Elokuussa 1939 Olavi Paavolainen odotteli Odessassa Istanbulin-laivan lähtöä ja kirjoitti kortin kustantajalleen: ”Saat kirjan, tosin vasta vuoden päästä, ainesta on niin paljon.” Kuten tunnettua, kirjaa ei tullut syksyllä 1940 eikä myöhemminkään, Paavolaisen koko elinaikana. Kuva: Odessan satamaa 1960. RIA Novosti, Vsevolod Tarasevich, Wikimedia, CC-BY-SA 3.0. Syksyllä 2014 Paavolaisesta ilmestyi kaksikin elämäkertaa: Panu Rajalan Tulisoihtu pimeään […]
Arvostelu
Panu Rajalan ja Hannu K. Riikosen teokset Olavi Paavolaisesta (1903–1964) ovat osoittaneet, että monikasvoinen kulttuurivaikuttaja, tulenkantaja ja synkkä yksinpuhelija kiinnostaa ja puhuttelee edelleen. Tulisoihtu pimeään -teoksessaan Rajala rakentaa vaikuttavan henkilökuvan. Riikosen Nukuin vasta aamuyöstä on tiedon aarrearkku, joka hämmästyttää ja ajoittain hengästyttää runsaudellaan ja oppineisuudellaan. Molemmat keskittyvät siihen, minkä parhaiten osaavat, ja työn tulokset vakuuttavat. […]
H. K. Riikonen on Helsingin yliopiston yleisen kirjallisuustieteen professori – ja sen huomaa hänen tämänsyksyisestä teoksestaan. Nukuin vasta aamuyöstä on yksityiskohtaisin tähän mennessä ilmestynyt Olavi Paavolaisen (1903–1964) elämäkerta; en oikein usko, että kukaan pystyisi tulevaisuudessakaan kirjoittamaan näin seikkaperäistä tutkimusta tuosta suhteellisen vähän julkaisseesta, mutta silti kulttimaineeseen yltäneestä kirjailijasta. Juuri kun olin lukemassa mittavan teoksen viimeistä […]
Olavi Paavolaisen kuolemasta on tänä vuonna kulunut viisikymmentä vuotta. Merkkivuotenaan Suomen yksi viime vuosisadan keskeisistä kulttuurihenkilöistä on saanut osakseen peräti kolme uutta tutkimusta. Alkuvuodesta Turun yliopistossa tarkastettiin Ville Laamasen väitöskirja Suuri levottomuus, joka käsittelee Paavolaisen 30-luvun ulkomaanmatkoja ja niistä syntyneitä kirjoituksia. Nyt arvosteltavan Panu Rajalan teoksen kanssa lähes samanaikaisesti julkaistiin myös H.K. Riikosen elämäkerta Nukuin […]
Arvostelu
Kolme matkakirjaa, pari esseekokoelmaa, yksi päiväkirja, yksi oma runokokoelma ja kolme antologiaa sekä kahdeksan toimitustyötä – kirjojen määrä ei häikäise, mutta silti Olavi Paavolainen näyttää löytyvän uudelleen aina muutamien vuosikymmenten välein. Tänä syksynä, jolloin hänen kuolemastaan tuli kuluneeksi 50 vuotta, hänestä kertovia kirjoja ilmestyy kaksi. Hannu K. Riikosen Nukuin vasta aamuyöstä lähestyy ainakin ennakkotietojen mukaan […]
Ville Laamasen teos Suuri levottomuus (2014) on keväällä 2003 yleisen historian proseminaarityöstä alkaneen yli kymmenen vuotta kestäneen Paavolais-tutkimuksen hedelmä. Laamanen kartoittaa ja erittelee temaattisesti etenevässä vertailevassa historiantutkimuksessaan kolmen eri totalitarismin muodon – italialaisen fasismin, saksalaisen kansallissosialismin ja neuvostoliittolaisen kommunismin – suhdetta rotuteorioihin, ihmiskehoon, nuorten kasvatukseen, naisen asemaan, erotiikkaan, intellektuelleihin, propagandaan ja uskontoon. Paavolaisen impressionististen tekstien […]
Arvostelu
Kuten Ritva Hapuli Paavolaisen katse -kirjan esipuheessa toteaa, maailma kulki Olavi Paavolaisen aikana mullistuksesta toiseen: ensimmäistä maailmansotaa seurasi Suomen oma sisällissota. Reilua vuosikymmentä myöhemmin New Yorkin pörssiromahdusta seurasi maailmanlaajuinen talouslama sekä fasismin ja natsien nousu. Eurooppa, joka juuri oli totuttelemassa moderniin maailmanaikaan ja vapaamielisempään kulttuuriin, joutui jälleen sotanäyttämöksi. Toisen maailmansodan jälkeen maailma ei ollut entisensä. […]