Cregan-Reid, Vybarr: HOMO SAPIENS: Luotu liikkumaan. Miten muuttamamme maailma muuttaa meitä [Primate Change. How the world we made is remaking us ]. Käännös: Petri Ukskoski. Minerva Kustannus Oy, 2019. 427 sivua. ISBN ISBN 978-952-312-919-1.
Kentin yliopiston Englannin ja humanistisen ympäristöntutkimuksen professori Vybarr Cregan-Reid (s. 1969) on aikaisemmin kirjoittanut sekä tieteellisiä että suurelle yleisölle tarkoitettuja artikkeleita mm. kirjallisuudesta, viktoriaaneista, ihmisruumiista, biomekaniikasta, liikuntatutkimuksesta ja ympäristöstä. Hän on julkaissut myös teokset Discovering Gilgamesh: Geology, Narrative and the Historical Sublime in Victorian Culture (2013) ja Footnotes: How Running Makes Us Human (2016). Näiden kirjoittamisen yhteydessä hankkimiaan tietoja hän hyödyntää myös nyt arvosteltavassa teoksessa HOMO SAPIENS – Luotu liikkumaan: Miten muuttamamme maailma muuttaa meitä.
Cregan-Reid jakaa kirjansa viiteen osaan. Niistä ensimmäisessä hän käsittelee aikaa noin 500 000 000 eaa. – 30 000 eaa. aloittaen varhaisista selkäjänteisistä eliöistä, mutta etenee nopeasti ihmislajin evoluution alkuvaiheisiin, jotka ajoittuvat yli kahden miljoonan vuoden taakse ja ovat kirjan pääteeman – luotu liikkumaan – kannalta olennaisia. Toisessa osassa kirjoittaja tarkastelee ihmisten kulttuurin kehitystä 30 000 eaa. – 1700 eli maatalouden vallankumouksesta teollisen vallankumouksen alkuun. Tuona aikana viljelyn ja eläintenhoidon alkaminen muutti ihmisten liikkumista ja ravintoa sekä kehon rakennetta ja kasvojen muotoa.
Kolmannessa osassa kirjoittaja käsittelee vuosien 1700–1910 välistä aikaa, jolloin teollistuminen saastutti ilman, veden ja luonnon sekä pakotti suuren osan ihmisistä yksitoikkoiseen seisomatyöhön meluisiin, likaisiin ja pimeisiin tehtaisiin ja kaivoksiin. Kirjan neljäs osa koskee aikaa vuodesta 1910 nykypäivään asti, jolloin tehtaiden rinnalle tulivat siistit toimistot. Näissä työntekijät joutuivat istumaan kaiket päivät. Viimeisessä osassa tekijä luo vielä silmäyksen tulevaisuuteen. Joka luvun alussa on aikajana, jolle on merkitty kyseisen periodin tärkeimmät tapahtumat ja keksinnöt. Teoksessa on muutamia kymmeniä käsiteltäviin aiheisiin liittyviä piirroksia, kuvia, karttoja ja graafisia esityksiä. Myös kirjan loppuun sijoitetut viitteet ja hakemisto ilahduttavat kiinnostunutta lukijaa.
Cregan-Reid käyttää usein termiä antroposeeni (ihmisen aika), jonka nobel-kemisti Paul Josef Crutzen on keksinyt. Kirjan tekijä tarkoittaa sillä ennen kaikkea geologien holoseeniksi nimeämää kautta eli viime jääkauden jälkeistä aikaa, joka alkoi noin 11 700 vuotta sitten. Tekijän ennustuksen mukaisesti termin käyttö näkyy yleistyneen nopeasti.
Alati liikkuvat Homo-lajit
Ensimmäiset ihmisiä hiukan muistuttavat apinat ilmaantuivat maapallolle noin 23 milj. vuotta sitten. Etelänapinat, ihmissuvun välittömät edeltäjät syntyivät puolestaan noin 5,3 milj. vuotta sitten. Ne elivät vielä puissa lämpimässä tai jopa trooppisessa ilmastossa, jossa metsää kasvoi kaikkialla. Geenitutkimuksen perusteella on saatu selville, että jo yli 2 milj. vuotta sitten syntyi ensimmäinen ihmisen kaltainen laji, Homo habilis (käteväihminen), joka pystyi kävelemään pystyssä ja käyttämään vapaaksi jääneitä käsiään työkalujen valmistamiseen. Sittemmin syntyi monta muuta ihmislajia, jotka hävisivät tai sulautuivat toisiin lajeihin. – Ihmisen alkuvaiheet tuovat mieleen Arthur Rutherfordin teoksen Lyhyt historia meistä kaikista: Ihmiskunnan tarina geenien kertomana (2019).
Noin 1,8 milj. vuotta sitten Afrikassa ympäristö muuttui, kun ilmasto viileni ja tiheän kasvillisuuden tilalle tuli avointa maata, savannia. Noin 1,5 milj. vuotta sitten Homo erectuksella (pystyihminen) oli jo modernin malliset jalat, joilla se pystyi vaeltamaan pitkiäkin matkoja. Sitä paitsi se lienee hallinnut tulenteon taidon. Käveleminen ja juokseminen oli sille helppoa, koska sen jaloissa oli samansuuntaiset varpaat, jalkaholvi ja pyöreä kantapää. Sillä oli myös kävelemisestä ja juoksemisesta kielivät pitkät raajat ja jyhkeät reisiluun yläpäät. Savannilla ihminen liikkui päivittäin 8–14 kilometriä, mutta teki työtä ruokansa hankkimiseksi vain muutaman tunnin. Työajaksi on arvioitu 3–6 kuusi tuntia päivässä.
Vikkelästi jaloillaan liikkuvat ihmiset alkoivat levittäytyä yhä laajemmalle ja sopeutua uusiin ympäristöihin. Homo-sukuun kuuluvia lajeja levisi noin miljoonan vuoden aikana kaikkialle Afrikkaan ja Euraasiaan. Puhe ja kieli kehittyi todennäköisesti ihmiskäden kykyjen ja näppäryyden ansiosta, sillä työkalujen keksimisen myötä kädet olivat harvoin vapaat viestimään. Homo heidelbergensis, joka eli 600 000 – 200 000 vuotta sitten ja kehitti teräviä heittoaseita, lienee kommunikoinut äännähtelemällä, ja sitä myöhemmät, osittain samaan aikaan eläneet Homo neandethalensis ja Homo sapiens kykenivät jo tuottamaan puhetta, jolla ne voivat viestiä myös pimeässä ja pitkähkön matkan päästä. Vanhin tunnettu nykyihmisen fossiili on noin 300 000 vuotta vanha.
Jos olisit elänyt 100 000 vuotta sitten ja sinulla olisi ollut täsmälleen sama DNA kuin nyt, et olisi kuitenkaan ollut samanlainen kuin nyt. Olisit erimittainen ja eripainoinen. Kasvosi ja näkökykysi olisivat erilaiset. Todennäköisesti sinulla ei olisi ADHD:ta, aknea, astmaa, alaselän kipuja, diabetesta, jalkasientä, jatkuvaa tai kausittaista nuhaa, lättäjalkoja, malariaa, masennusta, nivelreumaa, purentavikaa, rasitusvammoja, rasvamaksaa, reikiä hampaissa, syöpää, tinnitusta eikä monta muutakaan vaivaa. HOMO SAPIENS: Luotu liikkumaan kertoo, miten ja milloin ihmiset saivat näitä vaivoja
Alkujaan ihminen käveli ja juoksi paljain jaloin, mutta eräästä noin 0,5 miljoonaa vuotta vanhasta luulöydöstä on havaittu merkkejä vuodasta valmistetuista kengistä. Sekä neandertalinihmisen että nykyihmisen uskotaan ruvenneen käyttämään myös kovia jalkineita 40 000 – 26 000 vuotta sitten, jolloin niiden varvasluussa tapahtui äkillinen muutos ja niiden askellus muuttui. Mutta ihmiset eivät istuneet, vaan syödessäänkin he kököttivät kyykyssä asennossa, joka avaa alaselkää ja venyttää pohjelihaksia.
Ihmisen jaloista kirjoittaessaan Cregan-Reid kysyy, mahtoiko evoluutiolla olla niille suunnitelmissaan merkittävämpääkin tekemistä kuin kenkiin kätkeminen. Jaloissa on nimittäin 200 000 reseptoria kuten silmissäkin, mutta käsissä vain kymmeniä tuhansia. Silmiin tulevien ärsykkeiden käsittelyssä aivot käyttävät noin kolmanneksen operatiivisesta voimastaan. Jalkojen vaatimasta aivokapasiteetista tekijä ei sano mitään, mutta hän suree sitä, että jalkamme on tungettu kenkiin ja ne ovat menettäneet aistikielensä, koska ne ovat saaneet ottaa vastaan niin vähän ärsykkeitä maailmasta.
Ihmiset alkoivat 280 000 – 50 000 vuotta sitten valmistaa teräaseita ja luisia työkaluja, käyttää pieniä piikiviteriä eli mikroliitteja ja metsästää kehittyneillä tavoilla, liikkua aiempaa suuremmalla säteellä, käydä kauppaa pitkien matkojen yli sekä valmistaa ja käyttää väriaineita. Jo viime jääkauden päättyessä – noin 9700 eaa. – ihmiset osasivat kaunistautua, käyttää koruja ja harjoittaa rituaaleja. He uskoivat sieluun, kuolemanjälkeiseen elämään, šamanismiin ja meedioihin. Ihmiset tekivät myös maalauksia ja veistoksia. Taide ei liene ollut vain Homo sapiensin saavutus, vaan monien maalauksien tekijät olivat todennäköisesti neandertalinihmisiä.
Leuat pienenivät
Siitä lähtien kun nykyihminen syntyi, ihmisen ulkoinen olemus, tapa liikkua, nukkua, ajatella, syödä, tavata muita ihmisiä ja kommunikoida ovat muuttuneet valtavasti. Erityisen paljon muutoksia aiheutti maatalouden vallankumous,. Siitä lähtien olemme valtavalla vimmalla viljelleet ja kastelleet maata, rakentaneet, louhineet, poranneet, kokeilleet kaikenlaista ja heittäneet jätteitä ympäristöömme. Samalla olemme muuttaneet ilmakehää, valtameriä ja luontoa pysyvästi. Muuttunut ympäristö on vastaavasti muuttanut meitä. Ihmisen tekojen vuoksi myös monien eläinten koko ja muoto on muuttunut.
Kukaan ei tiedä, oliko maatalous paikallaan pysyttelevän elämän tulos vai paikallaan pysyminen maatalouden sivutuote. Joka tapauksessa jo 30 000 – 20 000 vuotta sitten ihmiset kokeilivat villiviljojen keruun sijasta pienviljelyä, ja kun kokeilut tuottivat tuloksia, he alkoivat vähitellen viljellä yhä enemmän ja useammanlaisia kasveja ruoakseen. Myös eläinten kesyttäminen ja hyödyntäminen ravinnoksi oli helpompaa kuin metsästäminen.
Maatalouden vallankumous tapahtui eri puolilla maapalloa itsenäisesti hieman eri aikaan. Ensiksi viljely alkoi Välimeren itärannikolla ja Kaksoisvirtain alueella, missä viljeltiin ohraa, vehnää, linssejä ja kikherneitä sekä erilaisia ruohokasveja noin 10 000 eaa. lähtien. Kiinassa taas alettiin viljellä riisiä, soijaa sekä mungo- ja azukipapuja. Samoihin aikoihin kasvatettiin myös lampaita ja sikoja. Nautoja alettiin kasvattaa tuhat vuotta myöhemmin Turkissa ja Pakistanissa. Etelä-Amerikassa inkat viljelivät perunaa sekä kesyttivät alpakoita ja laamoja noin 8000 eaa. Uudessa-Guineassa kasvatettiin samoihin aikoihin banaaneja, taaroja, saagopalmuja ja jamssia.
Kun paikalleen asettuneet ihmiset juoksivat, kävelivät ja kiipeilivät entistä vähemmän, kehon liikeradat pienenivät. Pehmeän jauhopitoisen ja kypsennetyn ruoan syömisen takia leukaluut eivät kehittyneet enää kunnolla eivätkä hampaat mahtuneet leukoihin tai edes puhjenneet. Syntyi purentavikoja, ja hiilihydraatit aiheuttivat kariesta. Leukojen ja muidenkin luiden tiheys pieneni ja ihmiset lyhenivät. Kehon muutos oli vastaus uuteen, ihmisen luomaan ympäristöön.
Maatalouden muita seurauksia
Keliakiaa ei ihmisillä esiintynyt, ennen kuin gluteeni ilmaantui ruokapöytään viljojen myötä. Toisaalta aikuisten elimistö ei pystynyt hajottamaan maitosokeria, ennen kuin ihmiset olivat alkaneet käyttää lehmän, vuohen ja lampaan maitoa. Silloin geneettinen mutaatio poisti aikuisten laktoosi-intoleranssin. Arkeologisten löydösten perusteella tämä tapahtui noin 9 000 vuotta sitten Lähi-idässä ja Kaakkois-Euroopassa sekä noin 5 000 vuotta sitten Pohjois-Euroopassa, Itä- ja Länsi-Afrikassa, Lähi-idässä ja osissa Aasiaa. Pohjoiseurooppalaisista tuota geeniä kantaa nykyisin 95 prosenttia väestöstä ja joillakin alueilla Itä-Aasiassa ja Afrikassa vain 5 prosenttia. – Sitä tekijä ei tietäne, että suomalaisista laktoosia sietää noin 83 prosenttia väestöstä.
Ihmisten ja eläinten läheinen kanssakäyminen tai se, että ihmiset pakkautuivat yhä suurempiin yhteisöihin, aiheutti todennäköisesti myös monien tuberkuloosin kaltaisten sairauksien leviämisen. Israelin pohjoisrannikolta on löydetty noin 7 000 eaa. haudattujen vainajien luita, joissa näkyy tuberkuloosin tuhoja. Cregan-Reidia huolestuttavat nykyisen tehotuotannon eläinmäärät, ja hän arvelee, että on vain ajan kysymys, milloin joistakin mutatoituneista flunssaviruksista puhkeaa epidemia, joka tarttuu eläimistä ihmiseen leviten esteittä ihmisestä toiseen. Hän muistuttaa myös, että nykymaatalouden tehostuneet käytännöt lisäävät ruokaperäisten sairauksien ja mikrobilääkkeiden resistenssiä.
Urbaani vallankumous
Maatalouden vallankumous synnytti suuria kyliä, joista kehittyi satojen vuosien kuluessa tuhansien asukkaiden kaupunkeja jo 4000–3000 eaa. Cregan-Reid katsoo kuitenkin urbaanin vallankumouksen tapahtuneen noin vuodesta 2000 eaa. lähtien. Hän olettaa, että jatkuva sodan pelko sai ihmiset pakkautumaan kaupunkeihin. Näitä oli Mesopotamiassa, Kreetalla ja Egyptissä. Kaksoisvirtainmaan suurin kaupunki Uruk nousi kukoistukseensa 2900 eaa., jolloin siellä asui noin 65 000 ihmistä. Myös nykyisen Pakistanin alueella sijainneessa Mohenjodarossa oli tuolloin noin 50 000 asukasta. Kaupungeissa oli monien ammattien harjoittajia: kauppiaita, käsityöläisiä, orjia, poliitikkoja, byrokraatteja ja pappeja. Ihmiset asuivat pysyvissä rakennuksissa ja nostivat veden kaivoista.
Gilgamesh-eepos, jota Cregan-Reid on tutkinut, antaa kuvan varhaisesta kaupunkielämästä Urukissa. Koska imeväiskuolleisuus oli siellä suuri, elinajanodote oli alhainen. Kuitenkin luuanalyysien mukaan vuoden 3000 eaa. tienoilla melkein kolmannes kaupunkilaisista saavutti 60-vuoden iän. Metsästäjä-keräilijöiden joukossa vanhimmatkin yksilöt nähtiin hyödyllisinä, ja he nauttivat viisaan mainetta, mutta kaupungissa oli vähän tarvetta töille, joita vanhat ihmiset kykenivät tekemään. Kaupunkien asukkaat liikkuivat vähemmän kuin maanviljelijät ja karjanhoitajat, ja kuntoilusta tuli epätasa-arvon mittari. Esim. antiikin Kreikassa ja Roomassa vain rikkailla oli mahdollisuus kuntoiluun. – Nykyisin kuntoilu on osa massojen elämää.
Teollinen vallankumous runnoi ihmiskehoa
Aikojen kuluessa ihminen kehitteli koneita, ja näiden ansiosta käsityöstä siirryttiin mekaaniseen tuotantoon vuoden 1700 paikkeilla Britannian kulkiessa kehityksen kärjessä. Työnteosta tuli yksitoikkoista ja toistavaa. Vaikka pelloilla työskentely oli ruumiillisesti raskasta, siinä keho rasittui vaihtelevasti monenlaisten työtapojen takia. Mutta koneiden käyttö pakotti ihmiset seisomaan paikallaan pitkiä aikoja ja toistamaan samoja liikkeitä koneiden tahdissa. Pitkät työpäivät runtelivat työläisten ruumiin ja huonosti suojatut koneet aiheuttivat onnettomuuksia ja vakavia vammoja, jopa kuolemia.
Kirjallisuudesta löytyy järkyttäviä kuvauksia teollisen vallankumouksen vaikutuksista työläisiin. Auringonvalon ja siitä aiheutuva D-vitamiinin puute sekä liiallinen kuormitus tehtaissa ja kaivoksissa aiheutti luiden heikkenemisen ja keskipituuden laskun. Samalla nivelrikkokin yleistyi. Lisäksi tehtaiden ja kaivosten päästöt pilasivat kaikkien ihmisten ilman ja veden. Teollistuminen vaikutti myös politiikkaan, ajatteluun, ruokavalioon, mukavuudenhaluun sekä suhtautumiseen koneisiin, ympäristöön ja omaan kehoon.
Nykyisin peräti 92 prosenttia maapallon väestöstä hengittää saastunutta ilmaa. Vuonna 2016 ilmansaasteet tappoivat noin 7 miljoonaa ihmistä, joista suuri osa kuoli sisäilman epäpuhtauksiin. Kirjan tekijä väittää myös erään 2018 tehdyn tutkimuksen osoittavan, että ilmansaasteet lisäävät kaikenlaista rikollisuutta – murhia, raiskauksia, ryöstöjä, murto- ja autovarkauksia sekä pahoinpitelyjä. Tuntuu todennäköisemmältä, että tutkimuksessa on havaittu ilmiöiden välinen riippuvuus, korrelaatio, ei suoraa kausaalisuhdetta. Lienee helpompi uskoa tutkimusta, jossa 2015 todettiin, että lasten altistuminen suurelle määrälle ilmansaasteita aiheuttaa heille tiedon käsittelyn hidastumista älykkyystesteissä, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöitä sekä käytöshäiriöitä. Arvelen ilmansaasteiden vaikuttavan aikuisiin samalla tavalla.
HOMO SAPIENS -kirjan britanniakeskeisyys näkyy pitkin kirjaa mutta erityisesti teollisen vallankumouksen käsittelyn yhteydessä mm. työntekoa koskevien lakien luettelosta (1799–1974). Harmi, ettei kustantaja ole pannut kustannustoimittajaa laatimaan luetteloa Suomen vastaavista laeista vaikkapa kirjan liitteeksi. Kaipasin vähintään alaviitettä myös viljan viljelyn ja kotieläinten hoidon alkamisesta Suomessa.
Istuminen ja selkävaivat
Monet käsityöläiset kuten esim. räätälit, suutarit, ompelijat, kello- ja kultasepät työskentelivät istuen, mutta toimistotyön lisääntyminen 1800-luvulta alkaen altisti ison joukon uusia työntekijöitä selkävaivoille. 1900-luvulla istuvien työläisten määrä vain kasvoi. Toimistojen puhtaat ja turvalliset työolotkaan eivät estäneet selän rasittumista. Pitkien työpäivien takia istumista kertyi viikossa 70–100 tuntia. Ja istumista riitti, kun myös vapaa-ajan harrastuksissa usein istuttiin. 1700-luvun jälkipuolelta alkaen yleisen oppivelvollisuuslain säätäminen eri maissa pakotti lapsetkin istumaan päivät pitkät.
Jatkuva istuminen hidastaa verenkiertoa, heikentää selkälihaksia, vähentää kehon kimmoisuutta, muuttaa selkärangan toimintaa ja rasittaa nivelten välilevyjä. Sen seurauksena lihakset, erityisesti lonkankoukistajat kutistuvat, niin että lannenikamat siirtyvät pois paikoiltaan. Rasitusvammat ja iskiashermon tulehdus alkavat vaivata. Syntyy sydänperäisiä ja aineenvaihdunnan ongelmia. Paikoillaan olo – missä asennossa tahansa – on tunnetuista selkäkipujen syistä pahimpia. Nykyisin selkävaivoista kärsii neljä viidesosaa länsimaisista ihmisistä jossakin elämänsä vaiheessa, mikä aiheuttaa työpäivien menetystä ja valtavia kuluja. Myös ylipainolla on osuutensa selkävaivojen synnyssä. Selkäongelmia on eniten Japanissa, USA:ssa, Saksassa ja Puolassa, mutta Angolassa, Keniassa ja Ghanassa moiset vaivat ovat lähes tuntemattomia. Selkäkivuista kärsivät eniten rekkakuskit, sairaanhoitajat, rakennustyömiehet ja siivoojat.
Digitaalinen vallankumous on vain pahentanut asiaa houkutellessaan ihmiset viettämään aikaansa entistä enemmän paikallaan ja liikuttamaan etupäässä peukaloitaan. Tilanteen korjaamiseksi Cregan-Reid suosittelee kävelemistä. Hänen mukaansa se on todellinen ihmelääke moneen vaivaan. Fyysinen aktiivisuus ja myönteinen käsitys omista voimista ja kyvyistä ovat paljon tehokkaampia lääkkeitä kuin mikään kirurginen toimenpide tai apteekin rohto, tekijä toteaa ja suosittelee varsinkin paljain jaloin kävelemistä.
Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?
Ihminen on muuttanut maapalloa, sen ilmakehää, valtameriä ja luontoa pysyvästi. Nuo muutokset ovat jo muuttaneet ihmisen kehoa monin tavoin ja tulevat muuttamaan yhä edelleen, ellei ihmisen kekseliäisyydessään ja laiskuudessaan kokonaan loppua lajinsa elämästä. Yksi ihmiskunnan nykyisistä ja jatkuvista isoista ongelmista on liikalihavuus, johon Cregan-Reid kiinnittääkin paljon huomiota. Tämä sairaus on yhteydessä suoliston mikro-organismeihin, mutta siihen vaikuttaa myös vähäinen liikkuminen sekä prosessoitujen ruokien syöminen – niissähän on enemmän rasvaa, sokeria ja suolaa kuin itse laitetussa kunnollisessa ruoassa, jota kirjan tekijä peräänkuuluttaa.
Cregan-Reidin mukaan mainonta, vääristelevä tiede, maatalouden ja kaupankäynnin tuet, hallitusten lobbaajat ja kansainvälinen kauppapolitiikka ovat salavihkaa onnistuneet luomaan ylipainoisuutta lisäävän ympäristön, jossa kalorien ostaminen on halpaa mutta polttaminen kallista. Maailmanlaajuisesti varsinkin köyhät kärsivät tästä sairaudesta. Ylipaino tuo useimmiten mukanaan myös tyypin 2 diabeteksen. Koska sen hoito aiheuttaa valtavia kustannuksia yhteiskunnalle, kirjoittaja suosittelee ennaltaehkäisemistä ja tarjoaa siihen lempireseptiään, kävelemistä: 10–15 minuuttia päivässä saa jo ihmeitä aikaan.
Tehoviljely tuottaa yhä kaloripitoisempia ja vähäravinteisempia tuotteita. Irakli Loladze on tutkinut 2010-luvulla hiilidioksiditason nousun vaikutusta 25:een kasveissa esiintyvään mineraaliin ja todennut niiden kaikkien vähentyneen keskimäärin kahdeksan prosenttia. Hiilidioksidi saa kasvit ja vihannekset kasvamaan hyöleämmin, mutta samalla niiden ravintoarvo köyhtyy. Myös kotieläimet kasvavat isommiksi ja lihaisemmiksi kuin ennen, sillä nekin syövät kaloripitoisempaa rehua. Tutkimusten mukaan jopa villieläimet lihovat nykyisin, vaikka ne eivät saa ihmiset tuottamaa ruokaa.
Muiden vaivojen lisäksi Cregan-Reidiä huolestuttavat myös ihmisen käden muutokset, sillä digitaalinen vallankumous on tuonut mukanaan käsien rasitusvammoja. Rasitusvamma vaikuttaa lihaksiin ja jänteisiin eli käden pehmytkudoksiin. Sen seurauksia ovat kipu, arkuus, jäykkyys, kihelmöinti, turtumus, voimattomuus ja kouristukset. Vamman takia verenkierto häiriytyy ja käden, ranteen tai käsivarren lihakset jännittyvät, mistä seuraa tulehdustila. Oireet voivat kestää vuosia tai muuttua kroonisiksi.
Meidän kätemme ovat paljon heikompia kuin aikaisempien sukupolvien kädet. Varsinkin metsästäjä-keräilijöiden mutta myös työläisten luut ja lihakset olivat vahvemmat kuin meidän. Vaikka kädet eivät pidä toimettomuudesta, me keskitämme valtavasti resursseja sellaisen ympäristön luomiseen, jossa käsien käyttö ei ole enää välttämätöntä. Tavoite on, että tekoäly hoitaisi monet tehtävät puheen tai katseen ohjaamana. Millaisiksi meidän kätemme silloin muuttuisivat?
Kirjansa lopulla Cregan-Reid kertoo nykyajasta ja modernista elämästä kirjoittaneen Martin Heideggerin (1889–1976) ajatuksista. Filosofin mielestä ihmisen ja maailman väliin tullessaan teknologia rajoittaa kokemuksia niin, että maailman käyttäminen tulee ihmisen hallitsevaksi ajatukseksi maailmassa olemisen sijaan. Erityisesti Heideggeria huolestutti, kuinka teollinen vallankumous muutti suhtautumistamme ympäröivään maailmaan; maailmassa elämiseen keskittymisen sijasta ihmiset alkoivat odottaa, että voisivat hyötyä maailmasta. Heideggerin mielestä kokemusten löytäminen on tärkeämpää kuin hyöty, ja kokemuksia voisimme löytää taiteesta, yksinkertaisten veistosten valmistamisesta, runoudesta ja rituaaleista. Nuo kokemukset voisivat avata meille maailmaa ympärillämme, ja tuossa projektissa kehomme olisi avainasemassa.
HOMO SAPIENSISSA on paljon ohjeita, joita noudattamalla lukija voi parantaa elämänsä laatua. Olen poiminut tähän kaksitoista mieleistäni. Olkaa hyvä! – Ohjeet eivät ole kirjaimellisesti samassa muodossa kuin kirjassa, mutta niiden asiasisältö on alkuperäinen.
DIGIAJAN IHMISEN HUONEENTAULU
Älä ole kasvi.
Nouse ylös tuolista.
Juo vettä.
Mene ulos leikkimään.
Kyykkää.
Liiku paljain jaloin.
Kävele 10 000 askelta päivässä.
Hanki huonekasveja, varsinkin anopinkieliä.
Hanki koira, jotta lapsesi säästyisivät astmalta ja allergioilta.
Syö erilaisia hedelmiä.
Ruoki suolistosi hyviä mikrobeja.
Älä syö multaa.
[Vain pilkunviilaajille: Jokseenkin jokaisessa kirjassa on ärsyttäviä kömmähdyksiä; niin myös HOMO SAPIENSISSA. Teoksen taitto on rauhallinen ja hillitty, mutta sisällysluettelossa otsikoita on kirjoitettu lihavoiden sekä suur- ja pienaakkosin, rivit on keskitetty ja painettu niin harvaan, että kokonaisuus näyttää leviävän taivaan tuuliin. Kirjoittajan, taittajan tai kustannustoimittajan huolimattomuutta lienee taas se, että lukuja on numeroitu sekä sisällyksessä että tekstissä arabialaisin ja roomalaisin numeroin sekä se, että sivun 34 aikajanaan on painettu 30 000 eaa:n sijasta 30 000 000 eaa. ja sivun 84 aikajanaan 1700 eaa., vaikka siinä pitäisi olla 1700. Cregan-Reidin kieli on pääasiassa siistiä asiaproosaa, mutta paikoin kirjoittajan mielikuvitus suoltaa kaukaa haettuja vertauksia. Pari esimerkkiä riittänee: ”– – mahdollisuuksiin liikkua säännöllisesti alkoi törmätä yhtä usein kuin mustiin lampaisiin hyeenojen kokoontumisissa” (s. 271); ”Nykyään lenkkareiden ostaminen onkin vain hitusen yksinkertaisempaa kuin tavoittaa palvelunumerosta ammatti-ihminen, joka osaisi auttaa laajakaistayhteyden korjaamisessa” (s. 272). Kääntäjä Petri Ukskosken kömmähdyksiä lienevät mm. nämä sanat. ’simppeli’, ’tienata’, ’tuplaantua’ tai ’tykätä’. Ne eivät kuulu asiasuomeen ainakaan kuten ei lauseenjäsenten inkongruenssikaan: predikaatti ei saa olla yksikössä, jos subjekti on monikossa. Rangaista-verbin taivutus näyttää nykyisin tuottavan vaikeuksia monille kirjoittajille. Lisäksi sivun 98 kuvateksti saa leukani loksahtamaan: ”Pasanthropus boisein leukaluu ja hampaat ovat paljon nykyihmistä suuremmat.” – Lajin urokset olivat noin 137 senttimetrin pituisia, joten niiden leukaluu ja hampaat eivät voineet olla suurempia kuin nykyihminen.]