranskankielisestä valtiopäivien avajaispuheesta 18.9.1863. Sivu 1. Sen.yleinen kanslia Ei 1. Kansallisarkisto.
Valtiopäivien tanssiaiset Helsingin rautatiaseman hallissa 18.9.1863. M. Zichyn maalauksen mukaan tehty aikalaiskuva. Museovirasto.
Sisäänpääsykortti valtiopäiville 1863 aatelissäädyn kokouksiin. Museovirasto
Talonpoikaissäädyn edustajia valtiopäivillä 1863. Eturivissä vas: A.G.Westerlundf, Lars Pelkonen, August Mäkipeska, Johan Brusila, Mickel Heikura takana: Lars Määttä, Mats Holma, Henrik Punttola. Kuva: Museovirasto..
Suomen asetuskokoelmassa julkaistiin maaliskuussa yhteenveto laeista, joiden mukaan valtiopäivät toimivat. Sen oli "armollisesta käskystä" koonnut professori J. Snellman. Luettelossa selvitettiin, miten aikaisemmilla valtiopäivillä oli toimittu ja mihin säädöksiin tapa perustui. Vaalista todettiin mm. seuraavaa:
"Valtiopäivämiesten vaalissa on Säädyillä täysi valitsemisen vapaus. Älköön Kuvernööri, Kihlakunnantuomari tahi muu virkamies sekaantuko vaaleihin ja valitsijoita oikeutensa käyttämisessä estäkö."
Viimein jännistys laukesi. kun kutsu valtopäivien kokoontumisesta ilmestyi. "Käsky Suomen Säädyille yleisistä waltiopäiwistä Helsingissä syyskuun 15:nneksi päiwäksi 1863" annettiin kesäkuun 18. päivänä. Sen alla oli Aleksanterin allekirjoitus.
Puolan tilanne kääntyi siis suomalaisille eduksi, kun nämä osoittivat lopulta erinomaista kuuliaisuutta. Samaan aikaan, kun keisari rankaisi Puolaa entisten oikeuksien lakkauttamisella, hän teki Suomesta vapaamielisyytensä näyteikkunan. Puolan käskynhaltijaksi määrättiin Suomen entinen kenraalikuvernööri Berg, joka oli tullut täällä hyvin toimeen Snellmanin kanssa. Baltian maissa aloitettiin myös yhdenmukaistamistoimet määräämällä venäjä hallinnon ja koululaitoksen kieleksi.
Aleksanteri II seurueineen, johon kuului mm. hänen kolme poikaansa, saapuivat laivalla Helsinkiin päivää ennen valtiopäivien avajaisia syyskuun 14. päivänä. Kaupunki oli koristeltu ennen näkemättömällä tavalla, ja kaikki olivat liikkeellä nähdäkseen keisarin.
Alkupäivien ohjelmaan kuului paraati, vastaanottoja ja metsästysretki. Sotilasparaati pidettiin Helsingin keskustassa ja siihen osallistui 20.000 sotilasta. "Näin suurta sotaista prameutta ei ole Helsinki paljon nähnyt", kirjoitti paikallinen lehti. Alkupäivän ohjelmaan kuului myös ajelu Helsingin kaduilla, jonka varsilla ihmiset huusivat hurraata. Aleksanteri tervehti erikseen opiskelijoita, jotka lauloivat tälle Maammelaulun.
Uutukainen Helsingin rautatieasema koristeltiin myös. Siellä pidettiin valtiopäivätanssiaiset. Se oli ainoa tila, jonne mahtui riittävästi ihmisiä. Osanottajia oli noin 2.000, ja juhlan järjesti Helsingin kaupunki.
Avajaiset
Valtiopäivät julistettiin avatuksi senaatintalon portailta torvien soidessa syyskuun 15. päivänä. Varsinaiset avajaiset keisarillisessa palatsissa pidettiin 18. päivänä.– Avajaiset oli tarkkaan suunniteltu. Juhlamenoista annettiin etukäteen tarkat ohjeet. Avajaisista julkaistiin myös pöytäkirja, jossa kerrottiin tilaisuuden kulku ja avajaisissa pidetyt puheet.
Avajaispuheessaan Aleksanteri lupasi säädyille, että ne tulevat saamaan valtiopäivillä esitysoikeuden ja mm. selvityksen valtiovarain tilasta.Keisari piti puheensa ranskaksi. Puhe julkaistiin Pietarin lehdissä ja painettiin myös suomeksi. Hallitsijan puheen jälkeen säätyjen edustajat pitivät lyhyet puheensa, joissa kiittivät keisaria. Talonpoika Mäki-Peska päätti sanansa:
"Suomen Talonpoikainen sääty, jolle, Armollinen Suuriruhtinas! isällinen suosionne ja rakkautenne aina ovat suurimmassa ylönpaltisuudessa vuotaneet, rukoilee Kaikkivaltiaalta Jumalalta suurinta armoa ja voimaa Teidän Majesteetillenne kaikissa raskaissa hallitustoimissanne, ja että Suomenki vähäinen kansa ainian olisi Teidän sulimpaan huomaanne suljettu."
Säätyjen edustajien puheen jälkeen ministerivaltiosihteeri luki listan asioista, joita säätyjen tuli käsitellä. Asioita oli yhteensä 48. Tämän jälkeen "näki Hänen Majesteettinsa hyväksi kello Kaksi palata huoneihinsa, ollen Hänen edellänsä Ritaristo ja Aateli Maamarsalkin kanssa ja muuten koko saatto siinä järjestyksessä, jota noudatettiin Hänen Majesteettinsa tullessa Valtiosaliin..."
Aleksanteri kävi myös metsäretkellä Espoon Träskändan mailla. Ne omisti ja koko huvin järjesti vanha tuttu, everstinleski Aurora Karamzin. Tämä oli aikanaan ollut hovineitinä ja hänen veljensä, ministerivaltiosihteerin apulainen C.E.K. Stjernvall-Walleen oli koko valtiopäivänäytelmän avainhenkilöitä. Majesteetillisen metsästysretken tulos oli 80 jänistä, 60 kettua, 13 hirveä ja joukko lintuja ja muuta riistaa. Suuri osa eläimistä oli vartavasten tuotu kovalla kiireellä Espoon metsään.
Keisarillinen vierailu kesti viisi päivää. Kun ne olivat menneet, Aleksanteri saattoi palata Pietariin hyvinkin tyytyväisenä. Matka oli poliittinen menestys. Säätyjen istunnot alkoivat. Ensimmäisen kokouspäivän illalla pidettiin tanssiaiset rautatieaseman hallissa.Tilaisuus oli suomalaisittain ihmeellinen. Paikalla oli maan koko kerma, mutta myös talonpoikien sääty oli kutsuttu. Sen jäsenet harvoin pääsivät näin lähelle hallitsijaa. Helsingin seurapiirineitien lisäksi mukana oli talonpoikien vaimoja. Hallitsija maalautti illasta kuvan hovimaalarillaan.
Asialista
Säätyjen saamat 48 esitystä vaativat paljon istumista. Kaikki keskustelut kirjattiin. Tätä varten hankittiin pikakirjoittajat. Annettu aika ei silti riittänyt, vaan joulukuussa säädyt saivat lisäaikaa. Säätyjen istunnot jatkuivat uuden vuoden puolelle.
Kirkkolakiesitys
Yksi valtiopäivien suuria asioita oli uusi kirkkolaki. Asiaa oli valmistellut komitea, jossa keskeinen vaikuttaja oli professori Frans Ludvig Schauman. Hän perusteli lain uudistamista uskonnonvapaudella. Se oli Suomessa hankala kysymys, koska emävaltio oli vahvasti sitoutunut toiseen uskontokuntaan. Suomalaisten kannalta oli tärkeätä uudistaa myös seurakunnan ja kunnallisen hallinnon suhde. Uuden kirkkolain rinnalla valmisteltiin lakia kuntien hallinnosta. Kirkkolaki jäi seuraaville valtiopäiville. Samoin kävi rikoslain, kaupunkien itsehallintolain ja elinkeinolain uudistamisen. Viinan kotipoltto-oikeus aiheutti pitkän riidan, jonka ratkaisu jäi ensi vuoteen.
Aatelin erioikeudet
Alexander Bernhard von Weissenberg teki valtiopäivillä anomusehdotuksen aatelin muiden etuoikeuksien kuin edustusoikeuden kumoamisesta. Hän esitti, että aatelia edustaisivat valitut luottamusmiehet eikä suvun päämies. Hän teki myös esityksen, että Suomelle tulisi oma kauppalippu. Aatelissäädyn puhemies, maamarsalkka Nordenstam, kieltäytyi viemästä asiaa eteenpäin. Von Weissenberg esitti tästä syystä vastalauseensa, että hänen ilmaisun vapautta oli loukattu. Säätyjen sisällä käytiin koviakin keskusteluja.
Valtiopäivämiehet
Säädyissä oli edustettuina monenlaisia ammatteja, eniten maanomistajia. Talonpoikien 47 edustajasta 34 oli tavallisen tilan haltijoita, yhdeksän oli rusthollareita ja yksi säätyläisomistaja. Aatelistolla oli sukutilansa, mutta niiden omistajat olivat usein myös muussa ammatissa. Joukossa oli virkamiehiä, oppineita ja teollisuusmiehiä.
Porvarissäädyn 38 jäsenestä 26 oli kauppiaita ja kymmenen päätoimisia pormestareita, jotka olivat luontevia kaupunkiensa edustajia. Joukossa oli yksi käsityöläinen. Vaali kuhunkin säätyyn suoritettiin Ruotsin ajan lakien mukaan.
Säädyt kokoontuivat kukin erikseen. Pöytäkirjat kertovat, että alkupäivät täyttyivät muodollisuuksista ja monista tervehdyksistä. Säädyille esitetyistä asioista useimmat lykättiin erillisiin valiokuntiin,joissa oli kaikkien säätyjen edustajat. Edustajat saivat tehdä anomusehdotuksia. Niitä tulikin niin paljon, kaksisataa, että ne hidastivat työtä. Harva niistä johti mihinkään.
Kaikki valtiopäivien osanottajat valokuvattiin. Ylhäällä olevan kuvan keskellä edessä istuu talonpoikaissäädyn puhemies Aukusti Mäkipeska. Hän oli kotoisin Ruovedeltä vaatimattomista oloista. Harjoitusta yhteisten asioiden hoitoon Mäkipeska oli saanut seurakuntansa lukkarina ja vaivaishoidon esimiehenä.