Yhdysvaltain kongressitalon valtaamisen ja internetin suhteet ovat puhututtaneet viime aikoina. On nähty, että sosiaalisen median vapailla foorumeilla viljellyt salaliittoteoriat ja väkivaltainen uho tulivat todeksi, kun demokratian pyhimpään hyökättiin. Valtaus oli kuin iso meemi – internet-ilmiö, joissa usein sekoitetaan tahallaan asioita, jotta ne herättäisivät huomiota ja niitä levitettäisiin. Median hallinnan historiassa on huomionarvoista, että siinä missä puhelimen tai radion sääntely alkoi melkein heti niiden käyttämän teknologian yleistyttyä, on internet ollut vailla sääntelyä jo vuosikymmeniä.

Väkivaltaisen kongressitaloon tunkeutumisen symboliksi nousi sarvipäinen hahmo; yhdistelmä b-elokuvia, sarjakuvia ja roolipelejä. Lisäksi hahmossa oli varsin ”villisti” sovellettu viikinkimytologiaa, kuten dosentti Sirpa Aalto esitti hiljattain Suomen historiallisen seuran järjestämällä Tieteen päivien luennollaan ”Historian poliittinen käyttö – vaarallista ja viihdyttävää”.

Ennennäkemätöntä tapahtui paljon muutakin. Koko valtauksen aikaansaajan, Yhdysvaltain presidentin sometilit poistettiin tai jäädytettiin. Keskeiseksi kysymykseksi on noussut amerikkalaisten internetjättien valta – liittyi se sitten siihen, kuinka vapaasti ne sallivat ja edistävät vihan lietsontaa tai kuinka ne voivat vain tuosta vaan estää sananvapauden toteutumisen.

Median taivaslupaus

Kymmenisen vuotta sitten Google-pomo Eric Schmidt totesi MIT-huippuyliopiston opiskelijoille, että vuoden 2011 arabikevät oli osoitus, kuinka internetin ansiosta maailmasta tulee parempi – olihan somella roolinsa Lähi-Idän vallankumouksissa. Samoihin aikoihin Facebookin Mark Zuckerberg korosti, ettei yhtiön ole tarkoitus niinkään takoa rahaa, vaan tehdä maailmasta avoimempi ja yhdistyneempi. Tämän jälkeen on nähty mm. Isis, Brexit ja Trump-härdelli.

Internet ei ole mediahistoriallinen poikkeus siinä, että uuteen mediaan ladataan lupauksia taivaista. Jo kirjapainotaidon keksimisestä lähtien uusi väline nähdään aluksi mahdollistavan maailman ”yhteisen kielen”. Sodista tulee mahdottomia, sorto loppuu ja demokratia etenee. Pian huomataan tarve uuden välineen sääntelyyn, liittyi se sitten yritysten, valtaapitävien ja moraalinvartijoiden intresseihin. Ja ”hyviäkin” asioita, kuten sananvapautta täytyy vaalia.

Median hallinnan historiassa ainutulaatuista ei olekaan, että internetistä on tullut suitsittava uhka, vaan että sellaiseksi päätyminen kesti niin kauan. Siinä missä esimerkiksi puhelimen ja radion kaitsemiseen meni muutama vuosi, on internetin luoma ”kaaos” kestänyt jo vuosikymmeniä.

Hipit ja globaali kapitalismi

Internet syntyi alun perin armeijan tarpeisiin, mutta 1960-luvun lopulta lähtien sen eetosta on muokannut Kalifornian hippi- ja vastakulttuurista noussut ajatus vapaasta, rajoittamattomasta yhteisöllisyydestä. Piilaakso, jossa amerikkalaiset internet-jättiläiset ovat syntyneet ja majailevat, on pitänyt yllä tätä ihannetta yllä näihin päiviin saakka.

Syitä Internetin säätelyn vähäisyydelle on monia, mutta yksi merkittävä tekijä on 60-luvun hippivisioiden naittaminen vapaan globaaliin markkinaidean kanssa. Uusliberalismin luomissa säätelemättömissä maailmanlaajuisissa puitteissa internet on voinut temmeltää varsin rajoituksitta lukuun ottamatta Kiinan tapaisia autoritäärisiä systeemejä. Viimeisen vajaan kymmenen vuoden aikana aviopari on kuitenkin kasvattanut povellaan varsinaista äpärää. Oikeistoradikalismi, sen uuskonservatismi ja -nationalismi on muuttanut utopian dystopiaksi, uhkakuvaksi.

USA:n mediajärjestelmä on tunnetusti erilainen kuin Euroopassa, jossa media on ollut alusta asti valtio-ohjaillumpaa. Silti yhdysvaltalaista mediaakin on kontrolloitu liittovaltiotasolla paljon enemmän ennen kuin nykyään – on valvonta koskenut sitten bisneksen keskittymistä tai sisältöjä.

Kohti netin itsesääntelyä?

Paine tiukemmalle säätelylle on nyt Amerikoissa kova. Vaikka demokratia on tärkeää, raha tietenkin ratkaisee. Yhdysvaltain mediahistoriassa media-ala on usein ollut itse kontrolloimassa itseään, kun on pelännyt huonoa imagoa alalle ja sitä kautta taloudellisia menetyksiä. Näin toimi esimerkiksi Hollywood 1930-luvulla asettamalle elokuviinsa omia moraalikoodeja noudatettavaksi ennen kuin lainsäätäjä alkaa rajoittaa liiketoimintaa. Tällaisia ratkaisuja Piilaakson avokonttoreissakin nyt varmasti tarkasti mietitään.

Euroopassa, kuten BBC-vetoisessa yleisradioideassa, julkisen vallan rooli on ollut historiallisesti erilainen. Valtio-omisteinen tai -johtoinen media on ollut perustava, parhaimmillaan myös politiikasta riippumattoman voima. Markkinat ovat tuoneet lisäarvona moninaisuutta. Säätelyä on kuitenkin purettu Euroopassakin urakalla 1990-luvulta lähtien.

Valtio tai muu poliittinen yhteisö – niin hyvässä kuin pahassa – on historiallisesti kontrolloinut medioita alkuvaiheista lähtien. Säätelyn hyvät puolet ovat nyt tärkeitä, ja toivottavasti EU:kin viimein herää löytämään omaehtoista vapaata liikkumatilaa amerikkalaisten internet-jättien ja autoritääristen valtiomedioiden paineessa. On tärkeää muistaa, että media ja julkisuus ovat demokratian kivijalkoja, joiden haurastuminen on kohtalokasta.

Teksti julkaistiin alun perin Kaleva-lehden yläkerta-kolumnina 20.1.2021.