Alkukesästä ilmestyi Otavan kustantamana teos ÎSuomen kulttuurinähtävyydetÎ, joka takakannen mukaan on kuvitettu opas Suomen kulttuuriin ja historiaan. Arkkitehti Pirkko-Liisa Louhenjoki- Schulman on kirjoittanut teoksen alun perin ulkomaalaisia varten englanniksi. Jyri Kokkonen ja Kari Koski ovat kääntäneet sen suomeksi.

Kirjan esittely lupaa, että kattava kulttuuri- ja historiaopas johdattaa matkailijan taiteen, arkkitehtuurin ja luonnonnähtävyyksien äärelle. Kirjan luvataan sisältävän kaikki maamme tärkeät museot, linnat, kirkot, historialliset kodit ja arkkitehtuurin saavutukset ñ unohtamatta niiden historiaa ja kulttuurimaisemaa. Matkakohteet esitellään maakunnittain ja esittelyä havainnollistavat kuvat ja kartat.

Täyttääkö kirja kaikilta osin lupauksensa? Rakennetut kulttuurikohteet esitellään koko maan kattaen, mutta kulttuurimaiseman kuvauksia teoksesta ei juuri löydy. Jokaisen maakunnan (tai oikeastaan maakuntamuseoiden aluejaon mukaan) kuvauksen alussa on pieni ja tiivis historiakuvaus, joka ulkomaalaiselle lukijalle on varmasti antoisampi kuin meille itsellemme, ja siitä saa jonkinlaisen kuvan esimerkiksi luonnon ja elinkeinojen muovaamasta asutusrakenteesta ja maisemasta, mutta ei niissä juurikaan kerrota kansallismaisemasta eikä valtakunnallisestikaan merkittävistä kulttuurimaisemista. Niistähän on tietysti kirjoitettu omat teoksensa, mutta useissa muissakin paikoissa kuin Kolilla juuri kulttuurimaisema saattaa olla se todellinen matkailuvaltti.

Kirjan sisällön muodostumisen lähinnä kirkkojen, linnojen ja museoiden kuvaukseksi (uudemmat arkkitehtuurin kohteet; siis Alvar Aaltoa uudemmat, ovat päässeet mukaan ilmeisesti myöskin lähinnä museaalisin perustein eli rakennuksia, joissa toimii museoita) voi ymmärtää lähtevän siitä, että tilaajana on toiminut (esipuheesta päätellen) Suomen museoliitto. Tällä perusteella kirjassa on myös ÎmaakuntajakonaÎ käytetty museoiden aluejakoa, joka kylläkin täällä Pohjanmaan suunnalla vastaakin paremmin historiallista jakoa kuin nykyinen hallinnollisten maakuntien liittojen alueet.

Takakannen esittelyn lupaamat kartat ovat vain näitä museojakoa esitteleviä pieniä Suomen karttoja, joihin kuhunkin muutama kaupunki on merkitty ñ matkailijaa ne tuskin auttavat perille löytämään. Niiden perusteella ei voi edes arvioida ÎnähtävyyksiksiÎ valittujen kohteiden tiheyttä eri puolilla Suomea, kun ei kaikkia ole kerta kartoille merkitty.

Esipuheessaan Suomen museoliiton pääsihteeri Anja-Tuulikki Huovinen selventää kirjan tarkoitusta: Suomi on matkailuesitteiden mukaan monipuolinen luontomatkailukohde ja nyt halutaan esittää Suomi myös kulttuurinähtävyyksien kohteena. Suomi on myös tuhannen museon maa ja näistä yli 300 on ammattimaisesti hoidettuja. Suomessa yhdistystoiminta on vilkasta ja maaseudulla siihen perinteisesti liittyy museoharrastus. Talonpoikaisesineistöä ja asutusta kuvaavia museoita on useita satoja, yksi tai useampia melkein joka kunnassa Museot syntyvät usein murrosvaiheessa ja jokainen sukupolvi perustaa omat museonsa. Museot muuttuvat yhteiskunnan mukana ja niissä on näyttelyiden lisäksi muitakin palveluja: lastenosastoja, museokauppoja ja kahviloita. Museokäynnillä voi tutustua suomalaisen ihmisen, taiteen, luonnontieteen ja kulttuurin historiaan ja nykypäivään, kuvailee Huovinen kirjan esipuheessa.

Suomen kulttuurinähtävyydet kuvaa museaalisesta näkökulmasta yli 600 kohdetta: näihin sisältyvät ilmeisesti kaikki 300 ammattimaista museota sekä lähes kaikki maamme kirkot. Teoksesta ei käy tarkkaan ilmi, miten kirkot on valikoitu mukaan, mutta ilmeisesti Museoviraston arvostuksia valtakunnallisesti merkittävistä kirkkorakennuksista on käytetty ja on päädytty siihen, ettei uudempia (1900-luvulla rakennettuja) ole mukana kuin muutama. Kirkot on matkailijan helppo paikkakunnalta löytää muutenkin kuin tällaisen oppaan avulla, joten niiden puuttuminen ei aiheuttane ongelmia. Uudempi arkkitehtuuri pääsee kirjaan mukaan kirkkoina tai museoina: Alvar Aallon suunnittelemien kirkkorakennusten lisäksi mainitaan Suomalaisten Temppeliaukion kirkko ja Oulun Puolivälinkankaalla oleva Pyhän tuomaan kirkko, Kuopion Männistön kirkko ja Myyrmäen kirkko Vantaalla, jotka on suunnitellut akateemikko Juha Leiviskä.

Yritän selvittää edelleen, vastaako kirja lupauksiinsa. Kirjalla on kaunis ulkoasu: kuvitus on monipuolinen ja Hedenströmin kuvat tietysti ammattimaisen upeita. Jos kirja pyrkii olemaan nimensä mukaan ÎSuomen kulttuurinähtävyydetÎ, se tavoittelee aikamoista kattavuutta. Voimme ruveta pohtimaan mitä kulttuuri on ja mitä oikeastaan ovat kulttuurinähtävyydet. Ovatko ne vain kirkkoja ja museoita. Mitä olisivat kulttuurinähtävyydet, jos käytäisiin käsiksi ÎkulttuuriympäristönÎ käsitteeseen? Siihen voidaan katsoa kuuluvaksi sekä rakennettu kulttuuriympäristö ( johon kirjan esittelemät kohteet kuuluvat), kulttuurimaisema ( jota ei juurikaan käsitellä) sekä vielä muinaisjäännökset ( joiden suhteen Suomessa ei vielä kovin paljon esiteltäviä maastokohteita tai museoita juuri olekaan).

Upeaa kirjaa tullaan varmasti vielä käyttämään lähteenä ja viitteenä, kun mainostetaan omia kohteita tai tutkitaan, onko jokin kohde arvokas eli missä kaikissa luetteloissa se on mainittu. Tähän tarkoitukseen en tätä teosta soisi kovin vakavasti käytettävän: niin paljon puutteita alueellisen kulttuuriperinnön tai kulttuurinähtävyyksien osalta huomaan siinä esimerkiksi sen alueen ( Etelä-Pohjanmaa) jonka tällä hetkellä parhaiten tunnen ja jonka kulttuuriympäristöohjelmaa paraillaan työstän Länsi-Suomen ympäristökeskuksen EU-rahoitteiseen projektiin. Nämä ÎpuutteetÎ eivät ole tiedonpuutetta, vaan aiheutuvat teoksen näkökulman valinnasta eli siitä miten kirjan tiedot on koottu: on otettu mukaan vain kohteita, jotka toimivat museoina tai ovat selkeästi muuten opastettuja ja avoimia.

Mutta museo-oppaaksi matkailijalle Suomessa tai viemisenä ulkomaille (englanninkielinen laitos) kirja on mitä parhain ja kaunis antaa. Kirjan upea ulkoasu ja oppaaksi käteen vähän liian raskas laitos painavat kirjan antia enemmän katselukirjan suuntaan. Opasnäkökulmasta on hyvä, että kaikista kirjassa esitellyistä kohteista on yhteystiedot luettelona kirjan lopussa. Jotta kirja vielä paremmin olisi palvellut oppaana, olisi yhteystiedot kannattanut kunkin kohteen kohdalle ñ tästä on ehkä luovuttu kauniin taiton vuoksi, mutta kyllä se oppaan ÎvirassaÎ olisi ollut hyödyksi.

Tähän Suomen kulttuurinähtävyyksien mansikkapaikkaluetteloon olisi myös voinut sisällyttää enemmän karttatietoa ñ vaikka alueet isompina ja kaikki esitellyt kohteet numeroituna siinä voisi helpottaa matkailijan reitinvalintaa.