Kirjoittajat ovat latinankielen ja antiikin kulttuurin asiantuntijoita. Juhani Sarsila vastaa kyseisen oppiaineen opetuksesta Tampereen yliopistossa ja Maija-Leena Kallela puolestaan on työskennellyt Tampereen Klassillisen lukion lehtorina. Hänet tunnetaan etenkin latinankielen oppikirjojen tekijänä. Ne mainiot helleenit on tekijöiden ensimmäinen yhteinen kirja.

Teoksen tarinat on jaettu neljään osaan eri aikakausien mukaan. Kertomukset etenevät taruajasta aina hellenistiselle kaudelle saakka. Kaiken kaikkiaan kirjassa esitellään neljäkymmentäseitsemän antiikin kreikkalaista. Filosofien ja hallitsijoiden lisäksi sotapäälliköt ja virkamiehet esiintyvät sulassa sovussa runoilijoiden ja kirjailijoiden kanssa. Jokaiseen henkilöön liittyy mielenkiintoinen tarina, joka omalta osaltaan johdattaa lukijan antiikin ihmeelliseen maailmaan.

Taruaikaa kirjassa edustaa ainoastaan Kreetan muinainen kuningas Minos. Hänen tarinaansa tosin kytkeytyy joukko muitakin tuttuja hahmoja aina Minotaurus -hirviöstä Daidalokseen saakka. Arkaaiselta kaudelta tarinoita on jo useampia, ja yhtenä kiintoisana esimerkkinä voidaan pitää Lyydian kuninkaan, Gygeen, tarinaa. Siinä Gyges löytää luolasta taikasormuksen, jonka avulla pystyy tekeytymään näkymättömäksi. Sormuksen voimien avulla Gyges surmaa kuninkaan ja nousee itse valtaistuimelle. Gygeen tarinaa on modernissa kirjallisuudessa hyödynnetty esimerkiksi Tolkienin Hobitti -teoksessa.  

Klassisen kauden kreikkalaisia on käsitelty kirjassa luonnollisesti eniten, mutta suurten filosofien lisäksi joukkoon on otettu monia muitakin. Runoilija Pindaroksen kerrotaan olleen Apollonin suosikki ja jalosukuisten nuorukaisten ylistäjä. Sofokles puolestaan esitellään voittoisana näytelmäkirjailijana, joka joutui oikeustaisteluun omien poikiensa kanssa. Tarinoiden päähenkilöt eivät esiinny ainoastaan voitokkaina, vaan myös surullisia kohtaloita tehdään lukijalle tutuksi. Näistä esimerkkinä, vaikka Pyrrhoksen tarina, joka taitaa olla tutuin hellenistisen kauden tarinoista kirjassa. Ainakin käsitteenä ”Pyrrhoksen voitto” elää kielessä edelleen.

Lukijan työtä helpottaakseen tekijät ovat koonneet kirjan loppuun lyhyen osuuden henkilöhistoriaa, jossa on kuvaus jokaisesta kirjan tarinan päähenkilöstä. Henkilöhistoriat on järjestetty kirjan kronologian mukaan, mutta aakkosellinen hakemisto löytyy onneksi kirjan lopusta.

Kirjoittajat ovat panostaneet tekstin ulkoasuun ja luettavuuteen. Kepeä tai leikkisä ilmaisutapa tekee tarinoista viihdyttäviä, mutta myös informatiivisia. Fakta ja fiktio sekoittuvat sopivassa suhteessa. Antiikin kreikkalaisten ajatusten ajattomuus ja viisaus tulee teksteistä hyvällä tavalla esiin. Kielivalintojaan kirjoittajat perustelevat kansainvälisyydellä sekä latinan kielen pitkällä traditiolla myös Suomessa. Latina oli pitkään akateemisen maailman ja tieteen kieli eikä sen asemaa suomalaisessa yliopistokulttuurissa voi väheksyä. Vaikka latinan käyttö onkin julkaisukielenä nykyään lähes unohdettu, tuo Ne mahtavat helleenit -teos piristävän poikkeuksen tähän perinteeseen.

Kirja on oiva kertaus tai mielenkiinnon herättäjä kaikille antiikin Kreikasta kiinnostuneille. Tarinat sisältävät paljon viittauksia niin paikkoihin kuin tarinoiden ulkopuolisiin henkilöihinkin. Parhaimmassa tapauksessa kirjoittajien toive toteutuu, ja lukija saa ainakin yhden vanhan kreikkalaisen saattajakseen moderniin elämänmenoon.