Mikä Marxissa kiinnostaa?

Vedin viime syksynä Turun yliopistossa Vasemmisto vastakulttuurina -kurssin ja keväällä kurssi pyörii verkossa; kumpikin houkutteli yllätyksekseni suuren yleisön, ja monet kurssilaiset perustelivat osallistumistaan nimenomaan poliittisella kiinnostuksella. Samankaltaiselle yleisölle – noin kaksi-kolmekymppisille opiskelijoille ja samanikäisille poliittis-yhteiskunnallisista seikoista kiinnostuneille – lienee suunnattu Peter Singerin kirja Marx. Kirja on alun perin julkaistu vuonna 1980 nimellä Marx: A Very Short Introduction. Kirjalta on siis turha odottaa kannanottoja uusimpiin talouskriiseihin, mutta eipä siitä löydy kommentointia esimerkiksi 1970-luvun tilanteeseenkaan. Tässä mielessä australialaisen moraalifilosofi Singerin kirja on kestänyt hyvin aikaansa. Maailmalla Singer tunnetaan eläinten oikeuksien puolestapuhujana ja etiikkaa käsittelevistä lukuisista teoksistaan.

Mistä johtuu kiinnostus kommunismin isään Karl Marxiin (1818–1883) ja hänen teorioihinsa? Onko kiinnostuneilla halu saada historiallisen materialismin avulla kokonaisselitys maailmanhistoriaan vai onko kyse yksinomaan poliittisesta kiinnostuksesta? Edeltävä vaikuttaa hyvinkin mahdolliselta tänä postmodernin historiankirjoituksen aikana, jälkimmäinen taas – ainakin kotimaisten – puolueiden tasapaksuudesta johtuen. Suomentajan alkusanoissa, jotka siis ovat viime vuodelta, kiinnostusta perustellaan ”taloudellisten eriarvoisuuksien kärjistymisellä ja liberaalin talousteorian vaikeuksilla”.

Historiallisen materialismi, luokkataistelu, vieraantuneisuus

Monimutkaisuudestaan huolimatta Marxin teoriat voidaan typistää joukoksi helposti nieltäviä oppeja ja jopa barrikadeilla huudeltaviksi soveltuvia iskulauseita, kuten Singer on onnistuneesti tehnyt. Onnistuneesti sikäli, sillä Marxin elämän ja teorioiden mahduttaminen 147 sivuun on kunnioitettava saavutus. Kirjalle on ehdottomasti tilaus niiden joukossa, jotka haluavat nopeasti saada käsityksen maailmaa muokanneista historiallisen materialismin, luokkataistelun ja vieraantuneisuuden käsitteistä.

Kiinnostus Marxin ajattelua kohtaan nykyään ja oikeastaan minä tahansa aiempanakin aikana liittyy osaltaan kolmeen seikkaan: teorioiden monipuolisuuteen, niiden monitulkintaisuuteen ja tuloerojen – tai laajemmin, sosiaalisen epätasa-arvon – kasvuun. Singerin kirja osoittaa hyvin, kuinka laaja-alaista Marxin tutkimus- ja kirjoitustyö oli. Vaikka kaikki liittyikin tavalla tai toisella luokkataisteluun, kirjoitti Marx syvällisesti niin rahasta ja työstä kuin historiasta, filosofiasta, uskonnosta ja taloudestakin. Myös teorioiden laaja-alaisuus, hyvänä esimerkkinä historiallinen materialismi, on omiaan tarjoamaan ajateltavaa historiantutkijoille, sosiologeille, taloustieteilijöille ja filosofeille. Toisaalta teorioissa on tasoja, jotka avautuvat yhtäältä vasemmistolaisen herätyksen saaneille, baarissa pätemään pyrkiville Che Guevara -paitaisille anarkistinuorille ja toisaalta teoriaorientoituneille politiikan tutkijoille tai filosofeille. Mieleenpainuvin sisältö riippuu paljolti siitä, minkälaisesta Marx-kirjallisuudesta vaikutteensa ottaa. Singerin kirja tarjoaa helpon lukukokemuksen, jossa teoriat on esitetty loogisesti ja miltei selkokielisesti. Esimerkiksi taloustieteen matematiikka ja syvällisimmät filosofiset pohdinnat jätetään kokonaan esittämättä. Ratkaisu on välttämätön, sillä muuten Marxin kirjoittamia tuhansia sivuja olisi mahdotonta typistää näin kompaktiksi paketiksi. Samalla punainen lanka pysyy koko ajan esillä, vaikka Singer joutuukin toisinaan myöntämään, että ”tässäkin Marx käytti avainkäsitettä aivan eri tavalla kuin aiemmissa teoksissaan”.

Toinen syy Marx-kiinnostukselle saattaa piillä hänen teorioidensa monitulkintaisuudessa, joka siis eroaa monipuolisuudesta. Monitulkintaisuudella viittaan Marxin tapaan kirjoittaa samasta asiasta usealla eri tavalla – joskus jopa täysin päinvastaisesta näkökulmasta. Lopputulos saattaa olla sekava, mutta osaltaan se on pitänyt keskustelua yllä Marx-tutkijoiden joukossa ja toisaalta se mahdollistaa useiden eri ”totuuksien” samanaikaisen olemassaolon. Yksi Marxin avainkäsitteistä on työ. Yhtäältä se on hänelle vapautta karsivaa ja pakkoon perustuvaa toimintaa, sillä työtä yksinkertaisesti on tehtävä elossapysymiseksi. Toisaalta työ kommunistisessa yhteiskunnassa näyttäytyy Marxille harrastuksen kaltaisena toimintana, jolla yksilöt voivat ilmaista itseään kuin taiteen avulla. Sama ambivalenssi ilmenee Marxin käsitellessä yhteiskunnan ylärakennetta, johon kuuluvat esimerkiksi uskonto, kulttuuri ja politiikka. Yhtäältä tuotantotapa yksinään vaikutti yhteiskunnan ylärakenteeseen, toisaalta taas ylärakenteenkin todettiin vaikuttavan tuotantotapaan. Osaltaan monitulkintaisuuteen liittyvät Marxin teorioiden lukuisat ammottavat aukot ja historian osoittama paikkansapitämättömyys, mutta niiden esittely ei tässä ole tarpeen. Singer puolestaan esittelee niitä kiitettävästi ja liiemmin ilkkumatta. Toisaalta kirja myöntää myös aikaa kestäneiden havaintojen olemassaolon sekä sen, miten niitä voidaan nykytilanteessa – siis lähes 35 vuotta sitten – hyödyntää.

Kolmas syy Marx-kiinnostukselle liittyy tietysti siihen, että hänen mainitsemansa yhteiskunnalliset epäkohdat ovat edelleen olemassa – sekä Singerin kirjan kirjoittamishetkellä 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa että nykypäivänä. Juuri tammikuun loppupuolella uutisoitiin, että maailman 85 rikkainta henkilöä omistavat yhtä paljon varallisuutta kuin maailman 3,5 miljardia köyhintä. Suomessa tuloerojen kasvusta puolestaan on puhuttu jo 1990-luvun lamasta lähtien, ja viime aikoina keskustelu aiheesta on entisestään kiihtynyt. Tiedot reaalimaailman tilanteesta muuten loistavat poissaolollaan Singerin kirjassa. Kirja keskittyy niin vahvasti Marxin – ei siis myöhemmin tulleiden marxilaisten – ajatusten esittelyyn, ettei maailman tilanteen esittelylle tunnu jäävän sopivaa sijaa. Juuri sillä Singer olisi kuitenkin voinut joko korostaa Marxin ajatusten ajankohtaisuutta tai vastaavasti todeta niiden vanhentuneisuuden.  

Mikä Singerin kirjassa kiinnostaa?

Singerin kirja koostuu kymmenestä luvusta, joista ensimmäinen, noin 20-sivuinen kertaa Marxin ja hänen perheensä tärkeimmät elämänvaiheet. Niistä olisi lukenut mielellään lisääkin, eikä kirjan yksioikoinen otsikko Marx juuri kerro painotuseroista elämäkerran ja filosofian välillä.

Seuraavat yhdeksän lukua esittelevät Marxin kirjallista tuotantoa pääsääntöisesti ajallisessa järjestyksessä mutta toisinaan myös sellaisessa temaattisessa järjestyksessä, joka auttaa teorioiden loogisessa läpikäymisessä. Juuri tulkinnassa ja selittämisessä Singer on parhaimmillaan. Hän onnistuu löytämään Marxin tuotannosta olennaisen ja esittämään sen muodossa, joka ei aliarvioi lukijan älykkyyttä muttei toisaalta vaadi juuri ennakkotietojakaan. Esimerkiksi näin Singer selittää vieraantuneisuuden käsitettä: ”Ihannetapauksessa työläisten vapaasti tuottamat objektit olisivat heidän omaisuuttaan tai vapaassa käytössään. Kun työläiset tuottavat vieraantuneen työn olosuhteissa tuotteita, joita he eivät itse hallitse (objektit kuuluvat työnantajille) ja joita käytetään heitä itseään vastaan (objektit kasvattavat työnantajien varallisuutta ja valtaa), työläiset vieraantuvat ihmisyydestään.”

Kirjassa esitellään ansiokkaasti Marxiin vaikuttaneet yhteiskuntatieteilijät, taloustieteilijät ja filosofit kuten G.W.F. Hegel (1770–1831), Ludwig Feuerbach (1804–1872) ja Bruno Bauer (1809–1882). Näiden tuotantoa läpikäymällä Singer osoittaa, kuinka suuressa määrin Marxin filosofia rakentui aiempien kirjoittajien ja aikalaisten kritiikille.

Singer antaa tasavertaisesti huomiota Marxin tärkeimmille teorioille, mutta filosofina hänen kiinnostuksensa on ilmiselvästi juuri hänen oman alansa pohdinnoissa. Parhaimmillaan ja vakuuttavimmillaan Singer onkin esitellessään Marxin näkemyksiä ihmisen ja historian suhteesta. Marxille ihmiset ovat historian ja sen aikana syntyneiden voimien vietävissä olevia lastuja laineilla. Ihmiset eivät myöskään ymmärrä, etteivät kyseessä ole yliluonnolliset voimat vaan sellaiset, joita nämä ovat itse luoneet. Kuten jumalat myös työnjako, yksityisomaisuus, luokat jne. ovat ihmisten luomia. Tarvitaan vain ihmisten – Marxin tapauksessa proletariaatin – tahto ja kaikki ikuisena pidetty voidaan muuttaa. Tätä kuvaillessaan Singerin ääni mitä selkeimmin yhtyy Marxiin.

Kirjasta löytyy alkeellinen mutta toimiva viitejärjestelmä ja lähdeluettelo Marxin teoksiin. Mustavalkoista kuvitusta on niukalti ja se keskittyy lähinnä henkilökuviin. Kirjan pienestä koosta ja paperin laadusta johtuen kuvat ovat sivuroolissa. Marxia lainaten: ne eivät anna lisäarvoa.  

Kuva: Eturivissä Laura, Eleanor ja Jenny Marx, takarivissä Friedrich Engels and Karl Marx. Daguerreotypia n. 1860.