Säännöstely
1000 ruplan seteli. Martti Ahdin hallussa.
Erik Sundström: Elintarvikekorttikanslia Helsingin vanhalla Seurahuoneella marraskuussa 1917. Kuva: Museovirasto 83940.
"Suomen Villateollisuuden-Keskuskomitea" perustettiin 1. helmikuuta "villakankaiden hankkimista Suomen väestön tarpeeksi tarkoittavien toimenpiteiden yhtenäistyttämistä ja raakavillavarastojen mahdollisimman tarkoituksenmukaista käyttämistä varten".
Senaatti antoi 13. maaliskuuta päätöksen ulkomaisen valuuttakaupan järjestelystä Suomessa. Markan arvo alkoi laskea jyrkästi kuitenkin vasta syksyllä. Eniten ongelmia Suomen Pankille aiheutti sen suuri ruplavaranto.
Leipäkortit otettiin 23. huhtikuuta käyttöön Helsingissä. Rautatiematkustajilta perityt väliaikaiset verot kuitenkin lakkautettiin. 11. huhtikuuta annettiin päätös maidon maasta viennin ja kuljetuksen ehdoista ja järjestyksestä.
Senaatille annettiin 2. kesäkuuta valta määrätä rajahintoja tärkeille elintarvikkeille ym. ja antaa muita määräyksiä niiden hallussapidosta ja myynnistä. Heti kesäkuussa se antoi päätöksen "rajahintain tiedoksisaattamisesta ja noudattamisesta". Ongelmaksi tuli kuitenkin määräysten noudattaminen. Viranomaisten valvonta oli heikkoa. Asiaa pyrittiin kohentamaan perustamalla uusia säännöstelyelimiä.
Elintarvikekeskuskomitea määrättiin asetettavaksi 5. kesäkuuta. Samalla määrättiin asetettavaksi 9 maatalousja teollisuustuotteiden asiantuntijajaostoa, kuhunkin lääniin lääninkomitea ja kuhunkin kuntaan elintarvikelautakunta.
Samana päivänä määrättiin toimeenpantavaksi huoneenvuokrasäännöstely kaupungeissa ja muissa asutuskeskuksissa.
Lisäksi kiellettiin viljan (paitsi kauran) ja herneiden käyttäminen eläinten ravinnoksi. Viljan kulutus määrättiin 1050- 2100 grammaan henkeä kohti viikossa. Syyskuussa kiellettiin myös perunoiden käyttäminen eläinten ruoaksi.
28. heinäkuuta annettiin päätös tämän vuoden vehnä, ruisja ohrasadon takavarikoimisesta. Elokuussa annettiin uusi päätös leipäviljan kulutuksen järjestämisestä ja lokakuussa viljakaupasta, viljan hinnoista ja viljan kuljetuksesta. Samaten elokuussa määrättiin kalan sekä kalatuotteiden kaupasta ja kuljetuksesta Suomessa sekä viennistä.
Marraskuussa annettiin päätös lihaja karjakaupan harjoittamisesta maassa ja 1. joulukuuta päätös, joka "koskee eräitä toimenpiteitä viljan saamiseksi kulutuskeskuksiin ja viljan puutetta kärsiviin maalaiskuntiin". 29. joulukuuta tuli päätös elintarpeiden ja yleisten tarveaineiden varastojen ilmoittamisesta ja tarkastamisesta.
Elintarvikekortit tulivat yleiseen käyttöön kesällä. Ne jakoi kunnallinen lautakunta. Annokset riittivät tavanomaiseen toimeentuloon ja perheelliset saivat lisäkortteja. Ongelmana oli sen sijaan löytää tavaraa jakeluun.
Hinnat ja palkat
Hintojen nousu kiihtyi loppuvuodesta. Eniten nousivat nyt jauhot ja leipä. Niiden hinta kaksinkertaistui. Kun tuonti Venäjältä loppui, kulutukseen tuli alle puolet viime vuoden viljamäärästä. Tämä koettiin paikoin ja ajoittain "leivän loppumisena". Maitoa, lihaa ja voita riitti, mutta niidenkin hinta nousi.
Vaikka palkatkin nousivat, vuoden lopussa työmiehen reaalipalkka oli pudonnut 30 %, ylempien virkamiesten jopa 50 %. Pikkuvirkalijat saivat ylimääräisen palkankorotuksen ja heidän ansioidensa lasku pysähtyi. Talolliset ja maatyöväki paransivat reaalitulojaan.
Tyytymättömyys
Hintojen jatkuva nousu ärsytti ihmisiä, eikä säännöstely ei sujunut mellakoitta. Väkijoukko anasti Turussa 9. elokuuta Valion varastossa olleen voin, joka osaksi myytiin kuluttajille. Kaksi päivää myöhemmin ryöstettiin Turussa elintarvikelautakunnan ja Helsingissä Valion voivarastot. Tarkistukset ja takavarikot ärsyttivät puolestaan viljelijöitä.
Joulukuussa asetettiin elintarvehallitus ja sosiaalihallitus. Niiden tehtävänä oli järjestää maan elintarvikekysymys.
Yksikään puolue ei varauksettomasti tukenut senaatin toimia. Käytännössä asia jäi kunnallisten elintarvikelautakuntien harteille.