Leena Säppin ja Lauri Oinon toimittama Käspaikka – muistiliina avaa useasta näkökulmasta näiden tekstiilien moninaista merkitystä. Käspaikan käyttö käsien tai suun pyyhkimiseen on ehkä meille suomalaisille tutuin ja ensimmäiseksi mieleen tuleva käyttötapa. Viimeistään tämän kirjan luettua ymmärtää, ettei  käspaikkaa voi määrittää pelkäksi pyyheliinaksi, kuten näistä vanhoista liinoista usein kuulee puhuttavan. Kirjassa esitellyt 350 käspaikkaa ovat pääasiassa ilomantsilaisen Ritva Korhosen kokoelmasta. Näistä liinoista hän on valmistanut monta versiota itse. Hän on myös tallentanut liinoihin liittyviä, usein jopa jännittäviä kertomuksia. Niissä kietoutuvat yhteen niin elämäntavat, elämäntarinat kuin historian tapahtumat. Käspaikkojen tallentamisen ja tutkimisen kannalta liinojen merkitystä lisää juuri niiden tarkat kontekstitiedot. Monesti keräilijän kokoelmaan onkin päässyt kiehtovan tarinan omaava tekstiili – siinäkin tapauksessa, että itse kuviointi olisi vaatimaton. Kokoelma on esitelty käsityötekniikoin ryhmiteltynä ja on kirjassa pääosassa kattaen yli 150 sivua.

Kirjassa on lisäksi yhdysvaltalaisen Mary B. Kellyn kirjoittama historiikki käspaikoista. Hän on tutkinut 25 vuotta Itä-Euroopan, Kreikan, Balkanin, Pohjois-Euroopan ja Aasian tekstiiliperinnettä. Kelly esittelee varhaisimmat käspaikat rituaalitekstiileinä, joihin on kirjottu erilaisia uskomuksia sisältäviä kuvioita. Spiraali- ja elämänpuukuviot ovat vanhimpia sekä ihmisen, että sadon hedelmällisyyteen viittaavia symboleja. Liinoilla ja niiden kuvioilla on ollut merkitystä synnytyskipujen lieventämisessä ja vastasyntynyt lapsi kiedottiin usein liinaan. Mitä vanhempi liina on, sitä enemmän siihen on sisäistynyt suvun naisten elämää ja sitä merkityksellisempi se silloin on omistajalleen. Liina oli pyhä esine, jota käytettiin muissakin tärkeissä elämän tilanteissa: vyöksi sidottu liina oli merkki kihlauksesta, morsian kiedottiin kokonaan liinaan hänen kiertäessä kutsumassa vieraita häihin, liina paransi sairauksista ja lopulta vainaja kiedottiin liinaan. Käspaikat ovat tiettävästi aina olleet naisten tekemiä. Jokainen valitsi ja sommitteli omat kuvionsa, mutta koko yhteisö otti osaa rituaaleihin, joissa käspaikoilla oli suuri merkitys. Naisten taidot vaikuttivat näin koko yhteisöön. Kellyn toivomus tämän ajan käspaikkojen omistajille ja tekijöille onkin niiden ottaminen jokapäiväiseen käyttöön.

Leena Säppi on kirjoittanut käspaikan tehtävistä kirkon toiminnassa. Ortodoksisessa kirkossa käspaikkoja käytetään liturgisten tekstiilien rinnalla ikoniliinoina kaunistamassa ja juhlistamassa jumalanpalvelustoimintaa. Käspaikka voi tässä tarkoituksessa edustaa käyttäjälleen myös turvaa ja rukousta.  Käspaikkoja on annettu luostareihin ja kirkkoihin, joten niistä löytyy usein merkittäviä ja arvokkaita kokoelmia. Yksi hienoimmista on Valamon luostarissa säilytetyt käspaikat, jotka oli varattu keisarillisen perheen käyttöön heidän vieraillessaan luostarissa.

Käspaikka – muistiliina esittelee näiden liinojen historiaa, käyttöä, malleja ja tekniikoita monipuolisesti. Lisäksi kirjan kuvitus tuo selkeästi esille käspaikkojen kuvioita ja käsityötekniikoita. Käspaikan monet tehtävät kirkossa -luvun kuvat täydentävät olennaisesti tekstin antamaa mielikuvaa käspaikoista erilaisissa käyttötilanteissa ja ovat siksi kokonaisuuden kannalta keskeisiä. Kirjan teksteistä nousee mielenkiintoisesti esille käspaikkojen käyttötapojen ja käsityötekniikoiden lisäksi tekstiilin valmistamisen merkityksellisyys tekijälleen. Se on asia, jota voisi tuoda useamminkin käsityönä tehtävien tekstiilien yhteydessä näkyviin. Käsityö on väylä monenlaiseen tutkiskeluun. Ritva Korhonen sanoo kirjoessaan ajattelevansa suvun naisten lisäksi ”kaikkia niitä naisia, joiden raskas elämä ei jättänyt paljon aikaa kauneudelle ja luovuudelle. Kuitenkin he löysivät ankarissa oloissa aikaa kauniiden esineiden valmistamiseen, taideaarteiden valmistamiseen tuleville sukupolville.”  

Kirjan luettuaan voi käspaikat siis oivaltaa myös ajatusten kantajiksi, viestien välittäjiksi ja muistin apuvälineiksi. Tekstiileissä voi lisäksi yhdistyä kollektiiviset arvot, ryhmän identiteetti ja yhteenkuuluvuus. Käsin tehdessä on aikaa nostaa erilaisia tunteita käsittelyyn. Siksi muistiliina on oivallinen määre käspaikalle.