”Häivähdys äidin hajuveden tuoksua ohikulkijan huivissa vie hetkessä takaisin hämärään lastenhuoneeseen ja rakkaus tulvii sydämeen, kun tuntee äidin hyvänyönsuukon otsallaan.”

Tuoksuilla on väkevä vaikutus, ne pureutuvat muistiin, vievät takaisin muistoihin, jopa vuosikymmenten takaisin, ne luovat hetkellisiä nautintoja, tarjoavat kauniiden pullojen muodossa myös visuaalista nautintoa sekä mainosten kautta luovat mielikuvia niiden kautta saavutettavissa olevasta maailmasta. Lisäksi niiden valmistaminen lähentelee taidetta ja tuoksujen historia on vähintäänkin mielenkiintoinen. Nämä ajatukset sekä odotukset mielessäni ryhdyn lukemaan kirjaa, joka lähtökohtaisesti on kuin minunlaiselleni parfyymeja rakastavalle kaupunkilaiselle naiselle luotu.

Tuoksujen historiaa ja kepeää leikittely

Jo vuosisatojen ajan tuoksut ovat olleet osa ihmisten elämää esimerkiksi uskonnollisiin toimituksiin tai ihmisten omaksi iloksi käytettynä. Tekijät toteavat, että pelkästään tuoksujen historiasta voisi kirjoittaa oman kirjan. Tämä lause sisältääkin heti alussa koko teosta vaivaavan ongelman: se on iso läpileikkaus kaikkeen mahdolliseen, jonka vuoksi Parfyymien salat. Historia, valmistusmenetelmät ja 100 tärkeintä tuoksua –kirjan lukujen sisällöt jäävät seitin ohueksi: noin 190 sivun teokseen on ahdettu yli kaksikymmentä lukua. On kuitenkin ymmärrettävää, että kirjoittajat eivät ole halunneet pureutua johonkin tiettyyn asiaan perinpohjaisesti, vaan he ovat halunneet tarjota monipuolisen katsauksen mahdollisimman moneen parfyymeihin liittyvään asiaan.

Tästä huolimatta esimerkiksi kirjan historiaosioon jää kaipaamaan lisää tietoa, vaikka se tarjoaakin pieniä – herkullisiakin – yksityiskohtia parfyymien historiasta: Kleopatra määräsi päällystämään laivojensa purjeet  aromaattisilla öljyillä, Julius Caesarin sotavoittojen jälkeen hajuvesipulloja heiteltiin kansalle, Ranskan suuri vallankumous ei vaikuttanut ainoastaan ylimystön heikkenevään asemaan, vaan myös parfyymikauppiaisiin, ensimmäinen designer hajuvesi oli Paul Poiret’n luomus 1900-luvun alussa, toisen maailman sodan jälkeen hajuvedestä tuli jokapäiväinen nautinto, sillä saatavilla oli myös edullisempia tuoksuja ja 2000-luvulla puolestaan luotiin kulttituoksut.

Kuva: Paul Poiret toi ensimmäisenä markkinoille signeeratut hajuvedet 1911, Parfums de Rosine oli nimetty hänen tyttärensä mukaan.

Puutteista huolimatta kirja tarjoaa myös positiivisia yllätyksiä. Kuinka moni meistä on todella miettinyt tuoksua valitessa, mitä muita ominaisuuksia tuoksun on täytettävä kuin omat mieltymykset? Kirja vertaa tuoksuja hauskasti ja osuvasti kenkiin: kuka todella käyttää aina ja joka tilanteessa samoja jalkineita? Hajuvesi on kuin pukeutumista, se on viestintää henkilöstä itsestään, se on kuin pukeutumista täydentävä tai siitä puuttuva osa. Ehkä yleisempää on miettiä tuoksujen vaihtamista työpäivän jälkeen täyteläisempään ja vahvempaan illalla, mutta harvemmin ehkä tulee ajateltua, että eri vuodenaikoina olisi hyvä miettiä tuoksun vaihtamista: esimerkiksi talvea varten suositellaan metsäisempiä, mausteisempia ja hedelmäisempiä tuoksuja. Samoin kirjoittajat – jotka epäilemättä ovat intohimoisia tuoksujen käyttäjiä – suosittelevat leikkimään hajuvesillä lomalla sekä tutustumaan matkoilla paikallisiin hajuvesiin. Kuitenkin tärkein neuvo on: tuoksun tai tuoksujen hankinnassa sekä käytössä luota omiin vaistoihisi.

Parfyymien valmistaminen ja nenät

Moni tuoksujen käyttäjä tuskin ajattelee kuinka laajalta alueelta tuoksujen eri ainesosat kootaan. Tekijöiden sanoin ”jokainen hajuvesi on pohjimmiltaan pullollinen maailmaa,” sillä parfyymeihin ja tuoksuihin tarvittavia ainesosia viljellään ympäri maailmaa. Myös raaka-aineiden poimintaan liittyvä tarkkuus ja optimaalinen ajoittaminen ovat seikkoja, joita harvemmin tulee ajateltua tuoksua valitessa tai käytettäessä. Ainesosilla onkin sunnaton merkitys parfyymien ja tuoksujen lopputuloksen saavuttamisessa. Tavallisen ihmisen on mahdotonta koostaa sitä yhdistelmää mitä parfyymeihin on käytetty, mutta parfymöörien eli nenien (tästä nimitykset he itse eivät pidä) hajuaisti, äärimmäinen lahjakkuus, vuosikymmenten koulutus takaavat sen, että monimutkaiset tuoksut aukeavat ja juuri he kykenevät luomaan yhä uusia, jännittäviä ja vietteleviä tuoksuja. Parfymööreille tuoksut eivät ole vain työtä, sillä kuten kirjan kirjoittajat asian ilmaisevat, se on ammattilaisille elämäntapa. Tuoksuja ei vain haistella, ne ovat kokonaisvaltaisempia: niitä voi syödä, juoda, niitä ajatellaan – ja niistä jopa nähdään unia. Lisäksi Fairley ja McKey huomauttavat aiheellisesti, että niin monet muut alat ovat muuttuneet teknologian kehityksen myötä, mutta ”hajuvedet luodaan edelleen samaan tapaan kuin satoja vuosia sitten.”

Tuoksuja, hajuvesiä ja parfyymejä on tarjolla monessa hintaluokassa, brändit haluavat erottua toisistaan ja kuluttajat voivat hankkia oman suosikkinsa runsaasta valikoimasta, mutta mikä edustaa parfyymien kohdalla ylellisyyden huippua? Yksilöllisyys on muotia monella elämänalueella ja runsaasta tarjonnasta huolimatta jotkut kuluttajat voivat kokea oman suosikkituoksun löytämisen mahdottomaksi. Parfymöörit voivat kuitenkin auttaa myös tässä. Heidän avullaan vaativa parfyymien käyttäjä voi tilata juuri itselleen sopivan, räätälöidyn haute couture tuoksun. On arvattavissa, että tämä ei ole edullisin vaihtoehto parfyymien hankinnassa, mutta yllättävää on että esimerkiksi lontoolainen Lyn Harris veloittaa räätälöidystä tuoksusta vähintään 15 000 euroa. Lyn Harrisin haastattelu avaa yksilöllisten luksustuoksujen maailmaa. Asiakkaat muodostuvat yleensä ihmisistä, joilla on jo kaikkea – tai aviomies haluaa antaa mitä ihastuttavimman lahjan. Itse tuoksun luomisprosessi on pitkä ja se muistuttaa hetkittäin psykologilla käyntiä, sillä asiakkaan tuoksumaailman kartoitus aloitetaan äidin, isoäidin tai ensirakkauden käyttämistä tuoksuista: tärkeää on kartoittaa ja tutustua asiakkaaseen perinpohjin, jotta räätälöidystä tuoksusta muodostuu täydellinen.

Tuoksujen maailma näyttäytyy kirjassa pitkälti naisten valtakuntana, vaikka hyvä tuoksu ja niistä pitäminen ei ole sukupuolisidonnainen asia. Varsinkin kun huomioidaan seikka, että alun perin miesten ja naisten tuoksuja ei eroteltu toisistaan. Kirja avaakin muutaman sivun verran miehille suunnattujen tuoksujen maailmaa Chanelin Pour Monsieur’sta Yohjin Homme–tuoksuun.

Kuva: Avon Cosmetics -mainos 1957

Kirjan kuvitus

Parfyymit eivät ole ainoastaan tuoksuja, jotka johdattelevat menneisyyteen sekä muistorikkaisiin hetkiin tai tekevät joistakin tilanteista erityisiä. Niihin liittyy myös vahva estetiikka, joka näkyy tuoksujen mainostaiteena sekä korostuu erityisesti parfyymipullojen ulkonäössä ja muotoilussa. Kirjan luku Top 100 hajuvettä ei tee ainoastaan läpileikkausta kirjoittajien suosikkeihin kirjallisen kuvauksen kautta, vaan jokaisen tuoksun sisäänsä sulkeva pullo on kuvattu sitä kuvaavaa taustaa vasten. Vai onko sittenkään? Kuten jo alleviivasin tuoksut ovat myös visuaalinen ilmentymä, mutta Parfyymien salat. Historia, valmistusmenetelmät ja 100 tärkeintä tuoksua –kirjan kuvitusta vaivaa ääretön estetiikan puute. Kuvitus ei ole linjassa, värimaailma on ristiriitainen ja piirrokset sekä valokuvat sinkoilevat sivuilla ilman johdonmukaisuutta. Kauniin kannen alle on onnistuttu luomaan kuvallinen sekamelska, vaikka aiheen pohjalta olisi ollut mahdollisuus toteuttaa suorastaan äärimmäisen kaunis ja esteettinen tietopaketti myös kuvien avulla. Kirjan kuvituksen puolesta todettakoon kuitenkin se seikka, että muutamien kuvien ja värimaailmojen sekä tunnelmien yhdistäminen on ollut ansiokasta.

Kaikki mitä olet halunnut tietää tuoksuista

Kaikki mitä olet halunnut tietää tuoksuista on kirjan viimeinen luku, jossa käsitellään yleisimpiä hajuvesiin, parfyymeihin ja tuoksuihin liittyviä kysymyksiä. Tämä lopetus kirjalle on ollut varmasti kirjoittajien kannalta perusteltu, mutta samaan aikaan se jättää jälkeensä naistenlehtimäisen tunnelman. Tämä samainen ajatus on vaivannut minua läpi koko kirjan, vaikka se on hetkittäin tarjonnut mielenkiintoisia yksityiskohtia. Valitettavasti odottamani upea ja räätälöity parfyymi ei koskaan syntynyt kirjan muodossa, vaan sen maailmassa muodostui enemminkin liian monimutkainen ja halvasti toteutettu kokonaisuus. Mikä sinänsä on harmillista, sillä aiheen kannalta tässä olisi ollut mahdollisuus kehittää jotain upeaa ja ylellistä. Luulen, että aiheiden karsiminen sekä tarkempi paneutuminen ulkoasuun olisivat tehneet kirjasta huomattavasti mielenkiintoisemman.

Ehkäpä kirjoittajien olisi tullut tehdä kokonainen muutaman teoksen sarja. Tällaisena Parfyymien salat. Historia, valmistusmenetelmät ja 100 tärkeintä tuoksua – kirja jää puutteelliseksi, mutta siitä huolimatta teoksen avulla voi oppia jotain ja luulen sen jättävän lukijaan muistijäljen, jonka avulla oma suosikkituoksu on lukukokemuksen jälkeen helpompi valita.