FM Kaisa Kortekallio väittelee 21.2.2020 kello 12 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta ”Reading Mutant Narratives – The Bodily Experientiality of Contemporary Ecological Science Fiction”. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Auditorio 116, Unioninkatu 35.
Vastaväittäjänä on Professor Pieter Vermeulen, University of Leuven, ja kustoksena on professori Bo Pettersson.
Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.
***
Reading Mutant Narratives keskittyy ekologista kriisiä käsitteleviin ”mutanttikertomuksiin” ja niille tyypilliseen kokemuksellisuuteen. Mutanttikertomukset ovat tieteisfiktiivisiä kertomuksia, joissa ihmiskeskeiset ja posthumanistiset piirteet yhdistyvät ja antavat lukijalle mahdollisuuksia ekologiseen ymmärrykseen. Esimerkkeinä mutanttikertomuksista tutkimus nostaa esiin kolmen yhdysvaltalaisen tieteiskirjailijan, Greg Bearin, Paolo Bacigalupin ja Jeff VanderMeerin, teoksia. Nämä teokset asettavat ihmisen osaksi ekologisia, evolutiivisia ja teknologisia vuorovaikutussuhteita, joissa myös ihmisruumiit ja ruumiillinen kokemus muuttavat muotoaan. Väitöskirja tutkii siis, kuinka tieteisfiktiiviset kertomukset ympäristöllisestä ja kokemuksellisesta muutoksesta voivat kehittää ruumiillista kokemusta.
Kertomuksentutkimukseen ja empiiriseen lukijatutkimukseen tukeutuen tutkimus lähtee oletuksesta, että sopivissa olosuhteissa kirjallisuuden lukeminen voi edesauttaa kokemuksellisia muutoksia. Tutkimus tarkastelee tieteisfiktion lukemista eletyn ruumiillisen kokemuksen tasolla. Lukukokemuksen analyysissa otetaan huomioon sekä lukijan ruumiillinen, subjektiivinen ja historiallinen tilanne että luettujen teosten kytkeytyminen romaanikerronnan ja tieteisfiktion lajityypin perinteisiin. Suuri osa nykykirjallisuudesta esittää ruumiillisen kokemuksen luonnollisena ja kätkee oman kerronnallisen vaikutusvaltansa, mutta mutanttikertomusten kerronnalliset keinot saattavat outouttaa lukijoiden ruumiillista kokemusta suhteessa sekä elettyyn ympäristöön että kirjallisuuteen itseensä. Tieteisfiktion tutkimuksen käsitteistöä uudistaen väitöskirja kutsuu tällaista lukemisen dynamiikkaa ”ruumiilliseksi vieraannuttamiseksi”.
Lukukokemuksen analyysien avulla tutkimus esittää, kuinka kirjallisuuden lukeminen ohjaa osaltaan lukijoiden tunne- ja havaintotottumusten muotoutumista. Se tuo yhteen ruumiillis-kognitiivisia ja posthumanistisia lähestymistapoja kirjallisuudentutkimukseen ja muotoilee ”performatiivis-enaktiivisen” lähilukemisen metodin, joka auttaa sanallistamaan lukukokemuksen ruumiillisia, ympäristöllisiä ja ei-inhimilliseen kurovia puolia. Ruumiillisen kokemuksellisuuden syventäminen tämän metodin avulla tuo ekologisen tieteisfiktion tiiviimmin osaksi globaalin ympäristömuutoksen kokemuksellista tilannetta.