Jukka Kortti

Viimeaikaisessa suomettumis- ja itsesensuurikeskustelussa on vallalla käsitys, että Suomi ja suomalainen media olisi ollut itään rähmällään koko kylmän sodan ajan. Kylmän sodan Suomi ei kuitenkaan ollut sama kuin suomettunut Suomi. Ennen 1960-luvun loppua Suomi oli monessa suhteessa hyvin ”amerikkalainen” ja ylipäätään vastaanottavainen angloamerikkalaiselle propagandalle ja kulttuuridiplomatialle kirjoittaa Helsingin yliopiston poliittisen historian yliopistonlehtori dosentti Jukka Kortti.

Yhdysvaltain kongressitalon valtaamisen ja internetin suhteet ovat puhututtaneet viime aikoina. On nähty, että sosiaalisen median vapailla foorumeilla viljellyt salaliittoteoriat ja väkivaltainen uho tulivat todeksi, kun demokratian pyhimpään hyökättiin. Valtaus oli kuin iso meemi – internet-ilmiö, joissa usein sekoitetaan tahallaan asioita, jotta ne herättäisivät huomiota ja niitä levitettäisiin. Median hallinnan historiassa on huomionarvoista, että siinä missä puhelimen tai radion sääntely alkoi melkein heti niiden käyttämän teknologian yleistyttyä, on internet ollut vailla sääntelyä jo vuosikymmeniä.

Julkisen palvelun yleisradiotoiminta (broadcasting) on ollut merkittävä osa eurooppalaista yhteiskunta- ja kulttuurihistoriaa 1920-luvulta lähtien. ”Julkinen palvelu” voi tarkoittaa muutakin kuin yleisradiotoimintaa, mutta Paavo Oinosen Vain parasta kansalaisille keskittyy julkisrahoitteiseen sähköiseen yleisradioviestintään. Koska esitys on historiapainotteinen, tarkoittaa tämä pitkälle radio- ja televisiotoimintaa. Viimeisenä parina vuosikymmenenähän yleisradioyhtiöiden, kuten koko ”perinteisen” mediakentän, on täytynyt olla mukana myös internetissä. […]

Kulutuksen tutkiminen on pop. Suomen lähihistoria pop. Lisäksi kun pannaan ilahduttavasti merkille, että akateemisessa tutkimuksessa eri tutkimustapojen yhdisteleminen on yleistymään päin, voidaan törmätä sellaisiin teoksiin, kuten tämä Visa Heinosen väitöskirja. Kyse ei ole vain yksiselitteisesti suomalaisesta identiteetistä ja sen hakemisesta EU:n liittyvien uhkakuvien vastareaktiona. Varmaan lähihistoriasta innostuminen selittyy myös suomalaisuuden perustusten kaivamisen tarpeella, mutta varsinkin […]