Jukka Korpela

Ammattihistorioitsijoita pidetään joskus muinaisuudessa elävinä hassuina kummajaisina, joiden sallitaan esittää oikeiden asioiden tai uutisten jälkeinen loppukevennys. Ammattimaisen historioitsijan syvin olemus kohdistuu kuitenkin nykyisyyden ymmärtämiseen, sillä talvisodan taisteluissa tai Rooman keisareissa ei ole mitään itseisarvoista tiedettävää. Sellainen menneisyys, jolla ei ole yhtymäkohtaa nykypäivään, ei ole kiinnostava eikä se ole tieteellisesti relevantti. Historian perspektiivi onkin tulevaisuudessa. Se antaa yleissivistyksen ja kyvyn etsiä syvempää tietoa, ja sitten ymmärtää paremmin ajassa liikkuvia viestejä ja tulevaisuutta.

Miksi historiaa opiskellaan ja siinä suoritetaan tutkintoja, jos historiaa kykenee tutkimaan pelkällä luku- ja kielitaidolla? Toisin kuin usein luullaan, historia ei ole tosiasioiden kronologinen luettelo, vaan siitä tehty yleistys, analyysi ja teoria. Usein historiaa harrastavalta ei-ammattilaiselta puuttuu metodinen taso ja ymmärrys kontekstista.

Historia menee jatkuvasti eteenpäin, sen tehtävä on ymmärtää jo ymmärretystä lisää. Kuva menneestä voi myös muuttua, sillä aito tutkija ei omaa näkemystään kiihkeästi markkinoiva  lähetyssaarnaaja, vaan hän on aina kiinnostunut uusista löydöistä ja ajatuksista. Historiantutkijan antaman selityksen tulee olla uskottava oman maailmamme rationaalisessa ilmapiirissä, vaikka se sotisi menneisyydessä vallinnutta totuutta vastaan, sillä yliluonnollisuuskin pitää selittää luonnollisena, muuten rationaalinen nykyisyys ei sitä hyväksy, kirjoittaa Itä-Suomen yliopiston yleisen historian professori ja historiantutkija Jukka Korpela.

Mennyttä käsitellessään pitäisi tuntea aina konteksti jotta voi arvioida historiassa tapahtuneita ratkaisuja eikä arvostella menneisyyttä omien luulojensa mukaan. Se, mikä on totta tänään, ei ollut välttämättä totta eilen, ja kun maailma ja sen arvot muuttuvat, myös lait pitää säätää uudelleen. Yhdysvaltojen korkein oikeus muistuttaa shariaa tulkitsevia imaameja, jossa järkevien sääntöjen sijaan uskotaan järkeä suuremman intelligenssin ylihistorialliseen hengentuotteeseen. Historiattomuus on myös niiden me-too -kamppanjoiden perusongelma, joissa uskotaan nykyisten arvojen ja totuuksien olevan mittapuu myös menneisyydessä.

Lyhenteet ”eaa” ja ”jaa” ovat yleistymässä ja korvaamassa vanhat e.Kr.” ja ”j.Kr -lyhenteet. Uudistuksella yritetään vapautua nimeen liittyvästä uskonnolliseksi luullusta julistuksesta mutta ajatus yhteisen ajanlaskun alusta johtaa harhapoluille. On parempi kutsua kalenteria oikealla nimellä, jolloin tulee kerrottua se, mistä on kyse historiallisesti. Rikokset eivät tule sillä hoidetuksi, että ne piilotetaan kirjoittaa Itä-Suomen yliopiston yleisen historian professori Jukka Korpela.

Emme ymmärrä Stalinin hallintoa ja suomalaisten suhdetta siihen paremmin, vaikka meillä olisi rekisteri kaikista tapetuista. Historiantutkimuksen tehtävä ei ole etsiä arkistoista historian tosiasioita positivismin hengessä, koska menneisyys ei selity keräämällä ja liittämällä irrallisia lähdefaktoja yhteen. Pitää ymmärtää, miksi ja miten kukin poikkeuksellinen fakta on syntynyt, ja vasta konteksti avaa ristiriidan. Siksi arkisto ei ole kansakunnan muisti vaan se on vain hallinnon kaatopaikka – emme löydä sieltä faktoja yhdistävää tieteellistä selitystä sellaisenaan kirjoittaa Itä-Suomen yliopiston yleisen historian professori Jukka Korpela.