Tieteen ”julkaise tai tuhoudu” -periaate on muuntunut pakonomaiseksi tarpeeksi näkyä jatkuvasti julkisuudessa. Näkyvyyden paine ei saisi johtaa siihen, että tutkimuskohteet tai tutkimusuutisointi valitaan klikkijulkisuuden ehdoilla. Yliopistojen tuottama tieto ei siirry yhteiseksi hyödyksi niinkään tekstien vaan ihmiskehojen muodossa. Tutkimusviestinnässä tulisikin siksi kiinnittää enemmän huomioita tutkijoiden fyysiseen liikkuvuuteen vaikkapa esimerkiksi journalismin tai liiketoiminnan suuntaan kirjoittaa professori Mika Pantzar.
Kotimaisen tiedeviestinnän ongelmista ja merkityksestä on esitetty puheenvuoroja viime aikoina muun muassa Tieteessä tapahtuu -aikakauslehdessä (ks. 5/2019, 6/2019, 1/2020). Näkökulmat ovat painottuneet tiedepolitiikkaan ja -rahoitukseen, tieteenalojen sisäisiin toimintaperiaatteisiin sekä itse tieteenteon sisältöihin. Tieteellisen tiedon yleistajuistaminen on olennaisesti osa myös EU-tasolla käytävää keskustelua vastuullisen tieteen yleisistä periaatteista, tieteenteon etiikasta sekä tiedon roolista poliittisessa päätöksenteossa. Ajankohtaisen teeman […]
Tieteessä tapahtuu -lehden uusin numero 1-2020 on ilmestynyt. Uusimman lehden artikkelien tiedepoliittisia aiheita ovat vastuullinen tiede ja tiedeneuvonta. Lisäksi on artikkeleita esteettisestä ympäristösivistyksestä sekä tieteen ja uskonnon välisestä vuoropuhelusta, esimerkkinä on evoluutioteoria.
Kari Raivion kirja liittyy ”totuudenjälkeisen ajan” innoittamien kirjojen vuohon. Totuuden ja valheen, luotettavuuden ja epäluotettavuuden, puolueettoman tiedonvälityksen ja agendan ajamisen välisiä rajankäyntejä on viime aikoina kirkastettu useissa Suomessa julkaistuissa kirjoissa. Esimerkinomaisesti voidaan luetella muun muassa seuraavat teokset: Jantunen (2015), Sarja (2016), Levitin (2017), Pörsti (2017), Korvela & Vuorelma (toim. 2017), Haasio, Ojaranta & Mattila (2018). […]