Porvoon kokous
Kuvassa on vakuutuksen venäjänkielisen käsikirjoituksen virallinen kopio. Aleksanteri I:n hallitsijanvakuutus Porvoossa 15/27.3.1809, sivu 2. Venäjänkielinen kopio alkuperäisestä. Alkuperäinen vakuutus tuhoutui Turun palossa 1827. Kansallisarkisto.
Em. Thelningin maalaus vuodelta 1812. Porvoon tuomiokapituli. Valok. C. Grünberg Museovirasto 62345.
Porvoon valtiopäivät 1809 side 7 Talonpoikaissäädyn konseptipöytäkirja 1809. Talonpoikaissäädyn puhemiehen kiitospuhe keisarille 18/30.3.1809. Ruotsinkielinen. Kansallisarkisto. Painettu: Protocoller hållna hos Det Hedervärda Bonde Ståndet vid Landtdagen i Borgå år 1809, Helsingfors 1893 s. 8.
Aleksanteri I:n hallitsijanvakuutus Porvoossa 15/27.3.1809, painettu julistus.
Lasi josta Aleksanteri I:nen joi maljan kokouksen menestykseksi Porvoon gymnaasissa heinäkuussa 1809. Ritarihuone. Valok. C. Grünberg. Museovirasto 69475.
Säätyjen kokous
Aleksanteri I ilmoitti 19. tammikuuta, että Suomenmaan säädyt kutsutaan koolle Porvooseen maaliskuun 22. päiväksi. Kokous oli ensin tarkoitus pitää Loviisassa jo tammikuussa, mutta siellä ei ollut sopivaa tilaa. Porvoo valittiin Turun sijasta, koska se oli lähempänä Pietaria.
Edustajat kokoukseen valittiin kuten aikaisemmin Ruotsin valtiopäiville. Aatelisto lähetti sukunsa edustajan, papisto valitsi edustajansa hiippakunnittain, talonpojat kihlakunnittain, ja porvariston jäsenet olivat kaupunkien edustajia.
Maakunnan Herrain päivät julistettiin alkaneeksi 25. päivä maaliskuuta. Kokouspaikkana oli valtaistuinsaliksi muutettu koulurakennus. Osanottajia oli pappissäädyssä 8, porvarissäädyssä 19, talonpoikaissäädyssä 30 ja aatelisia enimmillään 70.
Seuraavana päivänä Porvoossa saatiin tietää, että kuningas oli vangittu ja syösty vallasta Tukholmassa. Keisari saapui paikalle 27. päivänä. Vastaanotto oli vaikuttavan juhlallinen.
Seuraavana päivänä 28. maaliskuuta hallitsija avasi säätyjen kokouksen ranskankielisellä puheella. Illalla järjestettiin juhlatanssiaiset.
Säätyjen vala
Seuraavana päivänä 29. maaliskuuta Porvoon tuomiokirkossa järjestettiin toinen juhlatilaisuus. Siinä hallitsija otti vastaan Suomen säätyjen uskollisuuden valan. Valalla säädyt tunnustivat Aleksanterin hallitsijakseen. Samalla keisari antoi hallitsijan vakuutuksen uusille alamaisilleen.
Ensimmäiseksi valan vannoi aateliston puolesta maamarsalkka Robert Wilhelm de Geer. Papiston puolesta puhui piispa Jacob Tengström, porvariston puolesta kauppias Christian Trapp ja talonpoikien puolesta herrastuomari Petter Klockars. Tilaisuuden lopuksi laulettiin Te Deum.
Talonpoikaissäädyn puhemiehen vala hallitsijalle oli kirjoitettu ja esitettiin ruotsiksi. Vaikka edustajien enemmistö oli suomenkielisiä, säädyn puhemies ei ollut.
Hallitsijan vakuutus
Samalla kun säädyt vannoivat uskollisuuttansa uudelle hallitsijalle, tämä antoi uusille alamaisilleen juhlallisen vakuutuksen, jossa lupasi pitää voimassa maan aikaisemmat lait, uskonnon ja asukkaiden nauttimat oikeudet, myös säätyjen erioikeudet. Puheen luki vapaaherra Sprengtporten.
Hallitsijanvakuutus käännettiin ruotsiksi ja suomeksi. Se luettiin kaikissa kirkoissa ja asetettiin alttariseinälle kaikkien nähtäväksi.1
Huhtikuun 4. päivänä Aleksanteri matkattuaan Turussa ja Helsingissä antoi Suomen kansalle vielä julistuksen, jossa ilmoitti säätyjen valasta ja omasta vakuutuksestaan. Hän ilmaisi tyytyväisyytensä kansan osoittamista tunteista, toisti vakuutuksensa ja lupasi "isällisellä huolenpidolla valvoa sen onnea ja menestystä".
Asialista
Porvoon kokouksessa käsiteltiin hallitsijan esittämiä asioita ja joitakin tavanomaisia valtiopäiväanomuksia. Edellisiä olivat kysymys sotalaitoksesta, kruununverot, raha-asia ja hallituksen perustaminen maalle.
Sotalaitoksesta hallitsija esitti, että se pidetään ennallaan, mikä tarkoitti, että Suomen sotaväkeä ei yhdistetä venäläiseen eikä järjestetä sen mallin mukaan. Ruotujakoinen armeija kuitenkin hajotettiin toistaiseksi. Säädyt pyysivät, että sotaväki pidettäisiin hajalla ainakin 50 vuotta, että joukot koottaisiin tarvittaessa suomalaisista, eikä niitä määrättäisi sotimaan ulkomaille.
Nämä asiat jäivät hallitsijan jatkossa päätettäväksi. Sotapalveluksen ruodut joutuivat korvaamaan ns. vakanssimaksulla valtiorahastoon. Veroista ja raha-asioista hallitsija lupasi, että veroja kootaan vain "maan parhaan edistämiseksi". Asiaa ei kuitenkaan määritelty sen tarkemmin, ja kysymys suuriruhtinaskunnan taloudellisesta asemasta jäi epäselväksi. Verotusta pyrittiin yksinkertaistamaan vähentämällä veroparseleita. Maan rahaksi tuli Venäjän hopearupla.
Maan keskushallinnon järjestämisestä teki esityksen erillinen komitea, jota johti professori Matthias Calonius. Valtiosihteeri Speranski teki sen pohjalta esityksen, jonka säädyt hyväksyivät. Ohjesääntö hallituksesta annettiin elokuussa. Suomenmaan hallitukseksi tuli konselji, joka suomennettiin Hallitus-Raatiksi.2
Omissa anomuksissaan säädyt esittivät kukin omia toiveitaan asioiden kohentamiseksi. Aatelisto ja papisto olivat huolissaan omasta asemastaan, upseerien tulevaisuudesta jne. Porvaristo pyysi vapauksia kaupankäyntiin, mutta myös tuoteplakaatin voimassapitämistä.
Päättäjäiset
Säätyjen kokous päätettiin 19. heinäkuuta. Aleksanteri I saapui itse päättäjäisiin ja piti siellä ranskankielisen puheen, jossa totesi lopuksi, että suomalaiset oli nyt korotettu "... Ã la range de la nation" eli kansakunnan arvoon. Tällä hän tarkoitti, että vapauduttuaan Ruotsin vallasta suomalaiset olivat nyt erillinen kansa. Heidän kunniakseen hallitsija joi maljan.
Edustajat päästettiin kotiin, ja arkinen hallitsemistyö saattoi alkaa. Porvoon kokouksessa oli perustettu vielä epämääräinen suuriruhtinaskunta.
- Vakuutus oli päivätty 27. maaliskuuta, vaikka se luettiinkin 29. maaliskuuta.
- Historiallisessa kirjallisuudessa on käytetty useimmin termiä hallituskonselji, joka on väännös ruotsinkielisestä termistä regerings-konselj, tai myös nimitystä senaatti, joksi konselji muutettin 1816. Ranskankielinen aikalaistermi oli Conceil de la Finlande eli "Suomen hallitus", tai maan hallintoa johtava virasto.