Kunnas ei tarjoa materialistisia selityksiä vaan etsii vastauksia itse aatteista. Taloudelliset ja poliittiset reunaehdot kuuluvat toisiin kirjoihin. Kunnas käyttää aineistona taiteilijoiden ja filosofien teoksia. Tarkoituksena on nähdä fasismin lumous samasta näkökulmasta kuin ennen toista maailmankuvaa ja löytää aatteista ne asiat, joista myös fasismiin hurahtaneet älyköt lumoutuivat.

Kirja on sangen perusteellinen. Se alkaa Euroopan fasistisien liikkeiden ja niitä sympatiseeranneiden taitelijoiden ja filosofien kattavalla esittelyllä. Kaikki tietävät italialaiset fasistit ja saksalaiset natsit, mutta samanhenkisiä puolueita oli miltei kaikissa muissakin Euroopan maissa. Fasismeissa oli myös erilaisia painotuksia eri maissa. Älymystön esittelykin on sangen yksityiskohtainen, sillä merkittäviä taiteilijoita ja filosofeja oli muitakin kuin Martin Heidegger (1889-1976) ja Knut Hamsun (1859-1952). Tässä vaiheessa lukijaa alkaa jo hiukan hengästyttää, mutta kun Kunnas ryhtyy tekemään aatteille ruumiinavausta teema kerrallaan, tempautuu väkisinkin mukaan tarinaan, joka syvenee kerros kerrokselta.

Kuva: Ernst Jünger, Martin Heidegger ja Knut Hamsun

Yhteiskunnan ja politiikan estetisointi

Aikakauden ajattelussa politiikka kietoutui muihin ajattelutapoihin. Fasistit toteuttivat tavallaan romantikkojen vaatimuksen yhteiskunnan ja politiikan estetisoinnista. Fasismi vetosi pikemminkin tunteisiin kuin järkeen. Sille oli ominaista irrationaalisuus, epäluulo intellektuelleja kohtaan, luonnon ja talonpoikien ihannointi ja sotaiset fantasiat. Toisaalta fasistiseen ideologiaan kuului myös tottelevaisuuden ja epäitsekkyyden kaltaisia klassisia hyveitä. Kansallissosialismissa kiehtoivat samat asiat kuin muissakin aatteissa, jopa uskonnoissa: ihanteellisuus, hyveet, yhteinen hyvä, usko tulevaisuuteen, moraali tai vaihtoehtoisesti moraalittomuus. Fasistiälyköt eivät olleet pahoja, vaan monella heistä oli korkeat ihanteet ja tavoitteena maailman parantaminen.

Jälkikäteen fasismista tulee yleensä mieleen ihmisoikeuksien loukkaukset ja tuhoamisleirit. Ne eivät kuitenkaan olleet niitä asioita, joista useimmat älyköt kiinnostuivat. He olivat huolestuneita rappeutuvasta moraalista, elämän taianomaisuuden katoamisesta ja Euroopasta, jonka sielu näytti tuhoutuvan modernisaation rattaisiin. On eri asia, mihin he todella reagoivat ja mitä muistettiin sen jälkeen, kun ideologioiden kauheimmat seuraukset olivat tulleet julki. Rotuteoriat eivät kuuluneet kaikkiin fasismeihin, eivätkä kaikki saksalaisetkaan fasistit pitäneet niitä tärkeinä, vaikka joillakin oli toki myös juutalaisvastaisia mielipiteitä. Toisaalta fasismi ei syntynyt irrallaan muusta maailmasta, vaan vastaavia ajatuksia kuului muihinkin ideologioihin ja myös demokraattiset valtiot syyllistyivät ihmisoikeuksien loukkauksiin, kuten pakkosterilointeihin.

Kuva: Mussolini ja Hitler taidegalleriassa

Moraalin rajoja on koeteltava

Vaikka Kunnas ei demonisoi fasismeihin hurahtaneita, hän sanoutuu täysin irti fasistista ideologioista ja kutsuu niitä suorasukaisesti erehdykseksi. Toisaalta hän myöntää, että taiteen tehtävä on myös koetella moraalin rajoja yhteiskunnassa.

Fasismin lumous on hidas kirja eikä vain siitä syystä, että pituutta tällä tiiliskivellä on yli 600 sivua. Se on hyvin perusteellinen, ja kun Kunnas pääsee itse asiaan, on pysähdyttävä pohtimaan tekstiä muutaman sivun välein. Ei ole vaikea nähdä yhteyksiä 1930-luvun fasistien ja esimerkiksi omassa tutkimuksessani haastattelemieni metallimuusikoiden ajatusten välillä. Osa nykyihmisistäkin tuntee ahdistusta loistonsa menettäneen maailman tilasta ja takertuu fantasioihin menneestä Euroopasta. Osa fasistisista aatteista on edelleen hengissä ja piileskelee hiukan muuttuneessa muodossaan muiden aatteiden sisällä. Fasismin lumous varoittaa leikittelemästä lumovoimilla liian kauan, koska ajatuksemme ja puheemme eivät ole viattomia vaan luovat todellista maailmaa. Ja mitä kaikkea pahaa voimmekaan tehdä tavoitellessamme periaatteessa aivan ymmärrettäviä ja hyviä asioita?

Fasismin lumous on monipuolinen ja syvällinen kirja, joka onnistuu tavoitteessaan. Se lisää ymmärrystä fastistiälykköjen tekemiä valintoja kohtaan. Samalla se kommentoi ajatuksia herättävästi nykyaikaa. Lukijana kuitenkin toivoisi, että fasismia voitaisiin käsitellä asiana muiden joukossa eikä sen tutkijan tarvitsisi koko aikaa vakuutella, ettei ole itse kyseisen aatteen kannattaja.