Länsimaisessa kulttuurissa on tapana pitää monenlaisia eläimiä lemmikkeinä. Nämä poikkeavat tuotantoeläimistä ennen kaikkea lajiensa ja kokonsa puolesta. Lemmikkiharrastuksesta on kehittynyt taloudellisesti yhä merkittävämpi liiketoiminnan kohde, ja eläintutkijat ovat erityisesti 2000-luvulla kiinnostuneet yhä enemmän lemmikkien käyttäytymisestä. Tutkimus onkin kumonnut vanhoja käsityksiä kaikkien eläinten tunteista ja älyllisistä toiminnoista sekä tuonut uutta tietoa, jota Helena Telkänranta välittää teoksissaan: Millaista on olla koira?, Millaista on olla kissa? ja Millaista on olla lemmikki? Linnut, jyrsijät, terraarioeläimet ja muut. Tietoa tarvitaankin, jotta lemmikinomistajat osaisivat huomioida eri eläinlajien tarpeet niin, että ihmisen ja eläimen välinen suhde olisi kummallekin osapuolelle palkitseva.
Telkänrannan uudet teokset täydentävät hienosti aikaisempaa lemmikkikirjallisuutta. Niissä on jonkin verran ennestään tuttua asiaa, mutta niissä on myös aiheita, joita on käsitelty vähän aikaisemmissa teoksissa. Ennen kaikkea niissä on uusia tutkimustuloksia – jopa sellaisia, joita ei ole aikaisemmin julkaistu suomeksi eikä millään muullakaan kielellä.
Millaista on olla koira? kertoo uusimman tutkimuksen pohjalta siitä, miten koira kokee maailman, mitä se ymmärtää ja mitä ei, millaisia tunteita sillä on ja millaisia ei ja mikä sitä viihdyttää. Kaikki Telkänrannan käsittelemät asiat ovat kiintoisia: suden ja koiran yhtäläisyydet ja erot, eri koirarotujen aivot, koiranpennun elämän alkuvaiheet, koiran käyttäytymistarpeet, tunteet, oppiminen ja älykkyys sekä ihmisen ja koiran välinen suhde. Omistajan on tärkeä tietää myös se, että koiran elämän varhaiset vaiheet ja kokemukset vaikuttavat ratkaisevasti eläimen suhteeseen lajitovereihin ja ihmiseen. Telkänranta kirjoittaa koirista yleensä, mutta huomioi paikoin myös eri rotujen ominaisuuksia ja käyttäytymistä.
Millaista on olla kissa? kertoo vastaavasti kissan kokemuksista, ymmärryksestä, tunteista ja viihtymisestä. Aluksi Telkänranta kuvaa afrikanvillikissan ja kesykissan yhtäläisyyksiä ja eroja sekä kesykissan kehitystä pennusta aikuiseksi, tunteita ja hyvinvointia sekä oppimista ja käyttäytymistä. Kissan suhde ihmiseen on myös keskeinen aihe, sillä kirja on tarkoitettu lähinnä tavallisen kotikissan omistajille. Teoksesta on iloa ja hyötyä myös hiiriä pyydystävien maalaiskissojen omistajille, löytökissojen hoitajille ja kissahoitoloiden pitäjille. Tekijä mainitsee myös joitakin eri kissarotujen ominaisuuksia. Hän tähdentää tässäkin teoksessa lemmikin varhaisten elinviikkojen ja kuukausien monipuolisten kokemusten tärkeyttä eläimen myöhemmän käyttäytymisen ja ihmissuhteen kannalta.
Millaista on olla lemmikki? Linnut, jyrsijät, terraarioeläimet ja muut keskittyy pieniin nisäkkäisiin, lintuihin, matelijoihin ja kaloihin. Kirja välittää uutta tutkimustietoa mm. jyrsijöistä, undulaateista, liskoista, käärmeistä, kaloista ja sammakoista. Siinä on vähiten tietoa selkärangattomista, koska niitä on tutkittu vähän. Telkänranta kirjoittaa pienten lemmikkien tunteista ja tietoisuudesta, tilan ja toiminnan tarpeesta, oppimisesta, älykkyydestä ja sosiaalisuudesta, Näistä kaikista asioista on lemmikin omistajan tärkeää tietää mahdollisimman paljon.
Viime vuosien tutkimukset osoittavat, että ”alkeellisina” ja ”vähemmän kehittyneinä” pidetyt eläimetkin ovat paljon älykkäämpiä ja tuntevampia, kuin tähän asti on luultu. Evoluutiotutkimuksessa ei tällaista erottelua edes tehdä. – Koira ja kissa ovat älykkyydeltään suunnilleen samalla tasolla. Kuva: Matti Poutvaara (kuvaaja), Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma.
Olkoot lemmikit mitä eläinlajia tahansa, on tärkeää tietää niiden henkisten kykyjen rajat sekä se, etteivät ne ymmärrä ihmisten puhetta ja odotuksia eivätkä totu mihin tahansa. Kertoessaan paikoin luonnonoloissa elävien eläinten käyttäytymisestä Telkänranta antaa lemmikkien omistajille arvokasta tietoa siitä, millaisissa oloissa kesytetytkin pieneläimet parhaiten viihtyvät ja millaista tilaa ne tarvitsevat. Kaikissa kolmessa kirjassaan hän muistuttaa, että saadessaan oleilla luontaisissa olosuhteissa, niin koirat ja kissat kuin muutkin lemmikit käyttäytyvät kiinnostavasti ja vivahteikkaasti. Tieto auttaa parantamaan eläinten hyvinvointia sekä omistajan ja eläimen välistä suhdetta.
Kirjoissa on runsaasti värivalokuvia Creative Commons -lisenssillä sekä muutamia Maija Karalan selkeitä piirroksia lemmikkien elekielestä, jota omistajan on hyvä oppia lukemaan. Koira- ja kissakirjassa on kummassakin yli kaksikymmentä kuvaa sekä lemmikkikirjassa viitisenkymmentä kuvaa. Pitkät kuvatekstit ovat hyvin valaisevia. Teosten lopussa on runsaasti lähteitä luvuittain sekä hakemisto. Houkuttelevat kannet ovat Timo Nummisen käsialaa.
Villistä kesyksi
Koira on ihmisen lemmikkieläimistä vanhin. Se on kesyyntyi sudesta vähintään yli 10 000 vuotta sitten, kun rohkeimmat susiyksilöt alkoivat etsiä ravintoa metsästäjä-keräilijöiden tunkioilta ja luottaa ihmiseen. Kesyyntymisen myötä koirien aivojen kehitys pysähtyi noin neljän kuukauden ikäisen sudenpennun aivojen tasolle. Koiralla onkin erilainen aivojen toiminta, ulkonäkö, käyttäytyminen ja kokemusmaailma kuin sudella.
Laumassa susista tulee hyvin yhteistyökykyisiä, ja ne omaksuvat saaliin metsästyksessä erilaisia tehtäviä käytännön ja kokemuksen kautta. Niiden metsästyskäyttäytymistä kuvaa hyvin liikemalli: havainto – tuijotus – hiipiminen – takaa-ajo – kiinniotto – tappopurenta – repiminen. Koirien käyttäytymistä ei ohjaa ja määrää lauma vaan ihminen. Eri roduilla, joita ihminen on kehittänyt erityisesti 1800-luvulta lähtien, on liikemallista säilynyt eri osia. Esim. terriereillä ja vinttikoirilla malli on säilytetty kokonaan, mutta muilla roduilla siitä on vain osa jäljellä. Rodunjalostuksen takia koiralla on myös paljon enemmän kokoja, värejä ja ruumiinmuotoja kuin muilla eläinlajeilla.
Kesykissat polveutuvat afrikanvillikissasta, joka asusti alkujaan Afrikassa ja Lähi-Idässä vaihtelevissa maastoissa metsissä, pensastoissa ja kylien reunamilla. Kissat söivät jyrsijöitä, lintuja ja muita pikku otuksia eläen etupäässä yksin ja pyydystäen ruokansa yksin. Kun ihminen alkoi viljellä ja varastoida viljaa noin 10 000 vuotta sitten, aittoihin ilmestyi myös hiiriä ja rottia, joita kissat puolestaan tulivat pyydystämään. Välimeren alueelta kissa levisivät pitkin kauppareittejä Eurooppaan ja Aasiaan.
Runsaan ruokapöydän äärellä osa villikissoista oppi sietämään lajitoveriensa läsnäoloa ja ihmisen läheisyyttä paremmin kuin toiset, ja kun ihmiset suosivat sosiaalisempia yksilöitä, ne myös lisääntyivät. Tuhansien vuosien aikana kissa on muuttunut vähemmän kuin koira, sillä ihmisellä ei ole ollut tarvetta kehitellä kissasta eri lajityyppejä, kun sen päätarkoitus on ollut jyrsijöiden pyydystäminen. Vasta keskiajalla ihminen on valikoinut kissasta uusia värimuunnoksia ja 1900-luvulla kehitellyt siitä eri rotuja. Yhä edelleen kissa on vain osittain sosiaalinen laji, mutta eri roduissa on enemmän ja vähemmän seurallisia, aktiivisia ja passiivisia, vierasarkoja ja aggressiivisuuteen taipuvia. Maatiaiskissat eivät yleensä edusta ääripäitä, vaikka niissä on ujoja ja uteliaita, sosiaalisia ja itsenäisiä.
Ihminen pitää lemmikkeinään monenlajisia piennisäkkäitä, lintuja ja matelijoita, jopa selkärangattomiakin, jotka hän sulkee häkkeihin, akvaarioihin ja terraarioihin. Niillä kaikilla on omat luontaiset ruokatottumuksensa ja käyttäytymistarpeensa. Niillä on myös tunteita. Kani, undulaatti ja mustekala tarvitsevat jokainen erilaiset elinolot. Kuva: Wikimedia Commons.
Pieniä lemmikkejä ei ihminen ole pitänyt lähellään yhtä kauan kuin koiria ja kissoja, eivätkä ne ole ”kesyyntyneet” samalla tavalla. Osa niistä pyydystetään nykyisinkin suoraan luonnosta, mikä uhkaa jo eräiden lajien olemassaoloa. Minkä tahansa lemmikin hankkimisessa on syytä miettiä tarkkaan omia motiivejaan ja mahdollisuuksiaan tarjota eläimelle hyvä koti sekä lajien monimuotoisuuden säilymistä.
Pennusta aikuiseksi
Kaikki lemmikit tarvitsevat monipuolisen kasvuympäristön ensimmäisten elinviikkojensa ja -kuukausiensa aikana. Useimmat tarvitsevat sekä lajitoveriensa että ihmisen seuraa pystyäkseen käyttäytymään luontevasti ilman stressiä, pelkoa ja aggressiivisuutta. Huonot kokemukset lajitovereista tai ihmisistä johtavat herkästi käyttäytymisongelmiin. Pelottomat, rauhalliset lemmikit voivat hyvin kuten niiden ympäristökin.
Jos lemmikki saa traumaattisia kokemuksia ensimmäisten elinkuukausiensa aikana, sen stressinhallintajärjestelmä ei kehity niin hyväksi kuin voisi. Se tarvitsee ympärilleen sekä ikäisiään että aikuisia lajitovereita ja erilaisia ihmisiä. Lemmikit tarvitsevat ympärilleen myös erilaisia hajuja, ääniä, pintoja, muotoja, tekstuureja ja tapahtumia, joiden aistiminen tuottaa uusia hermokytkentöjä. Eri aisteillaan ne saavat ympäristöstä paljon tärkeää tietoa. Mitkään lemmikit eivät pidä äkillisistä kovista äänistä, valoista tai muutoksista. Sekä pienet että isommat lemmikit on hyvä tutustuttaa uusiin asioihin rauhallisesti ja vähän kerrassaan. Niille on tehtävä mahdolliseksi monipuolinen liikunta, jotta niiden vartalonhallinta harjaantuu, kun lihakset ja aivot joutuvat töihin.
Eri eläinten sosiaalistumisen herkkyyskausi vaihtelee, mutta se ei ole millään eläimellä kovin pitkä, yleensä viikkoja tai muutamia kuukausia. Tuona aikana niiden ilme- ja elekieli sekä kyky luottaa toisiin eläimiin kehittyy harjoittelemalla aikuisten lajikumppanien seurassa. Poikasen on kuitenkin saatava olla riittävän kauan emon hoivissa, jotta siitä tulee luottavainen, rohkea, tasapainoinen ja sosiaalisesti osaava. Esimerkiksi koiria ei pidä vierottaa alle seitsemän viikon ikäisenä, ellei uudessa kodissa ole ennestään koiria. Mitään lemmikkejä ei kannata kasvattaa ”pomottamalla”, pakottamalla, rankaisemalla, huutamalla tai väkivaltaa käyttäen, ellei halua tehdä lemmikistään pelokasta tai aggressiivista.
Luottamus ihmiseen ei ole millään eläimellä geeneissä. Se on opittava, ja se syntyy vain, jos seurustelukokemukset tuntuvat hyviltä. Lemmikin syliin nostamisessa on syytä edetä hyvin varoen. Ihminen voi vähitellen ja lempeästi opettaa pentua kosketellen, silitellen, rapsuttaen ja leikkien. Kuva: Maria Jokinen (kuvaaja), Wikimedia Commons.
Kaikki lemmikit eivät ole poikasia uuteen kotiin tullessaan, mutta niihinkin voi uusi omistaja solmia tyydyttävän suhteen, kun osaa toimia oikein. Telkänranta antaa tähän hyviä neuvoja. Kärsivällisyys, lempeys, rauhallisuus ja vähittäinen johdonmukainen eteneminen tuottaa parhaiten tuloksia.
Tunteita ilman ilkeyttä
Yksi kiintoisimmista asioista, joita Telkänranta käsittelee kirjoissaan, ovat eläinten tunteet. Niitä on tutkittu jo 1990-luvulta lähtien eli noin 30 vuotta. Tutkimuskohteina ovat olleet norsut, ihmisapinat, varislinnut, delfiinit ja koirat sekä viime vuosina myös kilpikonnat, kalat, sammakot, kotilot ja matelijat. Kaloista ja matelijoista on saatu eniten uutta tietoa. Voimakkaiden tunteiden kokeminen on eläinkunnassa yleisempää kuin monet ihmiset ovat aikaisemmin uskoneet.
Tutkimusten perusteella tiedetään, että kaikki selkärankaiset – linnut, nisäkkäät, matelijat, sammakkoeläimet ja kalat – kokevat perustunteita: iloa, kiintymystä, seksuaalisuutta, leikkisyyttä, surua, pelkoa, aggressiota, yksinäisyyttä ja yllättymistä. Eläimet tuntevat myös kipua. Myönteiset tunteet ylläpitävät aivojen terveyttä, mutta kielteiset tunteet – pelko, aggressio, ahdistus, suru, yksinäisyys – aiheuttavat stressiä, masennusta, turhautumista ja avuttomuutta.
Eläimet kuten ihmisetkin tarvitsevat joka päivä myönteisiä kokemuksia, mielihyvää, jota tuottavat elimistön omat opiaatit, dopamiini, oksitosiini ja serotoniini. Ruoan löytäminen, pentujen hoitaminen, yhdessä pysyminen ja oppiminen tuottavat mielihyvää. Myös riittävän suuri tila on tärkeä sekä isoille että pienille lemmikeille, jotta ne tuntevat olonsa turvalliseksi. Monet eläimet tarvitsevat koloja ja piiloja, joihin ne voivat halutessaan puikahtaa. Ne tarvitsevat myös tähystyspaikkoja, joista ne voivat ”hallita” maisemaa.
Lemmikkien tunteiden havaitseminen ja tulkitseminen ei ole helppoa, sillä eläinten tunteiden ilmaukset ovat usein hyvin pieniä. Niitä on opeteltava havaitsemaan. Eläimet elehtivät, ilmehtivät ja ääntelevät vaihtelevasti. Ne käyttävät myös silmiään, korviaan ja häntäänsä. Joskus eläimet purevat, pakenevat tai jähmettyvät paikoilleen ja joskus niiden ruumiinlämpö vain nousee. Jokseenkin jokainen lemmikin omistaja on myös huomannut, että eläimet havaitsevat omistajansa ja toisten eläinten tunnetiloja.
Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, että lemmikit tekisivät jotakin tahallaan tai ilkeyttään. Selkärankaiset eivät nimittäin koe kaikkia tunteita, joita ihmiset kokevat. Ne eivät tunne syyllisyydentuntoa, häpeää, kostonhimoa eivätkä ne protestoi. Ne haluavat käyttäytymisellään poistaa omaa pahaa oloaan tai saada omistajan rauhoittumaan. Omistajalla on vain koetettava selvittää, mistä lemmikin kulloinenkin paha olo johtuu.
Kuva: Melkein kaikki lemmikit ovat sosiaalisia lajeja. Yksineläjälajeja on vähän – linnuissa ei yhtään. Seeprapeipot viihtyvät sekä parinsa kanssa että sukulaistensa parvessa. Liza Gross, PLoS Biology Vol. 4/8/2006.
Moni eläin viihtyy vaihdellen parinsa, perheryhmänsä tai suurperheensä seurassa. Tärkeää on, että yksilö saa valita kumppaninsa itse. Tämä olisi otettava huomioon myös, kun lemmikille hankitaan paria ti muuta kumppania, sillä väärät kaverit tai liian monet kaverit aiheuttavat stressiä. Viimeaikaisen tutkimuksen mukaan homoseksuaalisuus on eläinkunnassa tavallisempaa kuin on luultu, mutta moni lemmikinomistaja lienee itsekin
havainnut saman asian.
Moni lemmikin omistaja kuvittelee juuri hänen Mirrinsä tai Rekkunsa olevan maailman viisain otus. Mutta eläintutkimukset ovat osoittaneet, että eräät nisäkäs- ja lintulajit ovat vähintään yhtä älykkäitä tai älykkäämpiä kuin kissat ja koirat. Apinat, delfiinit, norsut, varislinnut ja isot papukaijat ovat eläinkunnan älykköjä. Harvat pitävät niitä tai karhuja ja sikoja lemmikkeinään, mutta on mielenkiintoista tietää, että karhu hyvä lukumäärissä ja sialla on hyvä tilan- ja ajantaju. Mitä älykkäämpi lemmikkieläin on, sitä vaativampaa on keksiä sille mielihyvää tuottavaa tekemistä.
***
Telkänrannan kirjat uusine tietoineen avaavat mahdollisuuden lemmikkien omistajille muuttaa entisiä virheellisiä käsityksiään eläinten käyttäytymisestä ja alkaa tajuta, mitä eläinten mielessä todella liikkuu ja mitä hyvä elämä niille merkitsee. Tieto avaa aivan uusia näkymiä eläinten elämään. Kun ymmärrämme, mitä lemmikki yrittää sanoa ja mitkä lajin luonnolliset tarpeet ovat, voimme paremmin viihtyä toistemme seurassa.
- Kirjan nimi:
- Millaista on olla koira?
- Kustantaja:
- SKS Kirjat
- Julkaisuvuosi:
- 2023
- Sivumäärä:
- 161
- Kirjoittajat:
- Telkänranta, Helena
- Lisätiedot:
- Mitähän tuo Musti minusta (ja muusta maailmasta) ajattelee? (Agricolan arvostelu)
- Esittelyn kirjoittajan nimi:
- Leena Rossi
- Esittelyn kirjoittajan arvo tai asema:
- FT, KK, tietokirjailija
- Esittelyn kirjoittajan organisaatio tai kotipaikka:
- Turku