Riemujuhla
Keisarillisen Aleksanterin yliopiston 200-vuotisjuhlat 15.-20. heinäkuuta olivat komeinta, mitä nuori pääkaupunki oli nähnyt. Juhlan päätapahtumia olivat promootio ja juhlaillalliset Seurahuoneella. Vieraita oli 350 ja maljat keisarihuoneelle juotiin tykkien ampuessa. Opiskelijat lauloivat keisarihymnin moniäänisesti ruotsiksi. Illallisia olikin sitten kolmena iltana peräkkäin. Suurimmat tarjosi kaupunki 1.400 hengelle.
Suomalaisen ja venäläisen valtiokerman lisäksi paikalla oli naapurimaiden edustajia. Näistä juhlituin oli riemumaisteriksi vihitty Härnosandin piispa F.M. Franzén. Tämän tyttärentytär Rosina von Haartman oli yleisenä seppeleensitojattarena.
Helsingin yliopiston 200-vuotisriemujuhlan muistomitali vuodelta 1840. Helsingin yliopiston arkisto. Kuva: Museovirasto.
"Och Finlands söner!
Er känsla lifvas,
Då mödans löner
Af flickan gifvas."1
Vaikka hallitsija ei osallistunut juhlaan, se oli merkittävä venäläis-suomalaisen kulttuuriyhteistyön lujittaja. Tiedemiehet ja kirjailijat kummastakin maasta tutustuivat ja ihastuivat toisiinsa. Lönnrot julkaisi lyhyen Venäjän historian ja sai kehuja erinomaisesta kielitaidostaan. Runebergin runoja julkaistiin venäjäksi. Hän oli Lönnrotin kanssa juhlan suomalainen sankari, jolle nostettiin maljoja sitä enemmän mitä pidemmälle ilta ehti.2
Laskettiin, että yliopiston 200 vuoden aikana siellä oli opiskellut 15.763 ylioppilasta ja filosofisessa tiedekunnassa oli tähän asti vihitty 1.122 maisteria. Nyt saatiin 96 lisää.
Kunniatohtoreita
Kunniatohtorin hatun saivat tärkeimmät suomalaiset virkamiehet sekä joukko kulttuurivaikuttajia.
Edellisistä mainittakoon ministerivaltiosihteeri, vt. kansleri R.H. Rehbinder, joka oli päävastuullinen koko juhlanäytelmän menestyksestä. Kotimaassa toimivia vaikuttajia olivat senaattorit
L.G. von Haartman, Axel Laurell, Axel Mellin, prokuraattori C.J. Walleen ja hovioikeuksen presidentit. Hatun sai seitsemän venäläistä ja yksi ruotsalainen, professori Israel Hwasser. Suomalainen yllätysnimi joukossa oli monia "hankaluuksia" aikaansaanut Viipurin maistraatin sihteeri Jacob Judén.
Arvostelevia ääniä
Muutamat professorit arvostelivat juhlien suureellisuutta ja valtiobyrokratian kahlitsevaa otetta. He pitivät mielipiteensä kuitenkin piilossa. Snellman oli kaikkein kriittisin. Hän kysyi kirjeessä Fredrik Cygnaeukselle:
"Kuinka sinä luulet talonpojan käsittävän teidän riemujuhlanne? Mitä hän tietää yliopistosta? Että kaikki, jotka siellä ovat olleet, ovat toista heimoa kuin hän ja sen vuoksi oikeutetut kohtelemaan häntä mielensä mukaan. Hän saa kenties tuomarin lakeineen ja oikeuksineen sieltä. Kysy häneltä, mitä hän ajattelee tästä oikeudesta? Että herra on aina oikeassa ja hän väärässä."
Samalla tavoin Snelman pilkkasi kirkkoa ja pappeja, jotka olivat unohtaneet kansan ja rehellisen uskon. Merkkinä tästä oli herätysliikkeiden suuri kannatus:
"Katso kuinka puoli maata hakee kristinuskoa omin päin, kun eivät saa sitä papeilta."
Snellman tiivisti arvionsa juhlista:
"Sanalla sanoen, teidän juhlimisistanne ei tiedä kansakunta enempää kuin taivaan linnut siitä tietävät."
Snellmanin oma vaihtoehto oli kansan ja yliopiston yhdistäminen, ei niiden erottaminen toisistaan, kuten nyt näytti olevan laita.3
- Runo: Morgonbladet. Keisarillinen Aleksanterin yliopisto (Matti Klinge).
- Juhlissa näkyvästi mukana ollut Jakov Grot nimitettiin 1841 yliopiston venäläisen kirjallisuuden professoriksi. 1842 hän julkaisi kirjasen Calender tilI minne af K. Alexanders Universitetets andra secularfest 1840, johon monet yliopiston riemujuhlissa toisensa tavanneet venäläiset ja suomalaiset kirjoittivat ja kuvasivat noita päiviä. Se ilmestyi myös venäjäksi. Grot julkaisi myös yliopiston historian venäjäksi.
- Keisarillinen Aleksanterin yliopisto (Matti Klinge).