Turun Akatemian talousopin professorin Pehr (Pietari)
Kalmin Amerikan-matkasta kertova nuortenkirja on jo
kolmas Markku Löytösen suomalaisia
tutkimusmatkailijoita käsittelevässä sarjassa: aiemmin
on esitelty Herman Spöring (Eteläisten merten
salaisuus, 1996) ja G. A. Wallin (Arabian salaperäinen
vaeltaja, 2001).

Ruotsalainen luonnontieteilijä Carl von Linné organisoi
1700-luvun puolivälissä koko joukon tieteellisiä
retkikuntia, joiden tarkoituksena oli hyödyn ja
valistuksen ajan hengessä koota kasveja ja muuta
luonnontieteellistä tietämystä ympäri maailman.
Projektin laajuutta kuvaa hyvin se, että Kalmille ehdittiin
kaavailla matkakohteeksi niin Hyväntoivonniemeä,
Grönlantia kuin Siperiaa ennen kuin kohteeksi
varmistuivat Pohjois-Amerikan englantilaiset ja
ranskalaiset siirtokunnat.

Ennen matkaa Atlantin yli Kalm oleskeli puoli vuotta
Lontoossa opetellen englantia ja ranskaa ja tutustuen
museoiden ja kasvitieteellisten puutarhojen
kokoelmiin. Vasta perusteellisen valmistautumisen
jälkeen hän siirtyi varsinaiseen tutkimuskohteeseensa,
joka tuli käsittämään osia nykyisten USA:n
Pennsylvanian, New Jerseyn ja New Yorkin sekä
Kanadan Quebecin osavaltioiden alueista.

Kalmin matka Amerikan rajaseuduille vuosina 1748-51
osui aikaan jolloin koko mantereen historia oli
taitekohdassaan. Englannin ja Ranskan välinen sota
(King George^?s War) oli juuri päättynyt
ratkaisemattomana ja sen jäljet näkyivät vielä
poltettuina asumuksina ja yhä jatkuvina kostoretkinä.
Vain muutama vuosi myöhemmin syttyi Suuri
siirtomaasota (French and Indian War), jossa Englanti
lopullisesti riisti Ranskalta sen amerikkalaiset alueet ja
joka (ranskalaisuhan poistuttua) parikymmentä vuotta
myöhemmin johti Englannin omien siirtokuntien
itsenäistymiseen ja Yhdysvaltojen syntyyn.

Dramaattinen tausta selittänee osaltaan miksi – niiden
kiistämättömän tieteellisen arvon lisäksi – Kalmin
matkakirjojen käännöksiä julkaistaan edelleen
englanniksi ja ranskaksi. Oppineiden piirissä Kalm oli
toki tunnettu omana aikanaankin, kuuluihan mm.
Benjamin Franklin tuttavuuksiin joita hän solmi
Philadelphiassa, ja Kalmin laatima ensimmäinen
tieteellinen kuvaus Niagaran putouksista sai heti laajan
levikin.

Löytösen kirja on, kuten sanottua, lasten- ja
nuortenkirja, suppea niin sivu- kuin
tekstimäärältäänkin. Kaikki oleellinen Kalmin matkalta
tulee silti kerrottua, joskin varsin siloiteltuna mitä ei kai
tällaisessa tapauksessa voi välttää. Kirjan suurin
viehätys on kuitenkin Riikka Jäntin loistava
piirroskuvitus. 1700-luvun puolivälin
siirtomaa-Amerikan satamalaiturit, kaupunkien kadut,
maaseutu ja metsät asukkaineen, kasveineen ja
eläimineen on kuvattu eloisasti ja historialliset
yksityiskohdatkin kohtuullisen tarkasti. Siellä täällä
huomaa vähäisiä virheitä (Britannian lippuun ei tuolloin
kuulunut punaista vinoristiä ja ranskalaiset asepuvut
olivat valkoisia, eivät sinisiä), mutta hienoa visuaalista
kokonaisuutta se ei häiritse.

Mitä Amerikan-matkasta sitten jäi käteen? Palattuaan
Turkuun hoitamaan professuuriaan Kalm sai aikaan
pienen akateemisen Amerikka-innostuksen, joka
kuitenkin ajan oloon laantui. Mukana tuoduista ja
Hirvensaloon istutetuista kasveistakin menestyi vain
villiviini. Harmi kyllä kirja ei kuvaa projektia johon Kalm
jakoi innostuksensa Anders Chydeniuksen kanssa:
Amerikan metsävyöhykkeen intiaanien tuohikanootista
piti tulla myös suomalaisten talonpoikien kulkuväline!

(katso: Pertti Hyttinen, ANDERS CHYDENIUS JA
AMERIKKALAINEN TUOHIVENE
www.chydenius.net/historia/kirjallisuus/hyttinen_tuohiv
ene.asp

Kuninkaallisesta koeajosta huolimatta hanke kariutui ja
vasta kolmatta vuosisataa myöhemmin Aurajoella
melotaan taas intiaanikanooteissa ^Ö tällä kertaa
lasikuituisissa.