Huonokin romaani pärjää pitkälle hyvällä aloituksella, mutta hyvänkin romaanin voi pilata keskinkertaisella lopetuksella. Loppuratkaisusta voi arvioida, onko kirjailija tähdännyt taiteelliseen sulkeumaan vai tyytynyt kaavamaiseen loppuselvittelyyn. Koska romaanista on muotoutunut synonyymi koko sanataiteelle, voi kertomuksista puhua romaanin mittaisina maailmoina, joihin lukija sulkeutuu vieraisiin henkilöhahmoihin tutustuakseen. Miten lukijaa autetaan sekä hyvästelemään että muistamaan näitä romaanin mittaisia maailmoja, […]

Lue lisää

1980-luvun nuorelle punkkaritytölle Patti Smith (1946–) oli tärkeä ja harvinainen esikuva ja malli siitä, millaisia mahdollisuuksia, paikkoja ja ulottuvuuksia naismuusikolla voi olla. Vaikka hän on vanhempieni ikäluokkaa eli selvästi punk-sukupolvea iäkkäämpi, se ei tuntunut silloin missään, eikä tunnu vieläkään. Vaikka Patti Smith muistetaan nimenomaan hänen 1970-luvulla julkaisemistaan levyistä – Horses, Radio Ethiopia ja Easter – […]

Lue lisää

Juri Nummelinin teos 50 kirjaa 50 elokuvaa on nimensä mukaisesti artikkelikokoelma taiteenalojen klassikoista: ensinnäkin kuuluisista kirjoista, joista on tehty elokuvia, ja toiseksi kuuluisista elokuvista, jotka perustuvat kirjoihin. Jokainen kirja ja siitä tehty elokuva saa erillisen, 3-6 sivua pitkän artikkelinsa. Enemmistö sovituksista on Hollywood-tuotantoa, mutta eurooppalaisia, japanilaisia ja venäläisiä teoksia löytyy niitäkin tasaisin välein. Suomea edustavat […]

Lue lisää

Arvostelu

Kuten Ritva Hapuli Paavolaisen katse -kirjan esipuheessa toteaa, maailma kulki Olavi Paavolaisen aikana mullistuksesta toiseen: ensimmäistä maailmansotaa seurasi Suomen oma sisällissota. Reilua vuosikymmentä myöhemmin New Yorkin pörssiromahdusta seurasi maailmanlaajuinen talouslama sekä fasismin ja natsien nousu. Eurooppa, joka juuri oli totuttelemassa moderniin maailmanaikaan ja vapaamielisempään kulttuuriin, joutui jälleen sotanäyttämöksi. Toisen maailmansodan jälkeen maailma ei ollut entisensä. […]

Lue lisää

Kauhukulttuurin tutkiminen ei ole vieläkään salonkikelpoista Suomessa. Kotimaisen kauhukirjallisuuden varhaisvaiheista tiedetään paljon vähemmän kuin sarjamurhaajien, splatterpunkin ja kidutuspornon kaltaisista höpömoderneista ilmiöistä, koska genrekirjallisuuteen on suhtauduttu kategorisesti väheksyen niin akateemisissa kuin kustannuspiireissä. Niinpä kotimaisen kauhukirjallisuuden ensimmäinen varteenotettava historiikki tuleekin ikään kuin takavasemmalta, yllättäen, mutta silti johdonmukaisesti kulttuurihistorian puolelta. Jukka Sarjalan Salonkien aaveet on sekä akateemisena tutkimuksena […]

Lue lisää

Istuimme pari vuotta sitten kulttuurihistorian oppiainekaljoilla ravintola Ribsissä Aurajoen partaalla. (Saattoi paikka olla Uusi Apteekki tai panimoravintola Koulukin.) Visioimme kirjaprojektista, suuntana avaruus. ”Marsin kulttuurihistoria” -teoksen piti käsitellä marsilaisen sivilisaation rapistumista ja häviämistä. Kun vielä aiemmin Marsissa oli nähty kukoistavia kanavia ja kansoja, viimeisten vuosikymmenten luotainhavainnot olivat paljastaneet kuolleen punaisen pinnan karuuden. Vain muutamia epätoivoisia ja […]

Lue lisää