Satuja ja myyttejä -julkaisu liittyy Kouvolan taidemuseon samannimiseen 20-vuotisjuhlanäyttelyyn. Teeman ympärille on koottu useita erityyppisiä näyttelyitä, ja niminäyttelyssä teeman langat kootaan yhteen. Pyrkimyksenä on tuoda esiin satumaailman fantasioita kuvitustaiteessa. Niin näyttely kuin kirjakin keskittyvät Suomen kultakauden taiteilijoiden teoksiin. Satuja ja myyttejä -kirja koostuu johdannon lisäksi neljästä artikkelista, joista kukin valottaa kuvitustaiteen eri puolia. Esiin nousevat erityisesti kuvitustensa ansiosta naistaiteilijat Venny Soldan-Brofeldt, Martta Wendelin ja Beda Stjernschantz. Heidän tuotantoaan tarkastellaan rinnan symbolismin edustajina toimineiden Akseli Gallén-Kallelan, Hugo Simbergin ja Magnus Enckellin teosten kanssa. Valitut esimerkit toimivat hyvin ajanvirtausten ja valitun näkökulman kuvastajina.

Symbolistien satumaailmat -artikkelissaan Riikka Stewen kartoittaa 1890-luvun aatteellisia ihanteita. Kuvitustaiteessa eri liikkeiden vaikutus näkyy konkreettisesti esimerkiksi koristeellisuutena käsityön ja taiteen lähentyessä toisiaan Arts and Crafts -liikkeen myötä.

Riitta Konttinen kirjoittaa artikkelissaan Tuusulan tien värikkäästä naistaiteilijasta, Venny Soldan-Brofeldtista ja hänen pitkästä ja ansiokkaasta urastaan kuvittajana. Erityisesti Soldan-Brofeldtiin vaikuttaneiden ajatusten ja kirjailijoiden esiintuominen pakottaa katsomaan taiteilijan tuotantoa uudella tavalla. Usein naistaiteilijoiden töitä tarkastellaan liian helposti elämäkerrallisesta kontekstista, vaikka valveutuneet naiset seurasivat kiinnostuneina ja aktiivisina aikansa keskustelua ja asenteiden muokkautumista. Venny Soldan-Brofeldt korosti arjen merkityksellisyyttä niin taiteessaan kuin elämässään yleensäkin.

Anna-Maria von Bonsdorffin artikkelin otsikkona on Taiteen ja luonnon salainen, myyttinen maailma. Esimerkeikseen hän on ottanut Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen, Helene Schjärfbeckin ja Beda Stjernschantzin. Tekstissä pohditaan maisema-aiheiden mystifointia ja niiden sisältämiä kansallisia latauksia. Ilman kansainvälisen symbolismin vaikutusta ja ulkomaisia kontakteja kotimaisen symbolismin herääminen tuskin olisi ollut niin merkityksellistä. Kotimaisten taiteilijoiden kuvaama luonto yksityiskohtineen sisältää paljon latautuneita merkityksiä. Maisema ymmärrettiin meillä helposti sielun- ja kansakunnan tilan kuvastajana.

Tekstissään Sadut ja legendat Martta Wendelinin taiteessa Päivi Ahdeoja pohtii kuinka lapsen ja aikuisen maailmat voivat kohdata sadun polulla. Bruno Bettelheimiin viitaten Ahdeoja toteaa kuinka pelottavia ja vaikeita asioita voi turvallisesti käsitellä sadun avulla. Keskeistä sadun tulkinnan kannalta on huomioida, mitä sadussa on kuvattu, mitä jätetty kuvaamatta. Martta Wendelinin kuvituksista tämän hetken vanhemmilla on paljon konkreettisia muistoja. Ikuisen sunnuntain idylli on jäänyt itämään sieluun ja mieleen mielikuvina ja toimintamalleina.

Kuvitustaiteen vaikutus yhteiskuntaan ja sen sosiaalisiin ihanteisiin olisi ollut mukava lisä kirjan pohdintaan. Myös eri kulttuurien tuulahdukset ovat varmasti tuoneet omaa väriään suomalaiseen yhteiskuntaan. Kuvituksissa on käytetty usein linnoja, erikoisia eksoottisia sisustuksia, koristeita tai vaatteita, kuvattu on myös eri ihonvärin omaavia, joiden tapa liikkua ja kehonhallinta on aivan toisenlaista kuin jäyhä suomalainen olemus. Kuva vaikuttaa monella tasolla niin lapsilla kuin aikuisilla muokaten arkea, mutta myös unelmia. Satuja ja myyttejä -kirjan taustatietojen ja faktojen tiedostaminen muuttaa teosten tulkintaa ja vastaanottoa kovasti, lapsuudenuskosta on joskus luovuttava ja luotava uusi paratiisi.