Suomen Historiallinen Seura on käynnistänyt vuonna 2025 vaikuttamisen historiantutkijoille tärkeisiin arkistopalveluihin. Suomalainen arkistokenttä on parhaillaan suuressa murroksessa, jota siivittävät yhtäältä valtiontalouden säästöt ja toisaalta nojautuminen digitaalisuuden tarjoamiin ratkaisuihin. Tutkijat ovat huolissaan siitä, mihin suuntaan arkistoja kehitetään ja miten tulevaisuuden arkistot palvelevat historiantutkijoita heidän keskeisimpinä tutkimusinfrastruktuureinaan.
Erityisesti tutkijoita huolestuttavat Kansallisarkiston suunnitelmat lakkauttaa useita toimipisteitäään ja siirtyä palvelemaan ensisijaisesti digitaalisesti. Kysymys ei ole vain Kansallisarkiston sisäisistä järjestelyistä vaan laajemmin koulutus- ja tiedepolitiikasta sekä alueellisesta tasa-arvosta. Tälle sivulle päivitetään ajankohtaista tietoa tilanteesta.
Kansallisarkiston muutokset ja niiden vaikutus palveluihin
Kansallisarkisto on säästöpaineisiin vedoten lakkauttamassa toimipisteitään suurissa yliopistokaupungeissa ja siirtymässä ensisijaisesti aineistojen digitaaliseen toimittamiseen.
Laki Kansallisarkistosta hyväksyttiin kesällä 2025 (509/2025). Lakiin tuli kirjaus (3§): ”Kansallisarkiston toimipaikoista säädetään valtioneuvoston asetuksella, jos se on tarpeen kielellisten oikeuksien toteutumisen tai palveluiden saatavuuden turvaamiseksi taikka erityisistä kulttuurihistoriallisista syistä. Kansallisarkisto päättää muista toimipaikoistaan ja niiden sijoittamisesta.” Valtioneuvoston asetuksessa Kansallisarkistosta säädetään (1295/2025, 1§): ”Kansallisarkistolla on toimipaikat Helsingissä, Turussa ja Vaasassa sekä saamelaisarkisto Inarissa.”
Kansallisarkisto on luonut aineistojen digitaalisen toimittamisen mallin, joka on ensisijainen toimitustapa Hämeenlinnan, Turun ja Vaasan toimipisteiden aineistoille:
- aineistot tilataan ja toimitetaan Astia-järjestelmän kautta digitoituina
- aineistoa voi tilata maksutta yhden arkistoyksikön kerrallaan (samaan aikaan tilattuna toinen arkistoyksikkö maksaa 57,75 euroa)
- toimitusaika on enintään kaksi viikkoa
- digitoitu aineisto on kaikkien vapaasti käytettävissä, mikäli siihen ei sisälly käyttörajoitteita, käyttörajoitettuja aineistoja täytyy mennä lukemaan Kansallisarkiston asiakaskoneelle
- käyttörajoitettuja ja muita aineistoja, joiden toimittaminen digitaalisesti ei ole mahdollista, voi käyttää toimipisteissä kerran kuukaudessa tutkijasalipäivänä, muuten Hämeenlinnan, Turun ja Vaasan toimipisteet ovat suljettuja
- ko. toimipisteissä on kerran kuukaudessa itsepalveluviikko, jolloin aineistoja voi mennä lukemaan toimipisteeseen, edellyttää itsepalveluasiointilupaa, jonka perusteena voi olla esim. rahoitettu tutkimus, elinkeinonharjoittaminen tai viranomaisasiointi ja joka edellyttää myös kykyä itsenäiseen työskentelyyn toimipisteessä
- lisätietoja Kansallisarkiston sivulla (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Kansallisarkisto on aikeissa sulkea vuosina 2026–2030 kuusi toimipistettä:
- Jyväskylän toimipiste lakkautetaan vuoden 2026 lopussa
- Hämeenlinnan toimipisteen lakkautusta suunnitellaan, lakkauttaminen on tarkoitus toteuttaa kesällä 2027
- Oulun ja Joensuun toimipisteiden lakkautusta suunnitellaan siten, että lakkautus toteutetaan 2030
- lisäksi vuonna 2030 on suunniteltu lakkautettavan Helsingin Siltavuoren ja Mikkelin Pirttiniemenkadun toimipisteet
- Mikkelin keskusarkistoa laajennetaan, jotta lakkautettavien toimipisteiden aineistot saadaan siirrettyä sinne
- näin lakkautettaisiin kaikki toimipisteet, joita ei ole mainittu asetuksessa lukuun ottamatta Mikkeliä
- tavoitteena on saavuttaa säästöjä tilakustannuksissa sekä siirtää koko Kansallisarkiston toiminnan painopistettä digitointiin ja tietokoneavusteisen aineiston analysoinnin suuntaan
- lisätietoja: Kansallisarkiston toiminnan ja talouden suunnitelma 2025–2028 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Suomen Historiallisen Seuran näkemyksiä muutoksiin
Vaikutukset historiantutkimukseen
- muutokset uhkaavat rapauttaa historiantutkimusta ja siihen liittyvää osaamista Suomessa
- tilanne uhkaa ohjata opinnäytetöitä ja väitöskirjoja sellaiseen tutkimukseen, johon tarvittavat aineistot ovat helpoimmin saatavilla
- arkistot ovat keskeisin historian tutkimusympäristö, tutkimusinfrastruktuuri, jossa tutkijat voivat hyödyntää arkistoissa työskentelevien kokemusta ja asiantuntemusta aineistoista ja jossa syntyy tiedettä edistäviä kohtaamisia kollegojen kanssa
- historiantutkijoille keskeinen tutkimustapa on fyysisten aineistojen lukeminen ja analysoiminen arkistokokonaisuuden muodostamassa kontekstissa
- historiantutkija käy yleensä läpi kymmeniä tai satoja arkistoyksiköitä tutkimustaan varten ja toimipisteessä tutkija voi käydä läpi kymmeniä arkistoyksiköitä yhden päivän aikana
- fyysisten arkistoaineistojen läpikäyminen on nopeampaa kuin digitoitujen etenkin siinä vaiheessa, kun ei vielä tiedä, mistä löytää tarvittavat tiedot
- digitaalinen asiointi edellyttää, että arkistot ovat ennestään tuttuja ja tarve kohdistuu vain tiettyyn arkistoyksikköön, mutta etenkään opiskelijat tai tutkimusta aloittelevat eivät vielä tiedä, mistä löytävät oikean aineiston ja sen löytäminen edellyttää kokonaisuuden hahmottamista, mikä ei ole mahdollista sähköisissä järjestelmissä
- Kansallisarkiston digitaaliset palvelut ovat puutteelliset: ongelmia aiheuttavat Astian ja muiden järjestelmien hitaus, käyttökatkot, vaikeakäyttöisyys, tekstintunnistuksen laatu ja puutteelliset hakutoiminnot sekä digitointien laatu, hajanaisuus, puuttuvat kuvailutiedot tai kokonaan kuvailemattomat aineistot sekä aineistot, joiden olemassaolosta ei ole tietoa, koska ne eivät ole löydettävissä Astiasta
- digitoinnin nykytahti on hidas, eikä riitä tutkijoiden ja opiskelijoiden tarpeisiin (valmistumisajat, tutkimushankkeiden ja rahoituksen aikataulut), esim. nykyisellä tahdilla tutkija saa tilattua noin kaksi kansiota kuukaudessa eli 20–24 kansiota vuodessa, kun paikan päällä saman työn tekisi viikossa
- kaikista Kansallisarkiston aineistoista on digitoitu alle 10 prosenttia
Vaikutukset historian ja arkistoalan opetukseen
- jos toimipisteet lakkautetaan yliopistokaupungeista, historian ja arkistoalan opiskelijat menettävät konkreettisen kosketuksen siihen kansalliseen kulttuuriperintöön, joka heidän tulisi alojensa tulevaisuuden asiantuntijoina hallita
- historiaa opetetaan pääaineena Helsingissä, Turussa, Tampereella, Jyväskylässä, Joensuussa ja Oulussa, asiakirjahallinnan ja arkistoalan maisteriohjelmat ovat Turussa ja Joensuussa, tähän asti yliopistoissa on ollut mahdollista yhdistää opetuksen teoria ja käytäntö
- koulutuksen tehtävä on tarjota syvällinen ymmärrys historian jättämistä jäljistä eli lähteistä: arkiston syntyhistoria, provenienssi, konteksti ja mahdolliset yhteydet muihin arkistoihin ovat tietoa, joka syntyy arkistoa käyttämällä ja tutkimalla
- tulevaisuudessa eri yliopistoissa historiaa opiskelevilla on erilaiset mahdollisuudet kasvaa oman alansa asiantuntijoiksi
- opiskelijat etenkin Oulussa, Joensuussa ja Jyväskylässä eivät enää pääse tekemään kansallisiin arkistoaineistoihin perustuvia opinnäytetöitä kohtuullisessa ajassa ilman merkittävää vaivannäköä tai valmistumisen viivästymistä
- opiskelijoiden mahdollisuudet oppia syvällistä lähdekritiikkiä ja tunnistaa disinformaatio heikkenee, jos heillä ei ole kosketusta alkuperäisaineistoon, mikä on erityisen huolestuttavaa nyt, kun tekoälyn eettistä käyttöä vasta opetellaan ja informaatiovaikuttaminen ulottuu myös historiantutkimukseen
- pitkällä aikavälillä historia-alan osaaminen rapautuu, jos aineistoihin ei synny kosketusta
Seuran kannanottoja Agricolan Tietosanomissa
9.9.2025 Suomen Historiallisen Seuran hallitus: Suomeen tarvitaan kansallinen arkistostrategia
7.4.2026: Suomen Historiallinen Seura lausui sivistysvaliokunnalle arkistointilakiesityksestä