Raimo Harjulan kolmas itäafrikkalaisia sananlaskuja käsittelevä teos Monia sateita nähnyt keskittyy ikääntymiseen ja vanhuuteen liittyviin elämänviisauksiin. Kirja on jaettu ihmiselon eri osa-alueisiin osuvasti ja mielenkiintoisesti. Kukin luku käsittelee jonkin aihepiirin vanhenemisen taidosta. Kirjan kuvituksena on tingatinga-taidetta, joka sopii teoksen yleisilmeeseen ja tematiikkaan erinomaisesti, enkä voinut olla ihailematta teosten saamia kehyksiä. Niiden väritys on valittu jostain teoksessa esiintyvästä värisävystä ja vaikka kehykset ovat voimakkaat, ne korostavat kuva-aihetta ja tiivistävät teosten tunnelmaa upeasti. Tuovi Tolonen on esitellyt tingatinga-taidetta lyhyesti kirjan alussa.

Harjulan lähdeaineisto kattaa hänen omien kenttätutkimustensa lisäksi 12 muuta sananlaskukokoelmaa, jotka edustavat viime vuosisataa kattavasti. Kirjaan on mahdutettu mukaan yleistietoa Afrikan oloista, kommentteja käännösongelmista ja vivahteiden vaikutuksista merkityksiin. Kirjan käyttäjän tai asiasta innostuvan iloksi loppuun on koottu mielenkiintoinen esittely käytetyistä lähdekokoelmista sekä asiahakemisto, joka auttaa hahmottamaan kirjan sisältöä.

Monia teoksessa olevia sananlaskuja voi tarkastella yleisen elämänviisauden tai sosiaalisen kanssakäymisen oppaana, mutta Harjula on nostanut esiin niiden merkitystä ikääntymiselle. Viehätyin ajatuksesta, että ihmisenä kasvamisen oppaita olisi tarjolla hiukan vähemmän suorittamiseen perustuvista näkökulmista käsin, mutta kompastuinkin omaan ennakkoajatukseeni. Sananlaskuperinne on niin voimakkasti sidoksissa kulttuuriin, jossa se elää, samoin kuin niiden käyttötilanteisiin, että sitä on ulkopuolisen vaikea ymmärtää. Etenkin kun välimatka ja kulttuuriset erot ovat suuret. Afrikan mytologia, sen eläimistön käyttäytyminen tai kasvit eivät ole niin tuttuja, joten niihin liittyvät vertaukset jäävät aukeamatta. Onneksi Harjula avaa kulttuurisia koodeja pitkin matkaa. Hän tekee arvokasta kulttuurivalistusta selittäessään käytettyjä symboleja ja metaforia. Kirja sisältää 400 sananlaskua, joten Harjulan kommenteille on varattu hyvin tilaa.

Sananlaskujen suosio vaihtelee. Vanhentunut perinnesanasto ei omassa kulttuurissammekaan enää kerro nuorisolle asian ydintä. Samanlaista eksyksissäoloa tunsin minäkin nyt lukiessani Harjulan kirjaa. Täytyi vain todeta voimattomana sananlaskun ”Astu varovasti toisten ihmisten maailmaan, ettei se mene rikki” viisaus. Vierailu tosin virkisti, kiitos kokemuksesta. Sinänsä kieli elää ja uusia sananlaskuja syntyy jatkuvasti. Sananlaskut ovat oiva tapa siirtää kertynyttä kokemusta ja elämänviisautta sukupolvelta toiselle. Niiden avulla voi myös taitavasti kommentoida loukkaamatta muita, jos hallitsee perinteen. Sananlaskuihin voisi sisällyttää saman ajatuksen kuin kuviinkin; kyllä hyvä ja osuva sananlasku vuolaamman sanapuuron peittoaa. Perinne on jo sinällään arvokasta ja sen elvyttäjiä voisi peräänkuuluttaa sitkeämminkin. Luulisi tämän sukupolven ymmärtävän pakatun tiedon ja kiteytetyn oivalluksen arvon.