Kysymys maaseudun kohtalosta, siitä millainen tulevaisuus syrjäseutuja odottaa, kannattaako maaseutualueiden kehittämiseen panostaa ja voiko syrjäseuduilla elää hyvää, kiinnostavaa elämää, pompahtelee tasaisin väliajoin julkiseen keskusteluun.

Perinteisesti äänensävyt ovat olleet varsin masentavia, mutta pandemia-aikana keskustelu on saanut hitusen positiviisempia sävyjä, kun etätyön lisääntymisen myötä monipaikkainen asuminen on noussut aivan uudelle tasolle. Isossa kuvassa mikään ei ole kuitenkaan muuttunut, sillä vaikka muuttovirtojen suunnat ovat hieman kääntyneet, on näissä uusissa virtauksissa kyse kuitenkin pikemminkin pienistä uomaansa etsivistä puroista kuin vakaasti virtaavasta joesta.

Mutta voisiko tulevaisuudessa asia olla toisin? Voisivatko syrjäseudut olla tulevaisuudessa elinvoimaisia, hyvän onnellisen elämän tyyssijoja ja vieläpä kestäviä sellaisia? Näitä ja muitakin syrjäseutuihin liittyviä kysymyksiä pohtii kajaanilainen diplomi-insinööri, paluumuuttaja ja vihreä politiikko Silja Keränen esikoiskirjassaan Missä syrjä sijaitsee? Kun kaupunki ei ole kaikki.

Keränen on käynyt kirjaansa varten läpi kunnioitettavan määrän ajankohtaista alueiden kehittämistä käsittelevää tutkimusta ja keskustelua. Teos ei ole kuitenkaan pelkästään tutkimuskirjallisuutta referoiva tietokirja, vaan myös ja ehkä ennen kaikkea maaseudun asukkaiden – joihin Keränen kainuulaisena itsekin lukeutuu – tuntoja ja kokemuksia auki perkaava teos.

HAJAUTETUSTA HYVINVOINTIVALTIOSTA TAANTUVIIN SYRJÄKYLIIN

Keräsen kirja jakautuu kolmeen, selkeästi jäsenneltyyn osioon: Ennen, Nyt ja Tulevaisuudessa. Ennen-luvussa Keränen käy tutkimuskirjallisuuteen pohjautuen läpi Suomen aluepolitiikan menneisyyttä ja kuvaa, miten toisen maailmansodan jälkeisestä hajautetun hyvinvointivaltion luomisesta siirryttiin kaupungistumisen ja keskittymiskehityksen tukemiseen tilanteessa, jolloin näkemys kaupungistumisen hyvää tekevästä vaikutuksesta alkoi vallata tilaa niin tutkimuksen kuin politiikan kentällä.

Nyt-osiossa Keränen kuvaa, millaista on elää maaseudulla keskittymiskehityksen muodostuttua jo normiksi.  Osion kiinnostavinta antia on ehdottomasti Alueiden kosto -luku. Maaseutupuhe on ollut jo pitkään hyvin ongelmakeskeistä. Siinä missä kaupunkeihin tavataan liittää kaikki hyvä ja kiinnostava, maaseutualueisiin ja etenkin syrjäisiin sellaisiin ympätään lähinnä kuvauksia ongelmien kasautumisesta. Alueiden kosto -luvussa Keränen ruotii elävästi ja varsin tunteikkaasti, millaista on asua ja elää alueilla, joiden rooliksi tuntuu parhaimmillaankin jäävän älykäs sopeutuminen. Luku on hyvin omakohtainen ja lähes sydänverellä kirjoitettu. Tämän Keränen itsekin tuntuu tunnistavan. Keränen kirjoittaa hämmentyneensä itsekin, miten syvältä sydämestä taantuvien alueiden tuntojen kirjottaminen tuli.

Meidän seuduistamme puhutaan taantuvina alueina. Kerrotaan väestökadosta, sairastavuudesta, työttömyydestä, asuntojen arvon romahtamisesta ja etsitään kuviin se vuosikymmeniä tyhjillään ollut tönö keskellä metsää.

EKOLOGISTA ELÄMÄÄ SYRJÄSEUDUILLA

Maaseutualueiden, etenkään kaikkein syrjäisempien, tilanne ei näyttäydy tällä hetkellä hyvänä. Mutta voisiko tulevaisuudessa olla toisin? Keränen pohtii tätä äärimmäisen ajankohtaista kysymystä Tulevaisuus-osiossa paneutuen etenkin syrjäseutujen ja kestävän siirtymän suhteen tarkasteluun.

Julkisessa keskustelussa maaseudulla eläminen on perinteisesti määritelty pikemminkin haasteeksi kuin mahdollisuudeksi tähdättäessä kestävään siirtymään. Maaseudulla kun välimatkat ovat tunnetusti pitkiä eikä joukkoliikennettä juuri ole, jolloin yksityisautoilu on lähes välttämättömyys. Maantieteellinen konteksti ei kuitenkaan määritä hiiljalanjäljen kokoa, Keränen muistuttaa. Niin maaseudulla kuin kaupungeissakin voi elää niin vihreää kuin vähemmän vihreää elämää.

Keränen on haastatellut kirjaansa varten ison joukon paitsi maaseudulla asuvia ihmisiä, myös maaseutualan asiantuntijoita ja politiikkoja. Listalta löytyy myös Keräsen oman puolueen edustajia. Silti se, mitä nimenomaan vihreät ajattelevat maaseudun ja kestävän siirtymän suhteesta, jää pimentoon. Tämä on harmillista. Etenkin nyt, kun koronapandemian myötä monipaikkaisuus, etätyö ja maallemuutto ovat nousseet aivan uudelle tasolle, olisi ollut äärimmäisen mielenkiintoista lukea asiasta syvällisempääkin analyysia. Mistään suuren suuresta ongelmasta ei kuitenkaan ole kyse.

Vaikka kirjan takana onkin vihreä politiikko, ei Missä syrjä sijaitsee ole niinkään poliittinen pamfletti, vaan ennen kaikkea puheenvuoro Suomen syrjäseutujen puolesta.  Tässä tehtävässä kirja onnistuu hyvin, sillä se on sujuvasti kirjoitettu ja etenee loogisesti. Lukukokemusta tosin hieman häiritsee se, että Keränen referoi käyttämiään lähteitä ehkä liiankin yksityiskohtaisesti hyödynten runsaasti suoria lainauksia. Keskustelevampi kirjoitustyyli olisi voinut viedä kirjan sanomaa vielä hitusen ylemmälle tasolle.