Mai Tolosen edellisen romaanin Kupai nau sivuhahmo Bertha nousee nyt päähenkilöksi. Kehyskertomuksen Bertha-mummo elää 1920-luvun Viipurissa, jossa hänen juttukumppaninsa on puhelias pojanpoika Väinö. Yhteinen valokuva-albumin selailu johdattaa muistoihin, jotka ovat enimmäkseen kipeitä ja surullisia. Menneeseen vihkiytymisen ohella muutakin kakkosluokkaa käyvä koululainen saa tehdä. Hän lukee peräkammarissa heikkonäköiselle isoäidilleen sanomalehtiä. Mieluiten poika pysähtyisi Paavo Nurmesta kertoviin urheilu-uutisiin, mutta mummo valitsee jutut. Tuon tuosta sivuilla vilahtaa uutisia ruotsalaisilta tai venäläisiltä kalskahtavia sukunimiään vaihtavista paikkakuntalaisista. Nämä palstantäytteet harmittavat Berthaa, ja tälle on syynsä.
Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla syntynyt ja kasvanut nainen on tehnyt 1860-luvun nälkävuosina pitkän matkan karjalaisen heimon pääkaupunkiin, jossa oli kohdattava uudet tavat ja toinen kieli. Ajatus oman taustan häivyttämisestä nimeä vaihtamalla on hänelle vieras ja vastenmielinen.
Mai Tolonen vie lukijan Berthan lapsuuteen ja kertoo tyypillisen tarinan lähdön väistämättömyydestä aikana, jolloin nälkä ja taudit kaatoivat kansaa. Maanviljelijän tyttären tulevaisuus saa epävarman suunnan, kun isä yllättäen kuolee ja tila menee alta.
Avioliitto pelastaa piiantöistä torppaan, mutta katovuodet koettelevat kasvanutta perhettä ja puoliso Johan vannoo Karjalan monipuolisen elinkeinorakenteen takaavan Pohjanmaata vakaamman tulevaisuuden. Auvoista ei elämästä uusilla asuinsijoillakaan muodostu, mutta perhe selviytyy. Asuinpaikat vaihtuvat levottoman aviomiehen nenän osoittaessa aina uutta kohti, ja Kivennavalla perhe kokeilee maanviljelyä. Lapsia syntyy ja valitettavasti myös menehtyy. Kun lavantauti vie Berthan miehen, arki asettuu jälleen uuteen asentoon.
Viipurin maisemissa Mai Tolosen kuvaamat ihmiset elävät Suomen kivuliaita syntyvuosia ja aistivat uusia aatteita. Berthan tytärtä innostaa snellmanilainen sivistysaate, mutta äidille Snellman oli kitsas rahakirstun vartija aikana, jolloin leipätaikinaan jouduttiin pistämään siemenviljat ja karja lopettamaan rehunpuutteen takia. Muistot kuljettavat keskushahmon sisällissodan aikaiseen Viipuriin, jossa punaisten joukot vaihtuvat valkoisiin. Yhtenä juonteena vilistävät valokuvaotokset lapsista, jotka ovat etsineet omat polkunsa ja lähteneet tahoilleen. Pietari siinteli heistä jollekulle houkuttelevana etappina, mutta armeijaura venäläisessä sotaväessä tarjosi kovaa kyytiä. Berthan on jo vaikea muistaa Yhdysvalloissa varttuneiden ja sinne jääneiden lastenlasten nimiä.
Meiltä on aina lähdetty on perheromaani, joka sukututkimukseen perustuvan realismin keinoin kuljettaa ihmiset 1800-luvun puolivälistä itsenäiseen Suomeen. Sen hieman epäreiluksi vertailukohdaksi voi ottaa Maria Turtschaninoffin vuonna 2022 ilmestyneen ja suomennetun episodiromaanin Suomaa (Arvejord), joka piirtää fantasiaa hyödyntäen huomattavan pitkän kaaren suomalaisen suvun elämää. Vertailu on epäsuhtainen, sillä kirjat ovat monin tavoin erilaiset, mutta samaa on se, että molemmat asettavat henkilönsä hakemaan ratkaisuja luonnon ja ympäristön tarjoamiin haasteisiin. Turtschaninoffin keskushahmot elävät pohjanmaalaisella maatilalla halki vuosisatojen, kun taas Tolosen ihmiset kimpoavat pohjanmaalta pieneläjiksi Karjalaan. Jälkimmäisellä rajana on yhden sukupolven muisti.
Suomaan maagisesti silattua kuvausta värittävät henkilöitä riepottavat vietit ja riuduttavat haaveet; tavan takaa kurkistetaan mielen pimeisiin sopukoihin, salattuihin toiveisiin ja unelmiin. Sen sijaan Tolosen Meiltä on aina lähdetty antaa ihmisilleen pelkistetymmän tunneskaalan. Se on kirjailijan johdonmukainen ratkaisu, mutta hillitysti piirretyt menneisyyden ihmiset eivät näin kasva täysimittaisiksi ja ristiriitaisiksi toimijoiksi. Tästä huolimatta Mai Tolosen henkilöt ovat elossa iloissaan ja suruissaan; heistä näkyy, miten vaikeissa oloissa suomalaiset ovat etsineet toimeentulon mahdollisuuksia – ja sellaisia myös löytäneet.
- Kirjan nimi:
- Meiltä on aina lähdetty
- Kustantaja:
- Warelia
- Julkaisuvuosi:
- 2023
- Sivumäärä:
- 332
- Kirjoittajat:
- Tolonen, Mai
- Lisätiedot:
- Kuin vaeltava varjo (Agricolan arvostelut)
Mai Tolonen haluaa kuvata niiden ihmisten elämää, jotka historia on melkein unohtanut. (Länsiväylä) - Esittelyn kirjoittajan nimi:
- Paavo Oinonen
- Esittelyn kirjoittajan arvo tai asema:
- Yliopistonlehtori
- Esittelyn kirjoittajan organisaatio tai kotipaikka:
- Turun yliopisto