On laajempi, on isompi koti kuin perhekoti, ja sen laajemman, sen isomman kodin nimi on: kylä, pitäjä, kaupunki, yhteiskunta, isänmaa, maailma. Ei riitä, että naiset ovat pelkästään perhekodin äitejä, heidän tulee myöskin olla näiden isompien kotien äitejä, se on: rakkauselämän muodostajina ja ylläpitäjinä niissä. (s. 8)

Marttayhdistyksen perustajan Lucina Hagmanin sanat, joita ylläolevassa lauseessa on esitetty, kuvastavat kaikista parhaiten sitä, mistä teoksessa On suurempi koti – Martat 120 vuotta on kyse. Kirjailija itse toteaa, että teos on kuin tutkimusmatka. Sitä se tosiaan on: teos on tutkimusmatka kaikille tutun yhdistyksen historiaan, yhteiskuntamme perhekäsitysten muutoksiin ja murroskohtiin – puhumattakaan naisten aseman muutokseen ja muutokseen johtaneista yhteiskunnallisista ja sosiopoliittisista tarpeista, jotka enteilivät ja loivat toiveita ja odotuksia niin perheisiin kuin arkeen. Teos toimii myös tutkimusmatkana suomalaisen hyvinvointivaltion muodostumisen ja yhteiskunnallisen historiaan.

Marttayhdistys (nyk. Marttaliitto) perustettiin vuonna 1899 vastalauseeksi Helmikuun manifestille, joka ajoi Suomen Suuriruhtinasmaan venäläistämistä. Marttaliitto oli syntyessään poliittinen ydhistys,  ja sen toiminnan primaari funktio oli olla poliittisena vastalauseena Venäjän keisarikunnan asettaman manifestin sanomaa vastaan. Manifestissa todettiin, että Suomen suuriruhtinaskunnan erityisasema tulisi lakkauttaa, eli käytännössä Suomen suuriruhtinaskunnan tuli olla venäläistämisohjelman alistavana kohteena. Venäläistämisohjelman aktit herättivät sivistyneistön ymmärtämään maan ja kielen ainutlaatuisuuden, mikä myötävaikutti suomalaisuusliikkeeseen, naisasialiikkeeseen ja myös Marttaliiton syntyyn.

Pieni Suuriruhtinasmaa oli sotilaallisesti voimaton suuren keisarikunnan edessä, joten Marttaliitto taisteli alistamista ja sortamista vastaan passiivisesti valistamalla kansaa, mikä myös heijasteli sivistyneistön heräämistä. Kansan valistamisen tärkeys näkyi liiton nimessä ”Sivistystä kodeille”, jota ei kuitenkaan sen radikaalisuutensa vuoksi otettu käyttöön. Liiton nimeksi valittiin Alli Nissisen ehdostuksesta kristillisyyteen pohjautuva ja yhdistystä ja sen toimintaa hyvin kuvastava nimi Marttayhdistys.

Poliittisesta toiminnasta arjen ohjeistukseen

Marttojen alkutoiminta koostui marttailloista, neuvonnasta ja esimerkiksi ohjatuista emäntäilloista. Aluksi toiminta oli voimakkainta Karjalassa, josta se aikojen saatossa levisi koko Suomeen osaksi suomalaista arkea. Toiminnan takana oli liiton halu toimia suomalaisen kansan sivistyksen ja heräämisen puolesta ja edistää naisten osallistumista haaraosastojen järjestämiin tapahtumiin, joissa ohjattiin kodin askareissa ja kodin töissä. Marttatoiminta keskittyi myöhemmillä vuosikymmenillä kullakin vuosikymmenellä esiintyviin teemoihin, kuten esimerkiksi sota-ajan jälkeiseen pulaan ja sen aiheuttamiin ongelmiin sekä 1960-luvulla alkaneeseen ideologiseen ja sosiaaliseen murrokseen, joka viimeistään vapautti erityisesti naiset siitä tiukasta luterilaisesta näkemyksestä, jossa naisen tuli olla perheensä parasta ajatteleva, kotona viihtyvä emäntä.

Marttayhdistyksen toiminnan alku oli siis poliittista ja tuki jo 1800-luvulla alkanutta ja aina 1900-luvulle jatkunutta kansallista heräämistä, ja yhdistyksen toiminta nojautuikin edistämään ja tukemaan kansan sivistystä. Vastarinta Helmikuun manifestin sanomaa vastaan oli passiivista ja hienovaraista, ja tätä passiivista toimintaa tuki Marttayhdistyksen vuonna 1902 perustama Emäntälehti, jonka novelleihin, artikkeleihin ja muihin kirjoituksiin piilotettiin yhdistyksen toiminta sivistyksen puolesta.

Emäntälehdessä kirjoitettiin ja otettiin kantaa myös naisen muuttuvaan asemaan yhteiskunnan jäsenenä. Martat loivat mielenkiintoisesti kaksi ihannekuvaa, jossa ensimmäinen loi kuvan naisesta, joka kunnioitti luterilaista uskoa ja arvoja ja toimi perheen ehdottomana päänä, lasten synnyttäjänä ja kasvattajana ja myös miehensä hyvinvoinnin vaalijana. Toisaalta toisessa ihannekuvassa nainen nähtiin uuden murroksen myötä ja myöhemmin 2010-luvullakin nähtävänä vapaana, miessukupuolen kanssa tasa-arvoisessa asemassa olevana työtä tekevänä yksilönä.

Muutos ei kuitenkaan tapahtunut yhdessä yössä eikä Marttaliiton kanta asiaan suinkaan ollut yksimielinen. Erityisesti sotien jälkeen naisten aseman vapautuessa työssäkäyvät naiset nähtiin ensin perheensä heitteille jättäneinä naisina, mutta muutos alkoi näkyä myöhemmin ohjeiden ja neuvojen, perheen ja kodin hoitoa ja kodintöitä käsittelevien artikkeleiden muuttumisena sellaisiksi, että ne helpottivat työssäkäyvän naisen taakkaa. Kirjoitukset, ohjeet ja neuvot arkeen ja perheiden hyvinvointiin sekä yleinen talousneuvonta, jotka oli siis suunnattu perheen hyvinvoinnin vaalijalle eli perheenemännälle, huomattiin tärkeiksi osaksi toimintaa. Kuten 2010-luvulla voimme huomata, Martat ohjaavat, neuvovat ja auttavat edelleen runsaine ja monipuolisine ohjeineen ja neuvoineen. Emäntälehden nimi vaihtui 2007 Martat-lehdeksi ja muuttui jäsenlehdeksi. Sen aiheina ovat edelleen ruoka, kodinhoito, ja taloudenpito sekä puutarhanhoito.

Monimuotoisen ajan monimuotoinen yhdistys

Marttaliitto ja marttailu ovat olleet osa suomalaista arkea ja samalla osa suomalaisen nais- ja perhehistoriaa. Naisten ja miesten väliset erot eivät teoksessa saa sukupuolittuneisuutta korostavaa tutkimusotetta, vaan teoksessa tarkastellaan nimenomaan yhteiskunnallisten muutosten myötä heränneitä ja toteutuneita muutoksia. Tästä esimerkkinä toimii miesten mukaan ottaminen Marttaliiton toimintaan ja osaksi Marttoja, mikä kuitenkin tapahtui verrattain myöhään, vasta 2000-luvulla. Peräti 120 vuoden ajan toiminut liitto on kiistatta ollut osa naisten arkea ja heidän asemansa muutosta. Lisäksi se on toiminut naisten aseman parantamisen, muuttuneiden perhekäsitysten eli perinteisen luterilaisen, miehen ja naisen välisen avioliiton tradition murtumisen sekä erilaisten yksiköiden ja perheen muodostumisen monimuotoisuuden puolestapuhujana.

Marttaliiton 120-vuotinen historia ei ole staattista historiaa. Teoksen viimeisessä kappaleessa Hyvä arki kuuluu kaikille – Marttaliitto tänään kirjoittajat Marttaliiton hallituksen varapuheenjohtaja Riikka Vacker ja pääsihteeri Marianne Heikkilä nostavat esiin liiton 2010-luvun ja tulevaisuuden haasteita, suunnitelmia sekä sitä, millaiseksi liitto on näiden 120 vuoden aikana muuttunut. Heidän kirjoituksessaan välittyy Marttaliiton toiminnan ja toiminnan takana olevan ajattelutavan selkeä muutos – ”Koti, uskonto ja isänmaa” -ajattelutavasta on luovuttu ja tilalle on tullut kansainvälisyyttä, individualismia mutta myös yksiköitä korostava ja edistävä ajattelu.

Marttaliitto on edelleen tärkeä osa suomalaista arkea, se kunnioittaa uusia perhekäsityksiä sekä perheen ja yksilöiden monimuotoisuutta. Ennen kaikkea Marttaliitto on tärkeä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolestapuhuja. Marttaliitto on myös 2010-luvulla ottanut kantaa myös ekologisuuteen, ekologiseen elämäntapaan ja arkeamme uhkaavaan ilmastonmuutokseen. Se on moderni yhdistys, jossa ohjaus ja neuvonta toimivat myös digitaalisesti erilaisilla foorumeilla. Näiden käyttäjiä onkin liiton varapuheenjohtajan ja pääsihteerin mukaan yli 8 miljoonaa henkilöä vuodessa.

Yhteiskuntahistoriaa yhdistyshistorian kautta

On suurempi koti – Martat 120 vuotta on selkeästä jäsennelty, helppolukuinen tietokirja, jossa pääpaino on oikeastaan kahdenlaisessa tutkimuskohteessa: yhdistyshistoriassa ja suomalaisessa yleisessä historiassa. Jalovaara on yhdistänyt molemmat jänteväksi ja mielenkiintoa ylläpitäväksi kokonaisuudeksi, joka tosiaan on kuin tutkimusmatka. Tutkimusmatkaa ilostuttaa teoksen runsas kuvitus, jonka myötä historia ja toiminta heräävät eloon ja joka on kasvot heille, jotka ovat olleet muutoksissa ja murroskohdissa mukana etenkin sivistyksen ja kansallisen heräämisen edustajina ja edelläkävijöinä. Teoksen otsikointi on ilman muuta informatiivinen, ja jo pelkästään otsikoinnin avulla lukija pystyy havainnoimaan historiassamme tapahtuvia muutoksia, mikäli ei ole aiheeseen perehtynyt. Tutkimusmatka kirjan alusta loppuun on hyvin kontekstualisoitu ajan ilmiöihin.

Huolimatta siitä, että Marttaliiton 120 juhlavuosi on piakkoin ohi, marttojen toiminta jatkuu edelleen aktiivisena, monipuolisena ja modernisoituneena valmiina kohtaamaan suomalaista arkea haastavia ongelmia ja pulmia, keskustelemaan ja innostamaan toimintaan. Yhteiskunnassamme käydään edelleen aktiivista keskustelua tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta, sillä huolimatta siitä, että Marttaliitto on edistänyt naisten asemaa ja pois hellan ja pyykkikorin luota vievä toiminta on ollut osana suomalaisen yhteiskunnan heräämistä ja aktivoitumista, tasa-arvo ja yhdenvertaisuusajattelu ovat paikoin puutteellisia.