Ahkerana sikarinpolttajanakin kunnostautuneen Sigmund Freudin sikarin psykoanalyyttisiä ja symbolisia kontaktipintoja peilaava lausahdus sikarista vain sikarina sinänsä ei kytkeydy kovinkaan hyvin Olli Alhon ja Jari Ehrnroothin käsitykseen teoksensa kohteesta. Näiden kahden "aficionadon" eli sikariniekan paikoin miltei estämättömäksi käyvä intiimi rakkaudenosoitus tätä tupakkakasvin lehdistä käärittyä pötköä kohtaan ei nimittäin juurikaan jätä sijaa etäiselle sikarin ja tupakoinnin tarkastelulle – mikä ei ehkä olisikaan tälle aiheelle mielekäs lähtökohta. Alhon ja Ehrnroothin kirja liittyy selkeästi Suomessakin paraikaa käsillä olevaan sikarien suosion kasvuun ja monien toistensa kanssa kilpailevien sikarikirjojen rivistöön. Useimmille niistä on ominaista voimakkaan aistillinen ja esteettinen
ulkoasu; tämän aihealueen kirjat ovat useimmiten kuin sikarirasioita, seetripuun tuoksuisia ja typografialtaan kauniita. Niin tämäkin: kirja on kuin laatikollinen havannalaisia sikareita, tummanpuhuva ja kullalla silattu. Se on kaunis ja – sallittakoon sanoa – hyvin miehekäs
esine, sopiva esimerkiksi isänpäivän lahjaksi.

Isät ja miehet ylipäätään ovatkin kirjan sisään kirjoitettu yleisö. Vaikka kirjassa ei hakusanateoksen formaatista johtuen olekaan varsinaista juonta, näen siinä kuitenkin sisäiskertomuksen korkeasti koulutetusta ja varsin rakkaasta miehestä, joka kuuluu omasta mielestään akateemiseen älymystöön ja on ehdottomasti individualisti. Tätä miestä ympäröivä maailma on ahdistava, hänelle yritetään lykätä vastuuta, jota hän ei haluaisi kantaa. "Tuolla ulkona maailmassa" miestä uhkaavat ahtaat lentokenttien odotussalit, "aficionadoja" ymmärtämättömät joukkoliikennevälineiden edustajat ja alati vaaniva
uhka isyydestä "hyökkäysvaunujen" työntämisineen. Tässä ristiaallokossa tarinamme mies istahtaa nahkaiseen nojatuoliinsa tupakkatakki päälleen vyötettynä tai istahtaa kesäisenä iltana keskisuomalaisen järvenrantasaunan kuistille – ja sytyttää hitaasti, rituaalinomaisesti ja ennenkaikkea oikealla metodilla keskimäärin 150-300 markan hintaisen sikarinsa. Halvemmat kun ovat nimittäin joko pikkusikareita tai muuten vain vähäpätöistä eurooppalaista tupakkaa, jota voi sikarietiketin mukaan polttaa myös lunta luodessa tai halkoja hakatessa. Myös individualistin ja vapaan miehen suurimman "vahingon" satuttua on mahdollista sytyttää sikari, ja näin mies voi saada lohdun paineisiinsa. Kuuluuhan nimittäin sikari myös tuoreen isyyden rituaaleihin.

Kirjan kieli on samalla sekä nautittavan sivistynyttä että kepeän keikaroivaa. Tekijät ovat oman sikareiden romantisointinsa ja mystifiointinsa lisäksi pyrkineet tarkastelemaan sikarin kulttuurihistoriallisia ja psykologisia ulottuvuuksia – kuten odottaa sopiikin. Hakusanasta aamu hakusanaan yö etenevä kirja tarjoaa lisäksi sikarinhöysteisiä väläyksiä mm. baarikulttuurista, elokuvista, erotiikasta ja seksistä. Tuorein, erään suurvaltajohtajan tunnetuksi tekemä sikarin ja seksuaalisuuden välinen salaliitto ei vielä ollut teokseen ehtinyt. Ennenkaikkea kirjaa lukiessa pettyy kuitenkin sen pinnallisuuteen. Esimerkiksi elokuvat olisivat tarjonneet paljon enemmän pohjaa analyyttiselle tarkastelulle. Kirjoittajat toteavatkin, että juuri valkokangas avaa tien sikarin kaikkein subliimeimpaan merkitysoppiin. Elokuvia ja sikaria käsittelevä osuus on kuitenkin varsin lyhyt ja ohut. Siinä luetellaan ensisijaisesti joukko sikaria tupruttelevia
valkokankaan hahmoja. Sen sijaan kirjoittajat eivät onnistuneet selittämään, miksi esimerkiksi Sergio Leonen italo-westernien nimettomällä sankarilla (Clint Eastwood)on aina sikari suussaan. Sekin analyysi, joka kirjaan on päätynyt, olisi saanut olla vankempaa ja kantautua
ilomielin kaikkein ilmeisintä tulkintaa kauemmaksi. Vai
mitä mieltä pitäisi olla siitä, että elokuvissa sikari on aina fallos, naiselle sikari on fallos, peniskateudesta kärsivälle miehelle sikari on fallos jne. Kirjoittajat valittelevat sitä, ettei tuhdeinkaan sikari kestä itse aktia. Sen sijaan alumiininen sikarituubi voi kirjoittajien mukaan jatkaa siitä, mihin sen hauras sisältö on jäänyt.

Paikoin heiveröistä kulttuurista, psykologista ja symbolista analyysiään kirjoittajat pystyvät kompensoimaan sellaisella asia-aineistolla, joka liittyy suoranaisesti tupakanpolton, sikarien ja tupakantuotantomaiden historiaan sekä nykyisyyteen. Kirja antaa hyvän kuvan sikareiden valmistuksen vaiheista, käytetyistä raaka-aineista ja mm. siitä, mistä sikareiden korkea hinta muodostuu. Katoamassa olleen, mutta toisaalta jälleen nousuvaiheessa olevan
käsityöammattitaidon kuvauksena Alhon ja Ehrnroothin kirja on hieno. Sikarin valmistukseen liittyvien vaiheiden ja materiaalien havainnollistaminen kuitenkin kärsii jonkin verran hakusanateoksen muodosta. Tahatonta ja tahallista toistoa on runsaasti, ja toisaalta olennaisen käsitteen määrittelyä selvällä suomen kielellä joutuu odottelemaan sivu toisensa perästä. Mutta toisaalta kirjan rakenne tukee sen yleistä luonnetta: kyseessä on kuin onkin sikarirasia, josta lukija voi poimia haluamansa sikarin eli hakusanan ja maistella sen kieltä ja synnyttämiä mielikuvia hiukan. Nöyryyttävän tupakkalain pykäläviidakon kurimukseen joutunut "aficionado" saattaa tyynnyttää tällä kirjalla hetkellisesti sikarin himoaan vaikkapa odotellessaan lentoaan lentoaseman odotussalissa.