Suomalaisen palkinnon esikuvana oli tietenkin amerikkalainen Oscar-palkinto, joita oli jaettu jo vuodesta 1929 lähtien. Jussi-palkintoja jakoi aluksi Elokuvajournalistit ry, joka oli perustettu hieman ennen ensimmäistä Jussi-juhlaa. 1960-luvulta lähtien jakajana on ollut Filmiaura ry, jonka jäseninä on elokuva-alan tekijöitä, toimittajia ja kriitikoita. Alkuvaiheessa palkinto oli kriitikoiden jakama, mutta tähän aikaan monet toimittajat osallistuivat elokuva-alaan muullakin tavoin, esimerkiksi käsikirjoittajina. Helsingin Sanomien elokuva-arvostelija Paula Talaskivi vaikutti huomattavasti ja pitkään Jussien jakoon. Nykyisin tekijöiden oma merkitys on suuri. Palkintojen määrä on vuosien kuluessa muuttunut runsaasti ja monia keskeisiäkin palkintoja on ajoittain jätetty jakamatta. Patsaiden lisäksi jaettiin aikoinaan kunniakirjoja.

Jussit liittyvät elokuvien laadun lisäksi elokuvien määrään. Suomalainen elokuvatuotanto on vaihdellut vuosikymmenien kuluessa suuresti. 1960- ja 1970-luvulla tehtiin hyvin vähän elokuvia ja vuoden aikana saattoi valmistua vain muutama teatterilevitykseen tullut elokuva. Tällöin ratkaisuksi päädyttiin myös televisiotuotantojen palkitsemiseen.

Kirjassa tarkastellaan palkittujen elokuvien ja tekijöiden lisäksi suomalaista elokuvatuotantoa kokonaisuutena näiden vuosikymmenien aikana. Runsaasti käsitellään myös elokuvia ja tekijöitä, jotka eivät ole voittaneet Jussi-patsasta. Palkinnon jakamisen perusteita on pyritty selvittämään ja esiin tulee mielenkiintoisia asioita, vaikka palkinnon jakamisen perusteet eivät paljastukaan, mikä on asiallinen ratkaisu. Jussi on aina herättänyt runsaasti keskustelua ja arvostelua, vaikka kaikki eivät aina ole sitä arvostaneetkaan. 1970-luvun alussa kulttuuriradikalismin vuosina järjestettiin jopa varjotapahtumana Raimo-munien jakaminen.

Kansallisen audiovisuaalisen instituutin tutkija Juha Seitajärvi on lukenut kirjan tekstin ja tehnyt sille faktantarkistuksen, mikä on varsin poikkeuksellista. Siksi huomautettavaa yksityiskohtiin ei juurikaan ole.

Juhlapaikat ja juhlimisen muodot ovat vaihdelleet suuresti. Nykyisin Jussi-gaala on värikäs tapahtuma, joka on säännöllisesti televisioitu, vaikka televisioinnin tapa ja esityskanava on vuosien kuluessa vaihdellut. Kirjassa kerrotaan myös esikoisia tapahtumia, joita juhlaan on liittynyt. Vuonna 1996 jaettiin viisi muisto-Jussia mykkäelokuvien tekijöille, joista kukaan ei enää ollut palkintoa vastaanottamassa. Joskus gaalassa on jaettu myös muita palkintoja.

Kirja tuo esiin elokuvan loiston ja tähtikultin ohella alaan liittyvät vaikeudet. Tasoa on usein moitittu heikoksi ja toisaalta elokuvien tekijöiden taloudelliset vaikeudet ovat aina vaikuttaneet tuotantoon. Silti on juhlittu, vaikka 1960-luvulla muutaman kerran juhla jäi pitämättä ja palkinnot jakamatta. Se oli selkeä taitekohta suomalaisen elokuvan historiassa. Silloin myös Jussien arvostus oli alalla heikointa. Nykyisin Jussien arvostus on korkealla.

Varhaisimmista elokuvista on löytynyt runsaasti aikalaiskritiikkiä, jota esitellään kattavasti. Viime vuosien tapahtumista ovat kertoneet monet haastattelut. Niissä on tullut esiin alan ihmisten ristiriitaisetkin mielipiteet ja muistot samoista tapahtumista.

Eri vuosikymmeniltä esitellään perusteellisemmin yksi useamman Jussin voittanut elokuva. Se on onnistunut ratkaisu. Teos on perusteellinen ja yksityiskohtainen, mutta jonkinlainen yhteenveto lopussa olisi koonnut nämä vuosikymmenet yhteen.

Suomalainen Jussi-palkinto on maailman elokuvapalkintojen joukossa harvinaisen pitkäikäinen. Palkinnon jakajat ovat eri aikoina aina pystyneet sopeutumaan kulloiseenkin tilanteeseen ja jatkamaan traditiota myös vaikeiden aikojen yli. Jussi on ollut sitkeä ja sisukas.