Monimuotoisuuden kintereillä

Luonnon monimuotoisuus kuuluu kestävää kehitystä tukevan ekologisuuden avainkäsitteiden joukkoon, jonka perään huudellaan metsissä, lähiympäristössä ja omassa puutarhassa. Ajankohtaisuutensa vuoksi se sopii hyvin lapsille suunnatun kirjan teemaksi. Samalla aihe tavoittaa tuoreella tavalla myös ne aikuiset, jotka valikoivat junioreille sopivaa luettavaa perhepiiriin tai kirjaston kokoelmiin.

Laajarinne, Jukka, Luoma, Mari: Kadonneen madon jäljillä. Tarina monimuotoisuudesta. Gaudeamus, 2021. 49 sivua. ISBN 978-952-345-111-7.

Jukka Laajarinteen kirjoittamassa kirjassa biodiversiteettiä käsitellään etsintäseikkailun muodossa. Minä-ihminen hakee pihaltaan monimuotoisuuden lajiedustajaa, jätehuoltoon erikoistunutta Änkyrä-matoa. Kohta löytöretkeilijät huomaavat, että etsintää on syytä laajentaa vuorille, meriin ja saarille, itse asiassa koko maapallolle. Näin eliölajeista siirrytään elinympäristöihin, siis ekologisen monimuotoisuuteen. Välillisesti sipaistaan myös perimän monimuotoisuutta, kuitenkin ilman käsitteiden painolastia.

Kunttamato Änkyrän nimessä koulubiologiansa kahlannut lukija tunnistaa maaperän hyödyllisten Änkyrimatojen (Enchytraeidae) edustajan. Mieleen palautuu oudontuttu kuntta-käsite, ja kätevä termi virkistyy ehkä omaankin ilmaisuun. Kirjassa tavataan myös Laajarinteen edellisestä Mahdottoman suuri puu -teoksesta (2020) tutut hahmot Oukka ja Riikkinen, jotka tuovat mieleen hyönteistoukan ja mesipistiäisen.

Etsintämatkalla tutuksi tulevat monet ekologiseen monimuotoisuuteen liittyvät ilmiöt ja rakenteet: yhteyttäminen, pölytys sekä ravintoverkot nurmesta kastemadon kautta lintuihin ja hajottajiin. Käsittelyyn otetaan pedot ja loiset kukkujakäestä alkaen ja edelleen amebojen, bakteerien ja virusten maailmaan ulottaen. Vieraslajeja rusikoitaessa hätkähdyttää kansainvälinen biovaaran merkki, ja lajikirjon sietorajat käyvät selviksi. Toisaalta portti jää auki kriittisellekin tulkinnalle. Laajarinne väläyttää myös monimuotoisuuden isoja kuvioita: sukupuuttoja, saaria, sopeutumista erilaisiin oloihin ja ekosysteemien haavoittuvuutta. Ilmaston lämpeneminen on rajattu kirjan ulkopuolelle.

Mari Luoman kuvitusta arvosteltavassa teoksessa.

Kuvittaja Mari Luoman täyteläiset värit ja moni-ilmeiset muodot imaisevat lukijan matojen maailmaan, sammalmättäiden, karikkeen ja maaperän kerrosten immersioon. Kuvitus on riittävän realistinen ja lajivalikoima ylenpalttisen runsas. Pedantti ekselisti voi laskea kirjan kuvista ja tekstistä parisen sataa eri lajia tai lajiryhmää, elinympäristöjäkin on riittämiin. Lukijaa houkutellaan monimuotoisuuden kimppuun eri keinoin: miettimään aamiaisen alkuperää ja ulos havainnoimaan luonnon värejä, keräämään kukkia ja rakentamaan hyönteishotellia. Koko toteutuksessa näkyy asiantuntemus, ja taustajoukoiksi nimetään Helsingin yliopiston Tiedekasvatuksen ryhmä. Yhdessä muhevan kuvituksen kanssa kokonaisuus tarjoaa aikuislukijalle runsaasti kiinnekohtia, joita voi pöyhiä yhdessä pienen lukutoverin kanssa pintaa syvemmälle.

Jukka Laajarinne hellittää nyt matemaattis-filosofista otettaan, joka kupli Mahdottoman suuri puu -teoksessa (2020). Sama henki poreilee edelleen viestien taustalla, kun ihmisestä esiintyy keskenään kilpailevat ja kinastelevat hyvää tarkoittava minä ja tyhmäksi mainittu kaksoisveli, Änkyrän liepeillä häilyvät Atlas ja tekoälyn esi-isä parviäly, nimettöminä kuitenkin. Vihjeet ja muistot saavat lukijan valpastumaan ja terävöittämään ajatteluaan: jälleen siis saattaa piileksiä enemmän sisältöä kuin ensi silmäyksellä näyttää. Taitava kirjailija Laajarinne valuttaa lapsiin monimuotoisuuden lumon ja pitää aikuisia pihdeissään merkitysten kerrostumilla.

Mari Luoman kuvitusta arvosteltavassa teoksessa.

2 kommenttia artikkeliin “Monimuotoisuuden kintereillä

  1. Onpa hienosti kirjoitettu arvio, jonka rikasta kieltä jää makustelemaan. Huomaa, että arvion kirjoittaja on inspiroitunut teoksesta.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *