Sattuipa kerran, että lontoolaisessa pubissa istuivat samassa pöydässä taiteilija Hugo Pratt ja eräs Royal Navyn moottoritorpedovene Sbragadorilla toisen maailmansodan aikana palvellut sotilas. Tuopin ääressä aikaa tappaakseen laivaston mies kertoo, kuinka he olivat Triesten edustalla loppukesästä 1943 upottaneet saksalaisia moottoripyöriä.

Tarina jäi Prattin mieleen ja kolmekymmentä vuotta myöhemmin hän palasi siihen. Syntyi Morgan, kertomus korvetinkapteeni Morganista Adrianmerellä syyskuussa 1943. Paikka ja aika ovat Prattin kertomuksille tyypillisiä: vallitsee unenomainen, kaaosta lähentelevä tila, jossa valtasuhteet ja -pyrkimykset synnyttävät epäpyhiä ja lyhytaikaisia liittolaisuussuhteita. Pratt on aikaisemmin sijoittanut seikkailujaan esimerkiksi 1930-luvun lopun Etiopiaan ja Mantsuriaan 1904-05.

Kertomuksen alussa Morgan on vielä aliluutnantti. Heti hänen saapuessaan Adrianmerelle ilmenee seudulla tarvittavan enemmän poliittisia kuin varsinaisia taistelutaitoja. Morgan ylennetään, tosin haukkujen kera: pelastaakseen maanmiehensä tsetnikkien käsistä hän oli jättänyt aluksensa. Esimiehensä ojennuksen mukaan alusta ei olisi saanut jättää. Samalla Morgan siirretään MTB Sbragadorin komentajaksi.

Adrianmerellä Morgan tuntee itsensä "lennätinasemaksi". Merestä pelastetuilla lentäjillä oli koneidensa kyljissä alasammuttujen lentokoneiden määrä hakaristeinä. Mutta hänelle ei tule edes mahdollisuutta upottaa vihollisen laivoja. Morgan saa tehtäväkseen miehittää Triesten sataman ennen Titon kahdeksatta slaaviarmeijaa: torpedovene saapuu tyhjän kaupungin satamaan hieman ennen maavoimia. Sbragadorin miehistö lastaa joutuin satamassa olevat moottoripyörät ja jättää ’heinäsirkat’ rannalle huutelemaan. Ja sen takia Sbragadorin kyljessä komeili kolmetoista Englannin laivaston upottamaa BMW:n kuvaa.

Pratt maalaa Morganissa tyylilleen uskollisesti. Tarina on suorastaan leikkisä ja tällä kertaa rakkaustarinakin saa onnellisen lopun.