Kuningas Kristofferin maanlaki vahvistettiin vuonna 1442, mistä lähtien se oli käytössä Ruotsin maakunnissa – siis myös Suomessa – rinnakkain 1350-luvulta peräisin olevan Maunu Eerikinpojan maanlain kanssa. Vuonna 1608 Kaarle IX painatti kuningas Kristofferin maanlain ja määräsi sen yksinomaisena noudatettavaksi.

Nyt julkaistu suomennos on ns. Caloniuksen kopio. Käännöksen tekijää ei tiedetä. Nimi tulee siitä että kopion lahjoitti aikanaan Helsingin kaupungin kirjastolle tunnettu lainoppinut Mathias Calonius. Kristofferin maanlain ensimmäinen suomennos ei ole säilynyt mutta sen pohjalta syntyneitä kopioita ja kopioiden kopioita on säilynyt seitsemän kappaletta. Kopioitsijan nimiä ei koskaan mainita. Ensimmäisen käännöksen tekijäksi tiedetään kuitenkin erään lähdemaininnan perusteella Martinus Olaui, eli Herra Martti. Hän toimi vuosina 1558-1577 Rauman kirkkoherrana ja vuosina 1578-1582 Tukholman suomalaisen seurakunnan saarnaajana ja kuningas Juhana III:n hovikappalaisena. Käännös on oletettavasti valmistunut noina vuosina. Caloniuksen kopion on aiemmin katsottu loitonneen kauimmaksi alkuperäiskäännöksestä, mutta jo edesmenneen Martti Ulkuniemen tutkimusten perusteella juuri Caloniuksen kopio olisikin Herra Martin käännöksen suora kopio. Esko Koivusalo mainitsee esipuheessaan että Ulkuniemen tutkimusaineisto on tallennettu Vaasan maakunta-arkistoon ja että osa siitä olisi tarkoitus julkaista. Juuri Ulkuniemen tutkimukset ovat saaneet Caloniuksen kopion nousemaan erityisen kiinnostavaksi.

Suomalaisen kirjallisuuden seura ja Talonpoikaiskulttuurisäätiö ovat yhdessä päätyneet julkaisemaan Kristoffer-kuninkaan maanlain suomennoksen. Myös Alfred Kordelinin rahasto on tukenut teoksen julkaisemista. Kyseessä on merkittävä kulttuuriteko, sillä tälle kirjalle on varmasti kysyntää. Vanhemman ajan suomalaista yhteiskuntaa tutkiva historioitsija yleensä jossain vaiheessa tutkimustaan tukeutuu aikakauden lakitekstiin. Esipuheesta päätellen teos on suunnattu myös suurelle yleisölle.

Teoksen ulkonäkö on onnistunut. Itselläni oli muistikuva Martti Ulkuniemen teoksesta Kuningas Kristoferin maanlaki nykysuomelle käännettynä vuodelta 1978 (SKS). Tuo paperikantinen koulukirjaa muistuttava painos oli sisällöltään täyttä tavaraa, mutta ulkonäköön ei juurikaan ollut kiinnitetty huomiota. Tällä kertaa kirja on kovakantinen ja paperi laadukasta. Kannen suunnittelu on onnistunut. Siinä on Kristoffer Baijerilaisen sinetti ja taustalla kuvattuna alkuperäistä suomenkielistä lakitekstiä. Myös sisäkansissa on alkuperäisen lakikirjan sivuja kuvattuna. Tämä on ollut hieno oivallus, sillä itse kirjassa ei ole lainkaan kuvia. Juuri sisäkansien ansiosta lukijalle välittyy kuva asiakirjasta josta suomennos on litteroitu. Tarkkakaan selostus litteroinnin yhteydessä ei korvaa itse asiakirjan näkemistä. Esimerkiksi huomautukset lisäyksistä asiakirjan marginaaleissa avautuvat jo näiden esimerkkisivujen avulla paremmin lukijalle.

Esko Koivusalo toteaa teoksen olevan huomionosoitus maanlain ensimmäisen suomentajan työlle, joka laski suomalaisen lakikielen perustan. Tämän päivän lakiteksti on kyllä huomattavasti kehnompaa suomea kuin kuningas Kristofferin maanlain suomennos aikoinaan oli. Sitä paitsi tuskin kukaan viihdyttäisi itseään lukemalla Suomen lakia läpi (voin olla väärässäkin…), mutta Talonpoikain laki on mukavaa luettavaa. Kieltämättä tulee mieleen että voisiko kaikki olla näin selkeää vieläkin. Mitä yksityiskohtaisemmin ja tarkemmin lakikirjat on rustattu, sitä enemmän porsaanreikiä tuntuu löytyvän. Toista se oli ennen: ongelmatilanteena saattoi olla ìIos karia tekee wahingota pelloilla, kuinga se pitä maxettamanÎ tai ìHacka mies warpan toiseldaÎ. Ratkaisu löytyy Talonpoikain laista.

Laki kertoo synty-yhteiskunnastaan melkoisen paljon. Se on selvästi syntynyt tarpeeseen, eli käsiteltävät asiat ovat olleettavallisimpia riitojen aiheita. Tekstissä käsitellääntalonpoikien elinkeinoja ja taloutta, kotieläimiä, maanviljelykseen liittyviä asioita ja kalastusta. Rangaistuksista välittyy yhteiskunnan arvomaailma. Lisäksi laissa selvitetään lyhyesti miten tulee menetellä kussakin tilanteessa, esimerkiksi kun uusi kuningas valitaan, kuinka usein tulee pitää käräjiä ja kuinka kauppa vahvistetaan. Teoksen lopussa on kuusisivuinen sanasto, jossa maallikolle selitetään vanhan lakikielen sanat ja käsitteet. Rinnalle saattaa silti kaivata Martti Ulkuniemen edellä mainitun teoksen Kuningas Kristofferin maanlaki nykysuomeksi käännettynä. Talonpoikain lain ovh on 29 euroa. Se on tällaiselle klassikolle kohtuullinen hinta, etenkin kun kirjan painojälki on laadukasta. Voin suositella Talonpoikain lakia paitsi lukuelämyksenä, myös sukelluksena ihmisen arkeen satoja vuosia sitten.

Kristoffer kuninkaan laista löytyy myös Agricolassa julkaistu verkkoversio, http://agricola.utu.fi/hist/kktk/lait/kris/ joka on valmistettu teoksesta: Suomen kielen muistomerkkejä 2, 1: Kristoffer kuninkaan maanlaki: Tukholman codex B 96 / julk. E. N. Setälä, M. Nyholm; Herra Martin suomeksi kääntämä. Helsinki : Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1905. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia; 82.