Peliharrastajat talvisodan taistelukentillä

Vaikka Suomen ja Neuvostoliiton välisestä talvisodasta on kirjoitettu hyllymetreittäin kirjallisuutta ja se on tullut tunnetuksi myös muualla populaarikulttuurissa lähinnä elokuvien ja dokumenttien muodossa, digitaalisten pelien osalta tarjonta on ollut toistaiseksi äärimmäisen niukkaa. Varsinkin kaupallisten pelien osalta Suomen talvisotaa on käsitelty lähinnä sivujuonteena, jolloin konflikti on ollut osa paljon laajempaa kokonaisuutta. Mieleen nousee erityisesti suositun Combat Mission -strategiapelisarjan eräät osiot. Talvisota on kuitenkin viime aikoina kiinnostanut erityisesti strategiapelin ystäviä, minkä vuoksi ensimmäiset, yksinomaan tätä sotaa käsittelevät kaupalliset julkaisut ovat nyt ilmestyneet. Hiljattain HPS Simulations julkaisi pelkästään talvisotaa käsittelevän raskaan sarjan strategiapelin Squad Battles: Winter War. Laajinta kiinnostusta talvisota-aihetta kohtaan ovat kuitenkin tunteneet Internetissä toimineet historiallisten sotapelien harrastajat. Eräs tällainen nettiyhteisö on vienyt harrastuksena astetta vakavampaan suuntaan. Tuloksena on ollut heidän itsensä suunnittelema ja tuottama sekä kaupalliseen levitykseen lokakuun alussa päässyt tietokonepeli Talvisota: Icy Hell. Harrastajalähtöisyys näkyy varsin vahvasti pelin rakenteessa, estetiikassa ja erityisesti yleisessä toteutustavassa, mikä lähtökohtaisesti saa varsinkin ammattihistorioitsijan miettimään pelin ja historian välisen vuoropuhelun kipupisteitä.

Monikansallinen projekti

Talvisota: Icy Hell on pelityypiltään reaaliaikastrategia, jossa pelaaja toteuttaa joukkojen siirrot jakelemalla komentoja hiiriohjauksella. Käskyjen toteutuksen valvonnassa on mahdollista laittaa peli tauolle korjauksia varten, ja pelin ajannopeuteen on myös mahdollista puuttua. Pelilogiikka on siis tämän pelityypin harrastelijalle varsin tuttu ja yksinkertainen. Suunnittelutyössä on käytetty Blitzkrieg-pelisarjasta tunnettua, hieman vanhahtavaa mutta edelleen käyttökelpoista pelimoottoria. Varsinaisessa pelissä käydään läpi talvisodan merkittävimmät taistelut, jolloin varsinaiseen sodan historialliseen lopputulokseen pelaaja ei voi vaikuttaa. Tarjolla on Neuvostoliiton ja Suomen kampanjat sekä joitain ylimääräisiä tehtäviä. Pelaaja pääsee taistelemaan muun muassa Mannerheim-linjalla, Suomussalmella, Koivistossa, Raatteen tiellä ja Viipurissa. Yksityiskohtaisin taistelupaikka on Taipale, jonka kartan suunnitteli helsinkiläinen Ilpo Helismaa. Pelissä ei ole lainkaan moninpeliä, mikä pelin tekijöiden mukaan on paitsi tekninen myös sisällöllinen suunnitteluratkaisu.

Talvisota: Icy Hell sai joitakin vuosia sitten alkunsa Internetissä, venäjänkielisellä keskustelupalstalla, jossa joukko aiheesta kiinnostuneita harrastajia kokoontui pohtimaan miten talvisotaa voitaisiin toteuttaa realistisesti digitaalisessa peliympäristössä. Mielenkiintoisella tavalla suurinta kiinnostusta aihetta kohtaan esittivät erityisesti venäläiset. Ilmeisenä syynä oli talvisodan osittain vieläkin vaiettu historia Venäjällä, joten tekijöiden kiinnostus lähti liikkeelle yleisemmästä kiinnostuksesta lähes tuntematonta aihetta kohtaan. Neljä vuotta kestänyt pelikehitysprojekti kasvoi niin, että sitä oli muokkaamassa yhteensä muutama kymmenen henkeä, suurimpana ryhmänä venäläiset, virolaiset ja suomalaiset. Pelin riisuttu, venäjänkielinen ennakkoversio julkaistiin kolmisen vuotta sitten entisen Neuvostoliiton alueella ja se sai ilmeisen myönteisen vastaanoton. Tätä versiota levitettiin aluksi pelilehtien ilmaisena kylkiäisenä, myöhemmin siitä tehtiin parannettu kaupallinen versio, joka julkaistiin viime vuoden lopulla.

Digitaaliset sotapelit ja historia

Talvisota: Icy Hell voidaan luokitella historiapeliksi, jolla tarkoitetaan tutkimuksellisessa mielessä tavallisesti peliä, joka jollain tavoin esittää ja kommentoi menneisyyden tapahtumia ja ilmiöitä. Digitaalisten pelien ja historian monimutkaista suhdetta ovat tutkineet esimerkiksi Jaakko Suominen ja Anna Sivula. Historiapelien tyypillisimmäksi alalajiksi määritellään epookkipelit, jotka sijoitetaan johonkin historiallisesti merkittävään tilanteeseen tai ajanjaksoon. Ei ole yllättävää, että tavallisesti epookkipelien aiheet koskettelevat konflikteja, sotia tai muita valtataisteluita. Normaalisti historiapelin viehätys johtuu niiden kontrafaktuaalisuudesta, eli mahdollisuudesta pelata peliä todellisen historiakulun vastaisesti, mikä mahdollistaa myös vaihtoehtoisten tapahtumakulkujen arvioinnin. Kontrafaktuaalisen pelitavan yksi kliseisimmistä esimerkeistä on Yhdysvaltojen sisällissodan voittaminen konfederaation hyväksi. Toisaalta ainakin laajemmissa epookkipeleissä on aina mukana esimerkiksi resurssien hallintaa ja diplomatiaa, kun pelaajalle annetaan kokonaisia valtakuntia tai sivilisaatioita ohjattavaksi. Tällöin ne lähestyvät toista historiapelien alalajia, sivilisaatiopelejä, joissa tärkeintä on ohjata tiettyä yhteisöä laajemman ajallisen perspektiivin kautta. Kontrafaktuaalisuuden viehätysvoimalla ratsastavien epookkipelien toisena puolena ovat enemmän historiallisen faktatiedon digitaaliseen tarkkaan uusintamiseen tähtäävät rekonstruktiopelit. Normaalisti näissä peleissä historialliset tapahtumat ja ilmiöt keskittyvät usein taistelujen ja konfliktien pilkun tarkkaan mallintamiseen. Rekonstruktiopelien suurimmat ystävät löytyvät siksi lähinnä raskaiden simulaatio- ja strategiapeliharrastajien keskuudesta.

Toisinaan rekonstuktiopeli yritetään kytkeä osaksi historiallista kontekstia, jolloin esimerkiksi pelin yhteyteen kerätään tietosanakirjamaista tekstiä kertomaan sen historiallisista viittaussuhteista. Vaikka Talvisota: Icy Hell ei mielestäni täytä täysin rekonstruktiopelin vaatimuksia, on siinä ainakin pyritty luomaan historiallisesti taustoitettu peliympäristö. Lähinnä tämä näkyy siinä, että tekijät ovat lähestyneet aihetta keräämällä pelin yhteyteen faktatietoa ensyklopedian muodossa. Osittain tästä syystä peliä markkinoidaan Suomessa myös ”opetuspelinä”. Pelin opetuksellinen puoli tulee nimenomaan korostuneesti esiin, jos sitä luokitellaan rinnakkain minkä tahansa talvisodasta kertovan tietoteoksen rinnalla. Tässä suhteessa pelin vahvuudet tuntuvat korostuvan nimenomaan talvisodan taisteluiden historiallisen faktatiedon ja viihteellisen pelikerronnan välisessä vuorovaikutuksessa. Talvisota: Icy Hell ei tarkastele tapahtumaa vain suomalaisten näkökulmasta, vaan se tuo tasa-arvoisesti mukaan myös neuvostoliittolaisen tulkinnan. Tämä on ainakin Suomessa poikkeuksellista, sillä populaarikulttuurin tuotteet, kuten vaikkapa Parikan Talvisota-elokuva, ovat tässä suhteessa olleet vahvasti osa kansallista historiankirjoitusta. Lähdekritiikin ja laajemman perspektiivin tuominen mukaan voidaan näin ollen pitää tervetulleena lisänä, sillä nämä puolet unohtuvat herkästi historiapeleissä.

Suomessa peliä koskevat kritiikit ja arvostelut tuntuvat jakautuneen kahtia tämän asian käsittelyssä. Myönteisimpien arvioiden mukaan teknisistä vioistaan huolimatta peli luo kiinnostavalla ja viihteellisellä tavalla katsauksen sodan eri vaiheisiin. Kriittisempien arvioiden mukaan harrastelijamainen toteutus tuntuu vesittävän lopputuloksen. On totta, että peli ei tarjoa pilkun tarkkaa tulkintaa talvisodan taisteluiden historiasta, vaan ainoastaan pääpiirteet, joita on väännelty reaaliaikastrategioiden pelilogiikan mukaisesti. Joidenkin pelaajien kannalta toteutustapa on epäilemättä ärsyttävä, sillä reaaliaikaisuuden ja realismin yhdistäminen johtaa väistämättä anakronismien metsästykseen.

Pintaviallista mutta toimivaa strategiaviihdettä

Myönteisestä pohjavireestä huolimatta nyt valmistunut ja hiljattain päivitetty Talvisota: Icy Hell on ymmärrettävistä syistä osittain teknisesti ja sisällöllisesti puutteellinen. Tekoälyssä on runsaasti rajoituksia, mikä näkyy toistuvasti yksiköiden hankalassa käskyttämisessä. Käytännössä moniin teknisiin rajoituksiin tekijäporukalla on ollut hyvin vähän mahdollisuuksia vaikuttaa. Toisaalta jotkut omat suunnitteluratkaisut olisivat kaivanneet vähän säätämistä. Suomalaisyksiköiden käskyjen kuittausten yhteydessä kuultavat amatöörimäisen kuuloiset tokaisut, kuten ”valmis kuin omeletti”, ”kaikki ryssät saunan taakse” tai ”kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta” jaksavat hymyilyttää vain hetken. Nopea suunnittelu ja toteutus ovat johtaneet moniin teknisiin pikku virheisiin, joita on toisaalta jo alettu paikkaamaan uusimmissa päivitysversioissa.

On sinällään oma kysymyksenä kuinka Talvisota: Icy Hell toimii nimenomaan historiallisena ”opetuspelinä”. Ammattihistorioitsijan näkökulmasta peli tarjoaa rajallisen näkökulman aiheeseen, vaikka sinällään tavoitteet ovat olleet kunnianhimoiset. Joku voisi väittää, että Talvisota: Icy Hell on jälleen hyvä esimerkki siitä kuinka peliharrastajat leikkivät sotaleikkejään omassa rajoittuneessa digitaalisessa hiekkalaatikossaan ja kutsuvat tätä ”realistiseksi tulkinnaksi historiallisista tapahtumista”. Itse en tekisi näin yksikantaisia tulkintoja. Tekijäporukka on kuitenkin yrittänyt vilpittömästi ja aikaa säästämättä taustoittaa sodan eri käänteitä, vaikka käyttöliittymässä on käytännön pakosta jouduttu turvautumaan myös leikkauksiin ja yleistyksiin. Tärkeintä digitaalisissa peleissä on aina niiden luoma immersio, eli illuusio pelissä sisällä olemisesta, joka tempaisee mukaansa ja saa pelaajan viettämään tuntikausia tässä uudessa vuorovaikutteisessa maailmassa. Pelaajat eivät toisaalta koskaan elä kulttuurisesti tai sosiaalisesti eristetyssä tyhjiössä. Usein mielipiteissä jäävät nimittäin huomiotta myös pelin tarjoamat potentiaaliset lisäarvot. Hyvin suunnitellun historiapelin pelaajakunta alkaa usein kiinnostua laajemmin pelin kuvaamista historiallisista tapahtumista, mikä saattaa johtaa jopa itsenäiseen tutkimustyöhön. Historiapelit voivat olla tässä suhteessa ja oikein käytettynä myös pedagogisesti hyödyllisiä. Sivilisaatiopelejä on jo nyt käytetty satunnaisesti historian kouluopetuksen yhteydessä. Sota-aiheinen epookkipeli voisi aivan hyvin sopia myös samaan käyttötarkoitukseen.

Talvisota jatkuu – digitaalisessa muodossa

Talvisota: Icy Hell herättää epäilemättä paljon ristiriitaisia mielipiteitä. Harrastajien kehittämä ja julkaisema, kaupallisen julkaisun vaatimukset täyttävä peliprojekti saa ainakin itseltäni heti muutamia sympatiapisteitä. Ilman palkkaa työskennelleitä tekijöitä on selvästi ajanut eteenpäin vilpitön tekemisen halu. Tarkoituksena on ollut tunkeutua alueelle, jossa harrastajilla ei pitäisi olla mitään menestymisen mahdollisuuksia. Tämä koskee paitsi kaupallisen pelin toteutusta ja markkinointia, myös sotahistoriallisen pelin ”realismin” vaatimuksia. Käytännössä täysin kokematon suunnittelijaporukka on mielestäni projektin haasteisiin nähden onnistunut hyvin tavoitteissaan. Ainakin toisen maailmansodan aiheilla ratsastaville reaaliaikastrategian ystäville on luvassa sinällään toimivaa ja tuttua peliviihdettä. Toivottavasti tekijöiden raudankova työmoraali palkitaan jollain tavalla. Projekti on ollut niin pitkä ja haasteellinen, että en millään jaksa uskoa jatkosotaa käsittelevän jatko-osan tuloon ainakaan ihan lähiaikoina. Jää nähtäväksi miten Internetissä toimivat yhteisöt ottavat pelin omakseen. Vaikka Talvisota: Icy Hell ei sisälläkään moninpeliä, voi sen yhteyteen syntyä vilkastakin pelikenttien suunnittelua. Tällä hetkellä pelistä käytävää vilkasta keskustelua voi käydä vilkaisemassa esimerkiksi forum.talvisota.net -sivustolta.