toimittajat Pekka Elo, Inari Grönholm, Anne Jarva, Heljä Järnefelt, Antti Kauppinen, Seija Linnanmäki, Kirsti Melanko, Minna Perähuhta, Marja Sahlberg.: Kulttuuriympäristö - tutki ja opi. Museovirasto ja Opetushallitus, 2001. 204 sivua. ISBN 952-13-1052-9.
Suomen Tammi on Opetushallituksen, Museoviraston ja ympäristöministeriön yhteinen, koulujen kulttuuriperintöopetusta kehittävä hanke, jonka tavoitteena on vahvistaa kulttuuriperinnön asemaa opetuksessa sekä luoda koulujen ja museoiden välille toimivia yhteistyömuotoja. Kyseessä oleva teos on hankkeen neljäs käsikirja.
Kirjan tavoitteena on tarjota opettajille käytännön neuvoja ja ideoita, kuinka rakennuksia ja ympäristöä voidaan monipuolisesti tutkia eri aineiden opetuksessa. Historianopettajien lisäksi kirja tarjoaa virikkeitä ja neuvoja mm. kuvaamataidon, käsitöiden, äidinkielen ja maantiedon opetukseen.
Artikkeleista kootuilla teoksilla on aina riskinsä muodostua "sillisalaatiksi", josta punaista lankaa on vaikea löytää. Tässä teoksessa on mukana peräti 19 eri kirjoittajaa ja 1 työryhmä yhteensä 25 artikkelilla. Sille, joka lukee tai selailee kirjan järjestyksessä – kannesta kanteen, artikkelien järjestys ei ehkä ole paras mahdollinen. Esimerkiksi Minna Haution kirjoittama ohjeistus "Projektin anatomiasta" voisi olla heti kirjan alkupuolella, sillä artikkelissa tarkastellaan asioita, joita tulisi ottaa huomioon siinä vaiheessa, kun mietitään projektityön suunnittelua.
Kirja on kaiken kaikkiaan hyvin käytännönläheinen. Lähtökohtana ei ole pelkästään työpöydän ääressä keksitty idea siitä, mitä oppilaiden kanssa voisi tehdä, vaan mitä on (ilmeisesti) todellakin tehty. Moni kirjoittaja kuvaa kokemuksiaan ja työtään, eikä pelkästään teoreettisia utopioita. Kirjoittajilla on läheinen ja varsin omakohtainen suhde kirjoittamaansa aiheeseen. Ehdotetut harjoitustyöt vaikuttavat oikeasti toteuttamiskelpoisilta eri koululuokkien projektitöiltä. Seija Linnanmäen artikkelissa kiteytyvät perusteelliset, mutta koululaisryhmille hyvin sovelletut ohjeet rakennusten, huoneiden ja pihojen inventoinneista esimerkkikaavakkeineen. Eri-ikäisille soveltuvia ja testattuja karttatehtäviä on koottu Satu Raitisen tekstiin. Kirja tarjoaa lukijalle ideoita, joita kukin voi omassa opetustyössään luokkansa parissa toteuttaa on sitten esiopetuksen, peruskoulun tai lukion opettaja.
Tutkimuskohteiden esittely on kirjan parasta antia. Kulttuuri on ymmärretty laajasti ja tutustumiskohteiksi tarjotaan niin hautausmaata, katua kuin tehdasympäristöä – kohteita, joita löytyy jokaiselta paikkakunnalta. Suuri osa esitetyistä ideoista, mm. Verlan tehdaskierroksen elävöittäminen, on sellaisia, että niitä voidaan soveltaa myös muihin miljöisiin. Artikkelit vanhoista koulupuutarhoista ja kouluvälineistä ovat mielenkiintoista kansakoulujen kulttuurihistoriaa ja varsinkin Kirsti Melangon "Koulun esineistö" tarjoaa lukijalle nostalgisen vertailukohdan omiin koulumuistoihin.
Teos on ulkoasultaan mukavasti käteen ja myös opintoretkelle sopivankokoinen (20 x 20 cm). Mustavalkoiset valokuvat ja piirroskuvat sulautuvat harmonisesti toisiinsa. Tosin luvattoman monesta kuvasta puuttuu kuvateksti tai edes lyhyt selitys, mitä kuva esittää.
Kirjan käyttäjän kannalta voisi olla hyvä, jos lähdeluettelo olisi koko teoksen lopussa eriteltynä artikkeleittain. Kirjan loppuun liitetyt museoiden ja ympäristökeskusten osoitetiedot sekä internet-linkit ovat hyvä asia, joskin lista olisi voinut olla vieläkin kattavampi. Mm. kirjassa esitellyn Verlan tehdaskylän yhteystiedot olisi voitu mainita.
Lyöntivirheet, kömpelö Suomen kieli ja välimerkkien puutteellisuus ovat ilmeisesti ajan ilmiöitä, joille ei mitään voi. Tosin otsikoissakin esiintyvät lyöntivirheet antavat ymmärtää, että toimitustyö on jouduttu tekemään kiireessä. Osa artikkelien kirjoittajista on lisäksi jostain syystä jäänyt mainitsematta teoksen lopussa olevasta kirjoittajaluettelosta.
Maailmanperinnön opetus- artikkelissa on kootusti esitelty vuonna 2000 Unescon maailmanperintöluetteloon lisätyt kohteet. Kohtuuttomasti palstatilaa ei olisi vienyt esitellä samalla lyhyesti Suomen maailmanperintökohteet, Vanha Rauman, Suomenlinnan, Petäjäveden vanhan kirkon ja Verlan tehdaskylän edes nimeltä mainiten. Ne kun eivät ehkä kaikille ole itsestään selviä.
Kirjan tavoite tekemällä oppimisen korostaminen, toteutuu hyvin. Vanhan sanonnan mukaan parhaiten uuden asian muistaa "tekemällä oppimalla", kun taas pelkkä kuulon ja näön varassa oleva oppiminen unohtuu nopeammin. Kirja tarjoaa yleissivistävää tietoa ytimekkäässä muodossa kuitenkin myös muille kuin opettajille. Artikkelit mm. kaavoituksesta, eri aikakausien kuisteista ja vanhojen esineiden sekä valokuvien säilyttämisestä ovat tarpeellista ja hyödyllistä yleissivistystä kenelle tahansa.