Heikki Annanpalon teos Aikain muistot – Lapin kuvauksia neljältä vuosisadalta paljastui viehättäväksi ja mielenkiintoiseksi hyvin erilaisten kirjoitelmien antologiaksi. Aihe on laaja ja valittu ajanjakso pitkä, ja se lyö leimansa teokseen.

Teoksen nimi on kuvaava: teoksessa on valittuja katkelmia Lappia kuvaavista kirjoituksista. Näistä varhaisin on 1660-luvulta ja tuorein vuodelta 1992. Katkelmia on kaikkiaan 4, ja ne on järjestetty suurinpiirtein kronologiseen järjestykseen. Katkelmat on ryhmitelty viiden eri alaotsikon alle. Katkelmat ovat aiheiltaan lähinnä matkakertomusaineistoa, joskin myöhemmältä ajalta löytyy myös tietokirjallisuuteen kuuluvaa aineistoa. Lisäksi teoksen lopussa on henkilöhakemisto mutta ei esimerkiksi kirjallisuusluetteloa.

Katkelmat ovat hyvin erilaisia sekä sisällöltään että pituudeltaan. Osa katkelmista on jopa runomitassa. Otteiden tausta on varsin erilainen. Joukkoon mahtuu lehtileikkeitä ja artikkeleita; muuan ote on kirjoitettu muistiin laatijan kuoleman jälkeen. Katkelmista huomattavan suuri osa on maailmansotien aikaa käsittelevää aineistoa. Kaikkiaan katkelmista kaksi on 1600-luvulta, kaksi 1700-luvulta, 13 1800-luvulta ja loput 27 tekstiä 1900-luvulta, joten teoksen painopiste on uusimmassa aineistossa. Toisaalta se on luonnollista, sillä tuoreempia tekstejä on enemmän saatavilla muun muassa lehtikirjoitusten muodossa. Annanpalo kuvaa otteiden valintaprosessia: ”Tämän valikoiman olen koonnut pitäen — silmällä sitä, miten aidosti ja itse eletysti kukin kirjoittaja on kuvannut Peräpohjolan ja Suomen Lapin ihmisiä ja heidän elämäänsä.” Valitut otteet täyttävät tämän kriteerin hyvin, joskin voidaan herättää kysymys kriteerin riittävyydestä. Annanpalo ei myöskään erittele lainkaan, mitä hän katkelman aitoudella tai ”itse eletyllä” tarkkaan ottaen tarkoittaa ja miten hän on niitä arvioinut. Lisäksi Annanpalo jättää avoimeksi sen, millä periaatteella hän on tekstejä etsinyt, sekä onko hän valinnut kaikki kriteerin täyttäneet tekstit kultakin ajalta. Tuskin vain. Siksi valinta tuntuu tapahtuneen paljolti sen perusteella, mitä vastaan on tullut, eikä systemaattisen etsinnän perusteella. Valitun määritteen valossa on helppo ymmärtää 1600- ja 1700-luvuilta peräisin olevien otteiden merkittävä vähäisyys. Sen lisäksi Annanpalo on tietoisesti jättänyt pois muun muassa Acerbin ja Clarken kirjoitukset, koska niitä on jo julkaistu suomennoksina itsenäisinä teoksina. Annanpalon teoksessa on runsaasti aiemmin suomentamatonta aineistoa, jotka Annanpalo on itse suomentanut teosta varten. Kieli ja ulkoasu on huoliteltu, ja käänösten kieli on sujuvaa luettavaa, eikä varmaankaan tee juuri vääryyttä alkukieliselle tekstille.

Katkelmien kirjoittajista ei ole juurikaan annettu tietoja. Samoin katkelmien tausta jää mielestäni vajaaksi. Olisin kaivannut laajempaa selostusta sekä kirjoittajista että itse teoksista, joista katkelmat on valittu. Toisaalta teoksessa ei ole lainkaan varsinaista johdantoa. Tekstejä ryhmittelevät alaotsikot, jotka tosin ovat varsin kuvaavia, mutta alaotsikoiden alle jäävät tekstit tuntuvat paikoin irrallisilta ilman johdantoa tai edes lyhyttä katsausta aineistoon. Alaotsikot kuvaavat matkustamisen muotoja ja tapoja (”Jalkapatikan aikaa”, ”Hevoskärryjen aikaa” jne.), mutta Annanpalo ei ole selittänyt, miksi hän on valinnut juuri tällaiset alaotsikot teksteille, jotka vastaavat otsikkoa paikoin kovin kehnosti. Alaotsikot antavat ensi vilkaisulla olettaa, että otteet olisivat aiheeltaan nimen omaan matkustamista kuvaavia, mutta tarkempi perehtyminen osoittaa, että otteiden aihekirjo on rikkaampi ja painopiste muualla kuin matkustamisessa.

Annanpalon teos koostuu siis kohtalaisen suuresta joukosta tekstejä, jotka kuvaavat Lappia, sen asukkaita ja elämää mahdollisimman henkilökohtaisesta näkökulmasta. Valitut tekstit kattavat pitkän ajanjakson 1600-luvun puolesta välistä aina 1900-luvun loppuun. Maantieteellisesti aiheet on rajattu koskemaan nykyistä Suomen Lappia. Ulkoasultaan teos on huoliteltu ja selkeä. Kieli teoksessa on viimeisteltyä; suuri osa aineistosta on Annanpalon itse kääntämiä tekstejä. Annanpalo on valinnut erilaisia tekstejä, joista osaa ei ole käännetty suomeksi aiemmin. Valintakriteereistä tärkein on hänen mukaansa ollut se, miten aidosti ja henkilökohtaisesti kukin kirjoittaja on aihettaan kuvannut.

Annanpalon teos on selkeästi tarkoitettu aiheeseen silkasta mielenkiinnosta perehtyvälle lukijalle. Teos on antologia, eikä sillä ole selkeätä tutkimuskirjallisuudelle ominaista luonnetta, mikä jättää teoksen mielenkiintoiseksi kuriositeetiksi kirjahyllyyn, mutta varsinaista käyttöä teoksella ei historiantutkimukselle ole. Suurin arvo Annanpalon kokoelmalla on paikallishistoriasta kiinnostuneelle lukijalle, jolle teos antaa paljon. Annanpalo on tehnyt valtavan työn teosta varten etenkin tekstien kääntämisessä, ja hänen teoksensa on populaarina tekstikokoelmana sinänsä arvokas, vaikkei sillä ole tutkimuksellista otetta aiheeseensa. Edelleen yksi kysymys kuitenkin jää lukijaa kiusaamaan: miksi Annanpalo on antologiansa koostanut? Kovin suppean esipuheen jälkeenkään tähän ei saada vastausta. Teoksen irrallisuus muusta historiallisesta yhteydestä korostuu siis yksityiskohtien kautta, mikä olisi voitu välttää pienellä lisätyöllä, etenkin kun Annanpalo on jo aiemmin tehnyt runsaasti työtä paikallishistorian tutkijana.