Historia ei sellaisenaan laukaise konflikteja mutta on kylläkin käytettävissä pönkittämään niitä. Etelä-Venäjä on keskiajalta lähtein ollut klaanien, pikkuruhtinaiden ja nousuhakuisten yhtenäisvaltioiden taistelutanner, jolla myös historiapolitiikkaa on käytetty taistelun voimavarana. Historiankirjoittajat ovat Ukrainassa ja Venäjällä auliisti ottaneet poliittisen roolin ja sen avulla raivanneet menneisyydestä tulevaisuuden lähtökohtia. 2000-luvun itä- ja etelä-Venäjällä erityisiä valtiollisia kollektiivisen muistin instituutteja on valjastettu käyttämään historiaa uusnationalististen skenaarioiden levittämiseen. Historian totuudellinen käyttö edellyttää kuitenkin historiatiedon luonteen mukaista dialogista kerrontaa.
Venäjän suorittama Krimin valtaus vuonna 2014 aiheutti maailmalla ja myös Suomessa kirjojen tulvan, kun tietokirjailijat ryhtyivät valaisemaan aihepiirejä, jotka liittyvät Ukrainan ja Venäjän keskinäisiin suhteisiin sekä maiden väliseen sotaan. Useita teoksia on arvosteltu myös Agricolassa. Pamfletissaan Info-sota (2015) sotatieteilijä Saara Jantunen tarkastelee Venäjän levittämää disinformaatiota. Anne Applebaum puolestaan esittelee stalinismin karmeita vuosia kirjassaan Punainen nälkä […]
Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksen Kriisit uudelleenmääriteltynä -tutkimuskeskittymä järjesti avoimen yleisöluennon Putinin sota – Putinin historia. Tilaisuudesta luotu tallenne on nyt katsottavissa.
Ukraina on Euroopan itää ja Euroopan länttä. Se on rajamaa, monien uskontojen, kielien ja kansojen sulatusuuni. Roomalais-katolisuus ja ortodoksisuus, etelässä islam ja historiassa juutalaisuus ovat jättäneet jälkensä maan moniin suuriin kaupunkeihin, joiden historia palautuu antiikin aikaan. Helsingin yliopiston Euroopan historian professori Laura Kolbe taustoittaa Ukrainan akuuttia tilannetta historiallisella katsauksella maan menneisyyteen.