Nikola Tesla syntyi serbiperheeseen vuonna 1856 nykyisen Kroatian alueella. Hänen isänsä toimi syrjäisen Miljanin kylän ortodoksipappina.  Varhaisvuosistaan Tesla on kertonut muistelmissaan My Inventions (suom. Elämäni keksinnöt, 2018), ja kirja onkin Richard Munsonin päälähde nuoren miehen varhaisten pyrintöjen kuvauksessa. Nykyisin Teslaa pidettäisiin erityisherkkänä ja miksei pakkomielteisenä. Oman todistuksena mukaan hän laski kävelyllä askeleitaan, jotta niiden määrä olisi kolmella jaollinen, sillä muuten hänestä tuntui, että suoritus oli toistettava.

Elämäkerturi käy lävitse monia keksijään liitettyjä spekulatiivisia diagnooseja Aspergerin oireyhtymästä erilaisiin masennuskausiin, joista epäilemättä on näyttöjä. Asiallisesti Munson tähdentää, että Tesla oli taudinmäärityksiä monimutkaisempi ihminen. Muistelmateos tuntuu vahvistavan, että levoton nuori paini nimenomaan sisäisten näkyjensä kanssa. Osa näistä varhaisista näyistä poiki onnistuneita sähköteknisiä kokeiluja.

Olennaisesti keksijän elämää leimasi bakteerikammo. Ihmelapsi kieltäytyi johdonmukaisesti kättelemästä ihmisiä ja vältteli muutenkin lähikontakteja, mikä ei nyttemmin parivuotisen koronapandemian jälkeen tunnu kovin merkilliseltä. Asia kuitenkin johdatteli miehen elämänkulkua. Tesla ei koskaan mennyt naimisiin eikä tiettävästi solminut intiimiä suhdetta kenenkään kanssa, vaikka vapaa-ajallaan iloitsi seuraelämästä, mutta itse hän arveli tehokkaan tiedemiehen tarvitsevan yksinäisyyttä. Nuoruuden rakastettunsa Annan perään hän kuitenkin haikaili, Munson todistaa.

Mukaan sähköbisneksen nousuun

Tiedonhaluista nuorukaista kiehtoi ja hämmensi sähkö. Itävallan Grazin insinööriopintojen kautta hän päätyi sukulaismiesten suosituksesta töihin Budapestiin teknologiaa maahantuovaan yritykseen. Sairastumisherkkä Tesla poti monenmoisia vaivoja, mutta kunnianhimo kantoi eteenpäin. Mahdollisuudet näyttivät olevan Atlantin takana. Vuonna 1884 hän saapui New Yorkiin, jossa keksijänura toden teolla käynnistyi.

Munson kuvaa Teslan ammatillisen uran voittoja ja tappioita. Entuudestaan tiedettyä on, ettei serbiemigrantilla ollut nenää liiketoimille vaan eteenpäin kuljetti keksimisen intohimo. Paradoksaalista oli, että hän oli yksinäinen susi, joka työskenteli Yhdysvalloissa. Siellä bisnessäly ja vähintään hyvät neuvot olisivat olleet tarpeen. Hän oli mitä riippuvaisin sosiaalisista suhteista ja voittoja varmistelevien liikemiesten kukkaroista.

Yhteistyö kumppaneiden kera sujui joko paremmin tai huonommin. Hehkulampun keksijän Thomas Alva Edisonin kanssa meni aluksi jotenkuten, myöhemmin huonosti.  Edison oli joukkuepelaaja ja liikemies, joka uskoi tasavirralla käyvään sähkömoottoriin. Sen sijaan vaihtovirtalaitteen patentti taskussaan Tesla satsasi kilpailevaan teknologiaan kuten George Westinghouse, joten heistä tuli liikekumppanit. Muodostui suuri patenttien kiista, jonka takana oli valtavia taloudellisia intressejä. Lopulta ”virtojen sodaksi” kutsussa kamppailussa voitti pitkien matkojen vakaan virransiirron mahdollistava vaihtovirta, ja Edisonin ajama tasavirta kärsi tappion.

Sähköliiketoiminta paisui, ja yhdysvaltalaiset jättimonopolit pyrkivät luomaan sähköteollisuutta hallitsevan monialayhtymän. Kun Westinghousen liikeyritys joutui suurten rahoittajien painostamana ahtaalle, seurasi Teslan uraan voimakkaasti vaikuttanut käänne. Tesla, jolla oli vaihtovirtamoottorin patentti, suostui George Westinghousen yhtiön säästäneeseen, kumppanille edulliseen sopimusmuutokseen. Olihan pelissä myös ystävyys.

Munson huomauttaa, että vaikka tarina onkin usein kerrottu Teslan tekoja kaunistellen ja suurennellen, syntynyt yhteisymmärrys oli todellinen. Kun Tesla repi sievoiset tulot tarjonneen sopimuksen, hän muutti elämänsä suuntaa. Idealisti teki myönnytyksen, jotta maailma voisi iloita näistä keksinnöistä. Munson arvelee, ettei Tesla pystynyt uhrausta tehdessään ennakoimaan koko loppuelämäänsä leimanneiden talousongelmien määrää.

Rahoitusvaikeudet vaivasivat Teslaa myös langattoman viestinnän kehittelyssä. Visionäärinä hän kehitti teknologioita, kun taas pääkilpailija, italialaissyntyinen Guglielmo Marconi, oli vakiintuneen tulkinnan mukaan häikäilemätön liikemies, joka varmisteli itselleen viestinnän monopoliasemaa patentein ja yksinoikeuksin.

Upeista päivällisistä, kalliista asunnoista ja huolellisesta pukeutumistyylistä Tesla ei tinkinyt, vaikka oma talous aurasi miinuksella. Näyttävyyteen tämä sähkön kiertävä ja itsevarma lähettiläs pyrki muutenkin. Hänen isännöimänsä luennot ja julkiset sähkönäytökset olivat suurmenestyksiä. Näin hän uskoi johdattelevansa joukkoja tulevaisuuteen. Sähkövalo leikki estradilla liikehtivän pääesiintyjän käsissä ja salintäysi väkijoukko haukkoi henkeään. Samalla vahvistui laaja myötämieli turvalliseksi mainostetulle vaihtovirralle.

Toteutuneet ja toteutumattomat unelmat

Munsonin teoksen alaotsikko on ”Modernin luoja”. Millaista modernia Tesla loi? Jos moderni ymmärretään tulevaisuusperspektiivinä ja teknologiamyönteisyytenä, jossa luonnonvoimat valjastetaan ihmiskunnan palvelukseen, sellaista modernia Tesla paalutti. Utopia sähkön hallitsemasta arjesta on toteutunut. Sen sijaan kaukana on keksijäneron haaveena ollut kaikille ilmainen sähkövoima. Yksityistalouksia myöten maksamme juuri nyt yhä kallistuvaa hintaa arkeamme pyörittävästä energiasta.

Kun langaton viestintä muuttui unelmasta todeksi, Teslan usko sen mahdollisuuksiin oli rajaton. Hän ennusti pystyvänsä viestimään vieraiden planeettojen sivilisaatioiden kanssa. Tämä jäi haaveeksi eikä kaikki muukaan toteutunut.

Hänen tiedetään 1930-luvulla kehitelleen kuolemansäteeksi kutsumaansa asesuunnitelmaa, jonka piirustuksia hän yritti turhaan kaupitella Yhdysvaltain ja Britannian armeijoiden edustajille. Suunnitelma nosti melkoisen määrän salaliittoteorioita. Toisaalla keksijä hukkasi paljon voimiaan uskoessaan, että sähkömagneettisia aaltoja voisi pumpata maahan ja sopivin välinein hyödyntää maailmanlaajuisesti kulkevana sähkövirtana.

Vaikka tämä uskomus johti umpikujaan, toisinaan toteutumattomissa ajatuskuluissa oli profeetallisuutta. Teslaa pidetään yhtenä maailmanlaajuista tietoverkkoa ennakoineista ajattelijoita. Hän suunnitteli langattoman energiansiirron systeemiä, jolla puhelinviestejä, musiikkia, osakemarkkinatiedotteita, kuvia ja jopa salattuja sotilasviestejä lähetettäisiin planeetan eri kolkkiin.

Huolellisesti lähdemerkitty elämäkerta viestii, että nerokas ihminen voi mennä harhaan kuten muutkin. Tulevaisuuden horisontti on aina hämärä, mutta joillakuilla on rahkeita sinne suunnata ja tarkastella asioita ”laatikon ulkopuolelta”. Yhdysvalloissa uransa tehneen ja vuonna 1943 kuolleen keksijän populaarikulttuurinen tunnettuus on merkittävää. Munson tähdentää, että hän ansaitsisi laajempaa huomiota. Toki sellaista tarjoilee Teslan perintöä vaaliva New Yorkin Long Islandin Wardenclyffen keskus, joka seisoo keksijän langattoman sähkönsiirtolaitoksen sijoilla. Miehen kotiseudulle Likaan on noussut muistelukeskus ja viereinen syntymäkoti on rakennettu uudelleen.

Mainittakoon vielä, että keksijän monivaiheisen uran ohella tuore elämäkerta valaisee kohteensa arvomaailmaa kaihtamatta nykylukijaa oudoksuttavia puolia. Sellainen on tieto, että vanhoilla päivillään Tesla kannatti rodunjalostusoppia ja ”kelvottomien” ihmisten sterilointia. Hieman yllättäen naisten tasa-arvoa ja uudenlaista sukupuolijärjestystä hän sen sijaan piti tarpeellisena.